Masennus ja voimattomuus

Teet asioita vaikka ei jaksaisi, se on ainoa keino voittaa masennus, mieti joka päivä edes yks asia minkä teet, käy suihkussa, vie roskat, tiskaa, mene kauppaan yms. Siitä se kuntoutuminen lähtee ku saa rutiinia arkeen. Pitää vaan aloittaa pienistä tavoitteista.

Jos sun piti tänään siivota käy laittaa pyykkiä koneeseen ja kuivumaan ku se on valmis, ei sun kannatta miettiä mitä kaikkea pitäis tehdä, vaan tosiaan se yks asia mikä on tehtävä tänään.

Toipuminen alkaa pienistä asioista. Yksi asia päivässä on hyvä tavoite. Pikkuhiljaa hiljalleen lisää tekemistä ja antaa itselleen aikaa. Itse olen päässyt jo niin pitkälle että jo jaksan kokata terveellisiä aterioita. Pää toimii vähän paremmin. Väitän että ruokavaliolla jotain merkitysrä. Itsemurha-ajatuksia edelleen omaan terveysongelmaan liittyen. Terveysongelma laukaisi masiksen.

Oon myös huomannut että joskus luvan kanssa vellominen omissa tunteissa voi olla terapeuttista. Ja antaa itsensä vaikka maata sängyssä jos eo muuta halua/pysty. Pahimmassa jamassa vaan itkin ja itkin. Oli kyllä itsetuhoisia ajatuksiakin että varmaan ois kalnattanu ainakin sitä keskusteluapua hakea että olis jotaian uusia ajatuksia päähän saanut. Hiljalleen se itku muuttui jotenkin tyhjäksi oloksi.

Jokainen asia mitä teet ja opit laittaa sun aivot rakentaa uusia hermoyhteyksiä. Toivon että jaksasin alkaa käydä kävelylenkillä jälleen, se jotenkin laajentaa elämänpiiriä ja laittaa aivot toimimaan paremmin.

Mitä olen elämässä oppinut niin tunteiden hyväksyminen, käsittely ja tietyistä rutiineista ja asioista kiinnipitäminen on itseä estänyt vaipumasta syvemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Toipuminen alkaa pienistä asioista. Yksi asia päivässä on hyvä tavoite. Pikkuhiljaa hiljalleen lisää tekemistä ja antaa itselleen aikaa. Itse olen päässyt jo niin pitkälle että jo jaksan kokata terveellisiä aterioita. Pää toimii vähän paremmin. Väitän että ruokavaliolla jotain merkitysrä. Itsemurha-ajatuksia edelleen omaan terveysongelmaan liittyen. Terveysongelma laukaisi masiksen.

Oon myös huomannut että joskus luvan kanssa vellominen omissa tunteissa voi olla terapeuttista. Ja antaa itsensä vaikka maata sängyssä jos eo muuta halua/pysty. Pahimmassa jamassa vaan itkin ja itkin. Oli kyllä itsetuhoisia ajatuksiakin että varmaan ois kalnattanu ainakin sitä keskusteluapua hakea että olis jotaian uusia ajatuksia päähän saanut. Hiljalleen se itku muuttui jotenkin tyhjäksi oloksi.

Jokainen asia mitä teet ja opit laittaa sun aivot rakentaa uusia hermoyhteyksiä. Toivon että jaksasin alkaa käydä kävelylenkillä jälleen, se jotenkin laajentaa elämänpiiriä ja laittaa aivot toimimaan paremmin.

Mitä olen elämässä oppinut niin tunteiden hyväksyminen, käsittely ja tietyistä rutiineista ja asioista kiinnipitäminen on itseä estänyt vaipumasta syvemmälle.

Mullakin aivot takkusi. Mä uskon että se on normaali reaktio kun pää prosessoi liikaa kaikkea. Se menee ohi. Aivot tarvii aktivointia että ne lähtee käyntiin ja vastapainoa pelkälle asioiden päässä pyörittelylle. Lähtee pienestä.