Lue keskustelun säännöt.
miten suostutella isoäiti muuttamaan palvelutaloon?
15.08.2008 |
oma isoäitini kyseessä, reilu 80v pirteähkö leskirouva. asuu tällä hetkellä yksinään isoa kerrostalokolmiota kaukana palveluista. arki tuntuu käyvän hiljalleen yhä raskaammaksi hänelle, esim. siivoaminen ja ruuanlaitto eivät tunnu aina pysyvän hanskassa.
monen pikkuasian summa kertoo, että isoäidin muisti on heikentynyt. arjen pyörittämiseen liittyvät asiat takkuilevat ja asiat menevät sekaisin ja sotkuun, kun isoäiti ei enää muista eikä hahmota kokonaisuuksia. fyysisesti on terve kuin pukki, ja vireyttä riittäisi monenlaisiin rientoihin, mutta on jotenkin jumissa, eikä saa itse järkättyä tekemistä itselleen. tiedän että isoäiti haaveilee vielä uudesta seurustelusuhteesta.
sitten asiaan: mun näkemys on, että muutto yksityiseen, tasokkaaseen palvelutaloon ratkaisisi kaikki isoäidin ongelmat. palvelutaloissa sytyy paljon romanttisia suhteita asukkaiden välillä, niissä järjestetään teatterimatkoja yms. lisäksi ruoka on mahdollista syödä ravintolassa ja kampaajat sun muut on lähellä.
olemme yrittäneet kaupitella tätä mahdollisuutta isoäidille, mutta hän ei halua lähteä edes tutustumaan paikkoihin, vaan sinnittelee mieluummin kotona. ymmärrän kyllä hänen tunteitaan, mutta olen ymmärtävinäni myös, että hänellä on vääränlainen kuva palvelutalojen luonteesta. siis ajattelee varmaan jotain vaivaistaloa tms.
myös luulen että isoäiti kokee velvollisuudekseen säästää mahdollisimman suuri perintöä lapsilleen, eikä hummata rahojaan omaan asumiseensa, mikä on sikäli turhaa että hänen lapsensa ovat tyyliin lääkäreitä ja toimitusjohtajia, joilla on asunnot maksettuna ja elämä mallillaan, kukaan ei todellakaan odota perintöä. isoäiti on varakas, vaikka muutaisi kuinka kalliiseen palvelutaloon, niin ei saa elinikänään hummattua rahojaan. me sukulaiset haluaisimme hänen huolehtivan nyt jo itsestään, sillä koko elämänsä hän on ajatellut aina muita ensin.
siis, onko kukaan saanut käännettyä tällaisen jääräpäisen mummon päätä, ja saanut hänet ymmätämään oma etunsa? miten teitte sen?
(tästä tulee nyt pitkä rimpsu, sori vaan, mutta haluan vielä mainita että tämä asia on tärkeä minulle, mua oikein riepoo kun näen miten isoäiti kärsii yksinäisyydestä siellä isossa kodissaan, ja miten haluaisi vielä olla maailman menossa mukana mutta ei itse osaa lähteä mihinkään. nyt ukin, joka oli uskomaton juntti ja päällepäsmäri, kuoltua isoäidilla olisi vapaus ja taloudellisesti mahdollisuus elää hauskaa vanhuutta, mutta "itsenäisyys" estää. eli lopputuloksena hän kökkii tämän viimeisen aktiivisen aikansa yksin asunnossaan, ja voimien lopulta pettäessä muuttaa sitten teatterimatkojen yms. ääreen, vaan ei enää jaksa osallistua :/ )
Kommentit (30)
Meistä olisi ollut myös helpompaa ja järkevämpää jos äitini olisi muuttanut palvelutaloon.
Hän kävi kokeilemassa puoli vuotta ja halusi muuttaa kotiin takaisin. Aluksi olimme näreissämme, koska se lisäsi meidän työtä. Me kuskasimme häntä kauppaan, lääkäriin, harrastuksiin ja kävimme siellä paljon, koska tuttuja ei asu hänellä lähellä.
Mutta nyt olemme ymmärtäneet, että palvalutaloasuminen teki hänestä "vanhan", kenen seuraava tie on vain enää kuolema. Äiti masentui siellä muiden mummojen seassa ja koki, että se ei ole enää elämisen arvoista elämää.
Nyt hän on pirteämpi ja elämässä enemmän kiinni kun saa olla kotona. Se vaatii meiltä muilta enemmän työtä, mutta toisaalta olemme itsekin tyytyväisiä, koska äiti on tyytyväinen. Uskon, että jos hän olisi joutunut jäämään palvelutaloon, alamäki olisi ollut kova.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhuksille on monesti hyvin vaikea lähteä omasta kodistaan. Niinkuin meille nuoremmillekin olisi...
Ja palvelutalossa asuminen ei eroa paljon omassa asunnossa asumisesta. Olettaen että liikkuminen ja vessassakäynti onnistuu ongelmitta ja apua on saatavilla (turvapuhelin, kotipalvelu yms.)
Tuohon levyjen päällejättämiseen on olemassa apuväline. Sanotaankohan sitä suomeksi hellavahdiksi? En tiedä toimintaperiaatetta enkä ole koskaan nähnyt. Mutta tiedän että sellainen on.
päivittäiseksi (useita kertoja päivässä?)
Jos mummu on dementoitumassa niin paikanvaihdos voi sekoittaa hänen päätään entisestään ja tilanne heikkenee nopeasti. Sitten ei kuitenkaan enää palveluasunnossa pärjää ja edessä on dementiakoti.
Jos mahdollista niin olisi parasta pärjätä kotona apujen turvin niin pitkään kuin voi ja sitten suoraan sellaiseen hoitopaikkaan jossa voidaan huolehtia vaikeamminkin dementoituneesta.
Ei voi lähteä ulkomaille ja omia harrastuksia ei ehdi harrastaa. Ja kun lapset on kasvaneet ja ehtisi omia juttuja tehdä niin taas saa olla hoitamassa jotain.
Ennen oli suvut yhdessä ja mummut hoisi lapsia. Äideille ei jäänyt hoitovastuu. Ja samoin kun mummut vanheni, heitä oli hoitamassa koko suku, ei tarvinnut heitäkään äidin yksin hoitaa.
Jokaisella on oikeus omaan elämään.
kun rahat loppuvat? Kunnallista kotipalvelua kotiin, ja kun ei enää sillä pärjää, niin sitten kunnalliseen hoitopaikkaan tai kunnan ostopalvelupaikalle yksityiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta eivät jaksa toteuttaa sitä. Näin ainakin useimmilla. Tarkkailkaapa huviksenne, miten monta tuntia vuorokaudessa esim. 85 täyttäneet sukulaisenne ovat hereillä. Ei muuten ole paljon.
Jos anoppini on käynyt maanantaina taksilla pankissa, hän menee palattuaan vuoteeseen ja nukkuu loppupäivän. Herää illaksi katsomaan tv-uutiset ja menee takaisin nukkumaan. Koko seuraavan päivän hän lepää ja toipuu maanantain koettelemuksesta. Hän tapaa edelleen ystäviään, mutta tapaamiset ovat lyhyitä ja niiden jälkeen pitää aina levätä.
Vielä muutama vuosi sitten hän oli meidän mukanamme ulkomaanmatkoilla, mutta niistä oli luovuttava, koska hänen kuntonsa ei kestänyt. Jos yhtenä päivänä oli retki, kahtena seuraavana hän halusi vain levätä.
Hän puhuu innostuneesti kaikenlaisesta tekemisestä, läheisen palvelutalon liikuntakerhoista ja biljardin peluusta, mutta ei käytännössä viitsi/jaksa/kykene enää toteuttamaan niiitä. Voimia riittää enää aivan perusasioihin, ei aina niihinkään.
Minäkään en missään nimessä suosittele palvelutaloa teidän tapauksessa!
Kotihoito kartoittaa tarpeen ja käynnit suunnitellaan sen mukaan. Lisäksi tarvittavat apuvälineet/ateriapalvelu/siivouspalvelu/jne kartoitetaan.
Ja mitä tulee mummon vastahakoisuuteen niin ei ole ensimmäinen ;-) Kotihoidon työntekijät ovat varmasti valmistautuneet tähän. Vastahakoisia on enemmän kuin niitä jotka avun ilomielin ottaisivat vastaan. Mutta kun hoitaja käy, on kahviseurana, lähtee ehkä kävelylle kaveriksi, ottaa ne verenpaineet mitä varten muuten pitäisi raahautua tk:een jne niin alkaa mummolla mieli muuttua. :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkkailkaapa huviksenne, miten monta tuntia vuorokaudessa esim. 85 täyttäneet sukulaisenne ovat hereillä. Ei muuten ole paljon.
Se, ettei jaksa enää lähteä johtuu muista vaivoista (esim. kivut, sydän...).
Oli sitä mieltä että hänestä halutaan päästä sillä tavoin eroon.
Lopulta isoäiti sitten kuoli yksin ja silloin äitini tunsi syyllisyyttä ettei kyennyt ottamaan isoäitiä luokseen asumaan (heillä oli tosi pieni asunto ja isäni alkoholiongelma). Muiden lasten luokse isoäitini ei varmaan olisi halunnutkaan koska äitini oli hänelle läheisin.
Jos vain joku läheinen pystyy majoittamaan isoäitisi, niin olisi varmaan hänelle mukavin ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli sitä mieltä että hänestä halutaan päästä sillä tavoin eroon.
Lopulta isoäiti sitten kuoli yksin ja silloin äitini tunsi syyllisyyttä ettei kyennyt ottamaan isoäitiä luokseen asumaan (heillä oli tosi pieni asunto ja isäni alkoholiongelma). Muiden lasten luokse isoäitini ei varmaan olisi halunnutkaan koska äitini oli hänelle läheisin.
Jos vain joku läheinen pystyy majoittamaan isoäitisi, niin olisi varmaan hänelle mukavin ratkaisu.
Mieti nyt, ottaisitko itse omaan asuntoosi "sitten joskus" esim. äitisi asumaan? Onko sulla sellaista tilaa, että se voidaan toteuttaa? Ap:n tapauksessa mummo ei ole tekemässä kuolemaa, saattaa hyvinkin elää vielä vaikka 10v. Se, että mummo asuu jonkun toisen kotona ei välttämättä myöskään poista kotihoidon tarvetta. Oliko äitisi itse päivät kotona? Olisiko hän ollut valmis omaishoitajaksi, mahdollisesti jättämään oman työnsä? Ei se sukulaisen koti ole yhtään omaa kotia parempi jos siellä ei päivisin ole ketään.
Äitisi on tuntenut huonoa omaatuntoa ihan turhaan! Joku saattohoito on sitten toinen juttu kun tiedetään, että elinaikaa on päiviä, korkeintaan viikkoja, jäljellä.
Hassua lukea kun täälläkin haukutaan omia vanhempia jos he eivät hoida lapsenlapsiaan jatkuvasti ja anna rahaa aikuisille lapsilleen. Uhataan, että ei käydä vanhainkodissa vaan annetaan kuolla paskavaippoihin kun he elävät eläkkeellä ansaittua omaa aikaa.
Näkyy pitävän paikkaansa. Kun vanhat on kulutettu loppuun, ei itsellä riitä aikaa ja halua hoitaa omia vanhempia vaan äkkiä halutaan lykätä kuolemaan jonnekin vanhainkotiin. Hoitoapu on itselle kelvannut, mutta kun pitäisi itse tehdä jotain niin halua ei enää olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin saa seuraa, tuntee olevansa hyödyllinenkin ehkä, eikä tarvitse mennä vieraiden pariin, jos siltä tuntuu. Tuo tuntuu vähän siltä, että koska isoäiti on heikkenemässä pikku hiljaa, haluatte äkkiä siivota hänet palvelutaloon pois teitä rasittamasta. Teille sukulaisille palvelutalo olisi vaivattomin vaihtoehto, isoäiti olisi jonkun muun ongelma, ei teidän.
Tilatkaa ateriapalvelu ainakin pari kertaa viikossa. Viekää mumma muistitutkimuksiin, kuulostaa alkavalta dementialta, jonka etenemistä voi mahdollisesti lääkkeillä hidastaa. Ottakaa selvää, olisiko mahdollista päästä esim. kerran viikossa vanhusten toimintapäivään tms. Hankkikaa ystäväpalvelusta joku käymään, ellette itse ehdi pitää yhteyttä. Uskokaa, että vanhankin ihmisen paras paikka on kotonaan niin kauan, kuin tuettuna siellä pystyy asumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemusta on nimittäin 90 vuotiaiden isovanhempieni kautta siitä, kuinka vaikeaa on hyväksyä apuja. Etenkin palvelutaloon muuttoa vastustivat kovasti. Kukapa sitä omasta kodistaan haluaisi lähteä. Kannattaisi ensin kokeilla kotiapuja, jos arki tuntuu iäkkäästä isoäidistäsi raskaalta. Kotipalvelujen kautta saa siivousapua, ruuanlaittoapua, kauppoihin saa ostospalveluja, jotka tuo ostokset kotiovelle. Turvapuhelinkin on hyvä turva vanhuksille. Siitä voisi olla iloakin, kun päivittäin kävisi kotiavun tytöt paikanpäällä. Ainakin nuo mun 9-kymppiset isovanhemmat odottivat aina kovasti, että milloin ne tytöt tulee käymään.
jos on kerta erakko joka tykkää kupsutella omassa aikataulussaan omassa rauhassaan, niin ois joo varmaan hänellä todella hauskaa asua ohjatusti palvelutalossa muiden kääkkien kanssa, ei kyllä omaa rauhaa olis ja hermo sitten mummolla kireellä ku viulun kieli ja elinaika lyhenee ja laatu kärsii.
eikä sillä että tulisikaan, viimeksi kun oltiin mökillä yhdessä viikonloppu, niin jo siinä lauantai-iltana huomasin että isoäidillä alkoi palaa hermo minuun. isoäiti on vähän erakko-luonne, tai ei enää vanhemmiten halua joustaa muiden takia eikä mukautua kenenkään vaatimuksiin. sanoi ukin kuoltua että on tosi onnellinen kun illalla saa valvoa niin pitkään kuin tykkää, kun ukki aina nalkutti yökukkumisista.
ei isoäiti ole meille ongelma, itse hän asiansa suurimmaksi osaksi hoitaa, ja vierailelle hänen tykönään ihan koska tykkäämme, hän on hauskaa seuraa. eikö mun aloituksesta saanut oikein selvää? halusin nimenomaan ilmaista, että mulle olisi tärkeää nähdä isoäidin viettävän hauskaa vanhuutta, ja ja sikäli kun asioiden päälle ymmärrän niin hyvässä palvelutalossa asuminen olisi tosi hyvä ratkaisu.
ap
Viekää mumma muistitutkimuksiin, kuulostaa alkavalta dementialta, jonka etenemistä voi mahdollisesti lääkkeillä hidastaa.
ja hän saikin auktoriteetillaan isoäidin taipumaan muistikokeisiin. niiden tuloksista isoäiti ei ole puhunut (ainakaan mulle), mutta muutaman vuoden dementoituneiden vanhusten kanssa työskennelleenä näen selvät merkit.
kotiapu voisi olla hyvä asia, mutta toisaalta luulen että isoäiti pitäisi epäluottamuslauseena sellaisen ehdottamista. hän on siis sen tyyppinen nainen, joka loihtii pöytään seitsemän sortin tarjottavat vaikka kuinka yllättäen poikkeaisi kahville. tosin viimeaikoina tarjottavat ovat alkaneet olla homeessa tai muuten epäilyttäviä. ruoka on aina samaa (ja epäilen että hän tekee itselleenkin sitä samaa joka päivä, en ole kehdallut kysyä).
itse ole nyt hoitovapaalla ja käyn lasten kanssa lähes viikottain isoäidillä. äitini (isoäiti on hänen ex-anoppinsa) kuskailee isoäitiä paikkoihin, vei äskettäin puoliväkisin ilmoittautumaan vesijumppaan, mistä isoäiti oli kai ihan mielissään.
aivan akuutti avuntarve hänellä ei varsinaisesti ole, tosin veljeni kertoi että on nähnyt hellan jääneen joskus päälle. tällaisen pelkään lisääntyvän, ja sitä kautta jotain oikeasti vaarallista tapahtuvan.
ap
Jos hänellä on jo muistihäiriöitä siinä määrin ettei ruoanlaitto yms. onnistu, hän ei enää hyödy paljonkaan mainitsemastasi "korkeatasoisesta" paikasta. Häneltä on jo toiminnan ohjaus pettämässä tai pettänyt, eikä hän tule toimeen uudessa paikassa. Uusien ihmissuhteiden solmiminen ei myöskään käytännössä enää oikein onnistu. Esim. anoppini ei enää tohdi kutsua vanhojakaan ystäviään käymään, koska hän ei selviydy edes valmiiden ruokien laittamisesta tarjolle. Jo dementian aivan alkuvaiheessa katoaa kyky suorittaa tehtäviä, joihin liittyy monia peräkkäisiä muistettavia asioita.
Vanhukset ovat taitavia salaamaan nämä jutut eivätkä he oikein tajua niitä itsekään. Anoppi sanoo olevansa vain laiska. Ruokaa hän ei laita, koska "ei viitsi" vaikka tosiasiassa hän ihan oikeasti ei enää tiedä, mitä ruoka-aineilla ja astioilla tehdään. Siis missä järjestyksessä niitä käytetään.
Autoimme anoppia muuttamaan aivan vanhusten palvelukeskuksen viereen, jossa olisi ollut kaikki palvelut ja seuraa tarjolla. Turhaan. Emme tajunneet, että hän oli jo niin pahasti dementoitunut, ettei enää jaksanut lähteä edes 50 metrin päähän. Hän nukkuu valtaosan päivästä ja elää lopuin aikaa haavemaailmassa, jossa hän edelleen tekee kaikkea sitä mitä ennen. Hän vain ei koskaan saa aikaiseksi aloittaa. Yksi ongelmista on pukeutuminen. Hän ei ilmeisesti enää oikein muista, mikä vaate puetaan ensin ja mitkä vaatteet kuuluvat yhteen. Tämän takia lähteminen joka paikkaan vie paljon aikaa eikä sitten välttämättä onnistu sinä päivänä ollenkaan. Tätäkään vanhus ei osaa selittää, sanoo vain ettei nyt jaksa tulla.
Lääkäriin mennessään anoppi skarppaa ja johdattaa lääkärin harhaan. Olin itse paikalla kun lääkäri kysyi että mitä haittaa muistihäiriöistä on arkielämässä. Anoppi sanoi että mihinkäs sitä tämän ikäinen ihminen enää muistia tarvitsisi. Lääkäri jatkoi eteenpäin.
Anoppi on päättänyt jäädä kotiin asumaan niin pitkäksi ajaksi kuin pystyy. Seuraava osoite on sitten jo hoivaosasto. Ihan oikeasti, muistihäiriöistä kärsivä voi parhaiten kotonaan - uuteen sopeutuminen on todella vaikeaa, minkä muuttaneesta anopista näki selvästi, hänen toimintakykynsä aleni huomattavasti, kun ympäristö vaihtui.
jos on kerta erakko joka tykkää kupsutella omassa aikataulussaan omassa rauhassaan, niin ois joo varmaan hänellä todella hauskaa asua ohjatusti palvelutalossa muiden kääkkien kanssa, ei kyllä omaa rauhaa olis ja hermo sitten mummolla kireellä ku viulun kieli ja elinaika lyhenee ja laatu kärsii.
sellaisessahan on jokaisella oma asunto, jossa oma ovi ja ovessa lukko. omaa rauhaa on. ja on jopa enemmän omaa vapaa-aikaa, kun ei tarvi käydä pitkän matkan takana kaupassa kävellen, eikä kokkailla omia ruokiaan jos ei halua. sen kun käy ravintolassa syömässä, vaihtaa pari sanaa mummojen kanssa ja hiippailee takaisin omaan asuntoon.
ap
Jos isoäiti ei halua kotoa pois, miksi painostaa? Oikeaa apua olisi saada toimiva kotiavun rinki, vaikkapa ateriapalvelu joka toinen päivä (annokset niin isoja, että riittää kahdelle päivälle vanhuksella yleensä) ja avustaja vaikka aamuin illoin tai pari tuntia päivässä kotitöitä tekemässä.
Teatteriin voi saattaa omaiset, samoin käyttää kahvilassa tai ravintolassa lounaalla. JOS isoäiti haluaa!!! Monesti se haikailu on tosiaan enemmänkin haikailua kuin todellista halua tehdä mitään noista. Vanhus rasittuu aivan toisella tavalla kuin tälläinen 30-40v. terve aikuinen voi kuvitellakaan.
Oma isoäitini kirjaimellisesti itkee ilosta, kun hän saikin jäädä kotiin kotiavun tuella eikä joutunutkaan palvelukotiin. Se palveluasunto olisi ollut hieno, uusi, olisi ollut oma kaunis huoneisto, seuraa tai yksinoloa, passausta, turvaa ja vaikka mitä. Mutta kun se ei ole koti!