Elämä on ihan hirveää

Ei ole ketään oikeita ystäviä, pelkkiä kateellisia selkäänpuukottajia, työ on hirveää pakkopullaa, ei ole perhettä enkä ikinä mitään miestä tule löytämään koska olen jo niin vanha. Omat vanhemmat huonossa kunnossa ja ikuinen huono omatunto kun ei ehdi heitä hoitaa. Suhde vanhempiinkin lisäksi todella ristiriitainen ja vanhat asiat lapsuudesta vaivaa. Jään työttömäksi vuoden lopussa, sen jälkeen töiden saanti on takuulla vaikeaa. Koska ei ole ystäviä, vietän vapaa-ajat katsellen tv:tä yksin kotona. Elämälläni ei ole sisältöä. Olen kokoajan itkuinen ja väsynyt ja ärtynyt. Mietin miten täältä pääsisi pois kun asiat eivät tunnu ikinä parempaan muuttuvan. Onko minulla mitään toivoa paremmasta?