Elämässäni ei ole yhtään ihmistä ja opiskelukaverit inhoaa mua. Yli-ikäinen toisen kierroksen opiskelija tilittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihda yliopistoon. Paljon kypsempää porukkaa kuin korkeasaaressa.

Yliopistollakin voidaan kiusata kuin yläasteella. Et varmaan usko, mutta totta se on.

Joo varmasti jossain kuppasurkeassa, mutta ei se ole samanlaista kuin yläasteella. Jocke ja Hans saattavat vinoilla Prisma-vaatteista ja tradenomisiskosta, mutta eivät tule viemään välipalarahoja tai työnnä metallikeppiä pyörän renkaan pinnojen väliin.

Tarkoitin, että ikään nähden yliopistolla ei olla välttämättä kovin kypsiä ihmisiä. Kuitenkin yliopisto-opiskelijat ovat normaalisti vähintään 19-vuotta sinä vuonna täyttäviä, kun aloittavat opinnot. Joskus aika kersoja kuitenkin.

Niin no kuinka kypsä voi 19-vuotias edes olla? Kuitenkin yliopistossa on kyseisen ikäluokan kerma ja keskitason pierunhaistelijat suuntaavat itsensä jonnekin sairaanhoitajakouluun tai haaga-helvetiaan.

Samat kokemukset. Kyllä ne nuoret syrjivät ja halveksivat vanhempia opiskelijoita. Siksi pitäisikin järjestää aikuisille omat opiskeluryhmät suojassa nuorilta opiskelijoilta. Minutkin melkein kiusattiin pois opiskeluistani, mutta onneksi sain suorittaa suuren osan etänä niin säilyi mielenterveys.

Todella tylsää tuollainen ulkopuolelle jättäminen. Kaikkien täytyisi löytää se oma kolo johon sujahtaa, niin opiskelu, kuin työpiireissä.❤️😊

En tunne ammattokorkeakouluja, mutta onko siellä jotain harratekerhoja, opiskelijatapahtumia tms, missä pääsisit tutustumaan muiden pääaineiden "vanhempaa väkeä". Tai löytyisikö netistä jotain keskustelupalstaa opiskelijoille, missä voisi tavata vertaisia? 

Entä millaista tukea saisit opintoneuvonnasta tai löytyisikö esim. Nyyti ry:stä apua?

Ehkä nuoremmalla väellä ei ole sosiaalinen kanssakäyminen vielä huippuunsa jalostunut, mutten usko, että he olisivat tarkoituksella pahoja. Osa jämähtää kuppikuntiin ja klikkeihin, eikä osaa suhtautua ulkopuolisiin. Siihen ei auta kuin ystävällisyys, teflonpinta ja jäänmurtajan asenne. 

Sen lisäksi olet yksinäinen opintojen ulkopuolella. Koita pitää kiinni kotimökin ulkopuolisista harrastuksista, niin tulee käytyä ihmisten ilmoilla. Silleen säilyy jonkinlainen "tatsi" ihmisten kohtaamisessa.

Sori, meni ihan sillisalaatiksi tämä vastaus, ajatusten Tonavasta ammennettua Rosollia,  t. >50v perusopiskelija

Mistä muka tiedät, että KAIKKI opiskelukaverisi inhoaisivat sinua? Onko joku oikeasti sanonut sinulle jotain ilkeää vai onko mahdollista, että inho onkin vain sinun omaa tulkintaasi ihmisistä joihin et ole tutustunut (vielä)?

Elämä on loukkaavaa, siihen kannattaa tottua.

Nyt on huono päivä, enkä tee isoja päätöksiä tässä mielentilassa, mutta opintojen lopettaminenkin on käynyt mielessä. En halua uhrata omaa mielenterveyttäni. En syytä muita opiskelijoita, ei minua kiusata, olen vain jotenkin eristyksissä ja tunnen itseni kummajaiseksi ja kaikkia muita huonommaksi. Tuntuu että olen kaikin tavoin erilainen kuin muut. Kun ei ole mitään ihmissuhteita tai verkostoa missään muualla niin se tietenkin korostuu kokoaan isommaksi asiaksi.

Olen yrittänyt saada kavereita harrastuksista ja olen kokeillut vaikka mitä harrastuskursseja, mutta ei niistä ole jäänyt ketään mun elämään. Uskokaa pois, en ole jäänyt sohvalle odottamaan vaan olen ollut aktiivinen. Parisuhdetta en kaipaa, mutta ystäviä kyllä, kipeästi.

Ehkä otan aikalisän ja pidän vaikka välivuoden. En tiedä.

ap

Kouluun ei mennä kaveeraamaan, vaan opiskelemaan, o-pis-ke-le-maan!!!! Hanki kavereita ja harrastuksia/sisältöä elämään koulun ulkopuolelta, ja huomaat ettei sen jälkeen voisi vähempää kiinnostaa muiden opiskelijoiden mielipiteet. Paitsi jos yrität roikkua muissa opiskelijoissa kun luulet, Huom. luulet, olevasi huonompi, no et kuitenkaan ole!! Ne muut vaan peittää osaamattomuutensa ja esittää tietävänsä kaikesta kaiken. Olet pärjännyt tähänkin asti yksin, pärjäät varmasti myös jatkossakin. Tsemppiä opiskeluun, ja aloita joku uusi mukava harrastus.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on huono päivä, enkä tee isoja päätöksiä tässä mielentilassa, mutta opintojen lopettaminenkin on käynyt mielessä. En halua uhrata omaa mielenterveyttäni. En syytä muita opiskelijoita, ei minua kiusata, olen vain jotenkin eristyksissä ja tunnen itseni kummajaiseksi ja kaikkia muita huonommaksi. Tuntuu että olen kaikin tavoin erilainen kuin muut. Kun ei ole mitään ihmissuhteita tai verkostoa missään muualla niin se tietenkin korostuu kokoaan isommaksi asiaksi.

Olen yrittänyt saada kavereita harrastuksista ja olen kokeillut vaikka mitä harrastuskursseja, mutta ei niistä ole jäänyt ketään mun elämään. Uskokaa pois, en ole jäänyt sohvalle odottamaan vaan olen ollut aktiivinen. Parisuhdetta en kaipaa, mutta ystäviä kyllä, kipeästi.

Ehkä otan aikalisän ja pidän vaikka välivuoden. En tiedä.

ap

Entä ne vanhat kaverit? Miten yhteydenotto niihin? Vai asuvatko kaukana?

Vierailija kirjoitti:

Samat kokemukset. Kyllä ne nuoret syrjivät ja halveksivat vanhempia opiskelijoita. Siksi pitäisikin järjestää aikuisille omat opiskeluryhmät suojassa nuorilta opiskelijoilta. Minutkin melkein kiusattiin pois opiskeluistani, mutta onneksi sain suorittaa suuren osan etänä niin säilyi mielenterveys.

Kerrotko vähän lisää?

Vierailija kirjoitti:

Nyt on huono päivä, enkä tee isoja päätöksiä tässä mielentilassa, mutta opintojen lopettaminenkin on käynyt mielessä. En halua uhrata omaa mielenterveyttäni. En syytä muita opiskelijoita, ei minua kiusata, olen vain jotenkin eristyksissä ja tunnen itseni kummajaiseksi ja kaikkia muita huonommaksi. ...ap

Tauko on tietysti paikallaan, jos opinnot tuntuvat kuormittavilta. Mutta kuulostaa siltä, että se ei ole ratkaisu ongelmaasi.  Voisiko sinulla olla depressio? Hyötyisit ehkä keskusteluavusta ja/tai lääkehoidosta. Eikös ammattikorkeat kuulu nykyisin YTHS:n piiriin, lähde vaikka sitä kautta hakemaan apua. 

Vierailija kirjoitti:

Kouluun ei mennä kaveeraamaan, vaan opiskelemaan, o-pis-ke-le-maan!!!! Hanki kavereita ja harrastuksia/sisältöä elämään koulun ulkopuolelta, ja huomaat ettei sen jälkeen voisi vähempää kiinnostaa muiden opiskelijoiden mielipiteet. Paitsi jos yrität roikkua muissa opiskelijoissa kun luulet, Huom. luulet, olevasi huonompi, no et kuitenkaan ole!! Ne muut vaan peittää osaamattomuutensa ja esittää tietävänsä kaikesta kaiken. Olet pärjännyt tähänkin asti yksin, pärjäät varmasti myös jatkossakin. Tsemppiä opiskeluun, ja aloita joku uusi mukava harrastus.

Tuo on muuten totta, että usein kuvittelee kaikkien muiden osaavan kaikki asiat tosi hyvin. Oikeasti he ovat tosi epävarmoja itsekin, mutta peittävät sen. Etenkin tietotekniikka-asioissa jostain syystä ajatellaan nuorten hallitsevan ne tosi hyvin, vaikkei se läheskään aina pidä paikkaansa.

Nuorillakin on vaikeuksia löytää paikkaansa korkeakouluissa, ihan varmasti se on vielä vaikeampaa jos kaikki muut on ihan eri ikäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Niin no kuinka kypsä voi 19-vuotias edes olla? Kuitenkin yliopistossa on kyseisen ikäluokan kerma ja keskitason pierunhaistelijat suuntaavat itsensä jonnekin sairaanhoitajakouluun tai haaga-helvetiaan.

Aaah, kunpa olisikin. Mutta kun ei ole :( yliopiston pääsykokeissa ei testata k*sipäisyyttä ja sitä löytyy ikävä kyllä ihan joka paikassa. 

Varmaan jotain kursseja voi tulla sattumalta vastaan, joilla on muutama vähän vanhempikin opiskelija, esim. kaikille opintolinjoille yhteisillä kielikursseilla. Voiko joltain opintojen ohjaajalta kysyä, miten voisi päästä samaan ryhmään tästä syystä? Voi olla muilla opintolinjoilla samasta kärsiviä, vaikka omissa opinnoissa muut ovat nuorempia. Yleisesti ottaen nykyisin on monen ikäisiä opiskelijoita eri syistä.

Vierailija kirjoitti:

Ne sun entiset perheellistyneet kaverit saattais hyvinkin vastata jos laittaisit viestiä joskus? Kannattaa ainakin kokeilla. Kyllä moni kahville ehtii lähteä. Mä tulin nuorena äidiksi ja moni ei kutsunut mua sen jälkeen minnekään kun ajatteli etten kuitenkaan tuu, itse olin sitten aktiivinen.

Olen eri kuin ap, mutta ei ne omasta kokemuksesta tuu. On ne eka silleen että kiva kuulla susta, mutta vetoavat flunssiin tai kiireisiin ja peruvat tapaamisen. En sinänsä epäile näitä, varmasti pikkulapsiaikana on paljon sairastelua ja kiireitä ja yleistä väsymystä. Eikä monella vaan taida olla mielenkiintoa kaveriin jolla ei ole lapsia. Joten en oikein tiedä, en ainakaan itse ota yhteyttä heihin. Saavat ottaa minuun seuraavaksi. Parempi etsiä muita kavereita. Tosin on varmasti sitäkin että lapsen saanut hylätään. En tajua miksei ihmiset pidä ystävyyksistä kiinni vaikka elämäntilanteet vähän muuttuu. Mutta yksipuolisesti en sitä jaksa tehdä.

Sinulle AP: otan osaa, odotit kovasti saavasi kavereita ja sitten kävikin noin. Olen itse myös kohdannut paljon nirppanokkaisia parikymppisiä kun vähän vanhempana liityin seuraan jossain (tyyliin koulu, kurssi, matka jne). Luulen että he ovat epävarmoja. Aina kun kuulevat ikäni suhtautuminen muuttuu. Se on heidän epäkypsyyttä. Olin ainakin itse tosi ujo vanhempia kohtaan jotka osoitti ystävällisyyttä minulle kun olin nuorempi, miten hölmöä, mutta sellainen olin. Joillain taas epävarmuus purkautuu kiusaamisena. Minä luulen että sinua kiusataan, ja sulla oli kovat odotukset. Siksi nyt tuntuu niin pahalta. Onko alan tai koulun vaihto mahis? Yliopistossakin on lapsellisia kiusaajia, mutta yleisilmapiiri on parempi ja ikäjakauma isompi.

Sitten sekin vielä että jos koittaisi ottaa asenteen että hoidan hommat vaan asiallisesti eikä edes yritä kaverustua, niin sitten se ei tunnu pahalta + muut ei koe sinua epävarmana vaan suhtautuminen muuttuu ehkä välinpitämättömämmäksi. Jos yrität heille kovasti jutella ja olla mukava ja ne vaan mulkoilee, se pahenee koska ne ajattelee että yrität liikaa. Typerää heiltä, mutta niin kai se menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihda yliopistoon. Paljon kypsempää porukkaa kuin korkeasaaressa.

Yliopistollakin voidaan kiusata kuin yläasteella. Et varmaan usko, mutta totta se on.

Ja samat pskiaiset jatkavat sitä työelämässäkin..

Vierailija kirjoitti:

Varmaan jotain kursseja voi tulla sattumalta vastaan, joilla on muutama vähän vanhempikin opiskelija, esim. kaikille opintolinjoille yhteisillä kielikursseilla. Voiko joltain opintojen ohjaajalta kysyä, miten voisi päästä samaan ryhmään tästä syystä? Voi olla muilla opintolinjoilla samasta kärsiviä, vaikka omissa opinnoissa muut ovat nuorempia. Yleisesti ottaen nykyisin on monen ikäisiä opiskelijoita eri syistä.

Jos ikä on ainoa asia mikä yhdistää, ei siitä välttämättä ystävyyttä seuraa. Ainakin omissa opinnoissani olen huomannut, etten lopultakaan tullut juttuun suunnilleen saman ikäisten vanhempien opiskelijoiden kanssa, koska he olivat niin erilaisia kuin minä.

Heh, tulipa omat opiskeluajat mieleen, olin myös aikuisopiskelija yliopistossa ja amk:ssa. Minuakin suurin osa nuorista inhosi - he eivät tienneet minusta mitään, en tuntenut heitä, emmekä koskaan olleet puhuneet mitään. Joten oletin, että inhoaminen johtui iästä. Oli onneksi jokunen muukin aikuinen silloin tällöin kursseilla ja keskenämme teimmekin suurimman osan töistä ja sillä tavalla menikin todella hyvin, mukavasti ja nopeasti.

Mutta että opiskeluissa tuo nuoret vs vanhat tuli hyvin selvästi esiin, kun vanhemmat olivat niin pieni vähemmistö. Meinaan, että samanlaista kyräilyä on varmaan työpaikoilla. Nuoret alitajuisesti inhoaa vanhempia (mieltävät auktoriteetiksi tai sellaiseksi pyrkiväksi, joka pitää kukistaa heti) ja varmasti löytyy myös vanhempia ihmisiä, jotka eivät taas pidä nuorista. 

Mutta jäi opiskeluajalta muutama oikein törkeä tapaus mieleen. Noh, on sitten törmättykin työmaailmassa myöhemmin. Kovin ollaan oltu yltiöystävällisiä. Heh. Niin se maailma heittelee. Mutta vanhemmat, jotka opettaa lapsilleen peruskohteliaisuuden ja käytöstavat, antavat kyllä hyvät lähtökohdat jälkikasvulleen.