miten suostutella isoäiti muuttamaan palvelutaloon?
oma isoäitini kyseessä, reilu 80v pirteähkö leskirouva. asuu tällä hetkellä yksinään isoa kerrostalokolmiota kaukana palveluista. arki tuntuu käyvän hiljalleen yhä raskaammaksi hänelle, esim. siivoaminen ja ruuanlaitto eivät tunnu aina pysyvän hanskassa.
monen pikkuasian summa kertoo, että isoäidin muisti on heikentynyt. arjen pyörittämiseen liittyvät asiat takkuilevat ja asiat menevät sekaisin ja sotkuun, kun isoäiti ei enää muista eikä hahmota kokonaisuuksia. fyysisesti on terve kuin pukki, ja vireyttä riittäisi monenlaisiin rientoihin, mutta on jotenkin jumissa, eikä saa itse järkättyä tekemistä itselleen. tiedän että isoäiti haaveilee vielä uudesta seurustelusuhteesta.
sitten asiaan: mun näkemys on, että muutto yksityiseen, tasokkaaseen palvelutaloon ratkaisisi kaikki isoäidin ongelmat. palvelutaloissa sytyy paljon romanttisia suhteita asukkaiden välillä, niissä järjestetään teatterimatkoja yms. lisäksi ruoka on mahdollista syödä ravintolassa ja kampaajat sun muut on lähellä.
olemme yrittäneet kaupitella tätä mahdollisuutta isoäidille, mutta hän ei halua lähteä edes tutustumaan paikkoihin, vaan sinnittelee mieluummin kotona. ymmärrän kyllä hänen tunteitaan, mutta olen ymmärtävinäni myös, että hänellä on vääränlainen kuva palvelutalojen luonteesta. siis ajattelee varmaan jotain vaivaistaloa tms.
myös luulen että isoäiti kokee velvollisuudekseen säästää mahdollisimman suuri perintöä lapsilleen, eikä hummata rahojaan omaan asumiseensa, mikä on sikäli turhaa että hänen lapsensa ovat tyyliin lääkäreitä ja toimitusjohtajia, joilla on asunnot maksettuna ja elämä mallillaan, kukaan ei todellakaan odota perintöä. isoäiti on varakas, vaikka muutaisi kuinka kalliiseen palvelutaloon, niin ei saa elinikänään hummattua rahojaan. me sukulaiset haluaisimme hänen huolehtivan nyt jo itsestään, sillä koko elämänsä hän on ajatellut aina muita ensin.
siis, onko kukaan saanut käännettyä tällaisen jääräpäisen mummon päätä, ja saanut hänet ymmätämään oma etunsa? miten teitte sen?
(tästä tulee nyt pitkä rimpsu, sori vaan, mutta haluan vielä mainita että tämä asia on tärkeä minulle, mua oikein riepoo kun näen miten isoäiti kärsii yksinäisyydestä siellä isossa kodissaan, ja miten haluaisi vielä olla maailman menossa mukana mutta ei itse osaa lähteä mihinkään. nyt ukin, joka oli uskomaton juntti ja päällepäsmäri, kuoltua isoäidilla olisi vapaus ja taloudellisesti mahdollisuus elää hauskaa vanhuutta, mutta "itsenäisyys" estää. eli lopputuloksena hän kökkii tämän viimeisen aktiivisen aikansa yksin asunnossaan, ja voimien lopulta pettäessä muuttaa sitten teatterimatkojen yms. ääreen, vaan ei enää jaksa osallistua :/ )
Kommentit (30)
veloittaa kuukaudessa? PALJON! Pitää olla paljon omaisuutta, jos aikoo saada perintöä asumispalvelumaksujen jälkeen.
...että järjestän vanhustenhuollon sosiaalityöntekijän kotikäynnille. Käydään läpi anopin avuntarve ja mahdollisuus saada sitä. Samalla pohditaan, pitäisikö hänet laittaa viereisen palvelutalon jonoon. En nimittäin yhtään tiedä, miten niihin valitaan asukkaat. Melkein parempi olisi mielestäni, että anoppi saisia asua avustetusti kotona niin pitkään kuin pystyy ja sitten vasta taudin edetessä siirtyisi laitokseen. Alzheimeriinhän ei kuole, mutta kitumisvaihe voi olla pitkä.
Kaikilla on kuulemma omaakin varallisuutta eikä mummokaan ole köyhimmästä päästä.
Kyllä se ahneus sitten iskee kun mummelilla ei enää henki pihise.
veloittaa kuukaudessa? PALJON! Pitää olla paljon omaisuutta, jos aikoo saada perintöä asumispalvelumaksujen jälkeen.
olisi hienoa nähdä isoäidin hummaavan rahaa itseensä, ihan vaikka viimeisiä säästöjään myöten. hän on siis aika varakas, joskaan en tarkkoja summia tiedä.
mun arvion mukaan hän ei olisi vielä niin dementoitunut ettei uuden oppiminen onnistuisi. hän siis valmistaa ruokansa itse (olkoonkin että joka päivä samanlaisen, paitsi jouluna), pukeutuu siististi, laittaa tukkansa, tekee käsitöitä, matkustaa silloin tällöin tapaamaan tuttujaan, käy marjastamassa jos saa seuraa jne.
muistihäiriöt on sen tyyppisiä että sanoo ottaneensa lääkkeet, vaikka lääkkeet on dosetissa. etsii avaimiaan, jotka ovat siinä missä niiden paikka on ollut 20 vuoden ajan. hätääntyy kun huomaa että auto on poissa, vaikka on itse luovuttanut meille auton avaimet edellisenä päivänä jne.
ap
Kyllä se ahneus sitten iskee kun mummelilla ei enää henki pihise.
.
Kyllä se ahneus sitten iskee kun mummelilla ei enää henki pihise.
mutta jos isoäiti ehtisi hummaamaan rahansa elossa ollessaan, niin mitä väliä sillä on iskeekö meihin ahneus hänen kuoltuaan vai eikö iske? :D
koko sydämestäni soisin isoäidille mahdollisimman hauskan vanhuuden. meillä ukki on aika ollut dominoiva, ja isoäiti hänen varjossaan, mikä on ollut huutava vääryys, sillä isoäiti on noin miljoona kertaa älykkäämpi kuin ukki oli.
ja justiin tällaiset teatterit sun muut oli ukista ihan uskomatonta soopaa ja hölynpölyä, mutta isoäitiä kiinnostaisi mennä. toki me sukulaiset häntä käytetään mahdollisuuksien mukaan, että ei palvelutalo siinä mielessä ole hänen ainoa mahdollisuutensa päästä huvittelemaan.
ap
Hän skarppaa kun tietää että joku on tulossa. Oletko varma, että hän valmistaa ruokaa? Anoppini on jo pitkään syönyt lähes pelkästään hedelmiä ja voileipää yms. mitä ei tarvitse valmistaa, mutta hän ei todellakaan kerro sitä kenellekään joka ei kysele tarpeeksi tarkasti. Lääkärillekin hän sanoi tietysti laittavansa ruokansa itse. Lääkäri ei kysynyt, mitä hän laittaa ja miten, joten jäi väärään uskoon. Ja kyllä anoppi milloin tahansa sanoo että hän osaa laittaa vielä mitä tahansa, hän vain ei "viitsi". Hän ei ymmärrä itse, ettei enää osaa.
Isoäiti pukeutuu ehkä siististi, mutta miten kauan se häneltä vie? Onko tukka hänen itsensä laittama vai kampaajan?
Nyt vasta, kun anoppi asuu niin lähellä, että voimme piipahtaa siellä vaikka monta kertaa päivässä ( ellei olisi töitä ja omaa perhettä) ja yllättäenkin, olemme huomanneet, ettei kaikki ole niin kuin hän väittää.
Ei hän sitä tahallaan tee. Hän luulee olevansa entisellään ja hämmentyy, jos hänelle kertoo, ettei se pidä paikkaansa.
Jos taloudessa on hella jäänyt joskus päälle ym. kauheaa, niin sinä olet sitä mieltä että "skarppi mummeli"??
Alzheimerin tautiin kuuluu luonteen muuttuminen siten, että ihmisestä tulee kärttyisä.
Meillä vaikuttaa olevan anopin kanssa aika samantyyppiset ongelmat kuin ap:llä. Tasapainoillaan tässä sen kanssa, minkä verran ihmisen itsemääräämisoikeuteen voi puuttua hänen oman turvallisuutensa takia. Olemme jo laittaneet jeesusteippiä anopin lieden säätimiin, ettei hän enää vahingossa laittaisi takalevyjä päälle. Viimeksi levyn päällä oli kelloradio joka suli levyyn kiinni. Kattiloita myös menee pilalle kun jäävät sille yhdelle käytössä olevalle levylle. - En minä mitään nukahtanut, tein vaan jotain muuta, sanoo anoppi.
Muistitutkimukset ja aivokuvaukset tehtiin keväällä mutta jos anoppi on saanut tulokset, hän on salannut ne minulta. Minulla on nyt soittoaika lääkärille ja saan todennäköisesti tietää pian, onko mitään löydetty.