4-vuotiaan housuun kakkiminen??? Alkanut kakkia housuun vaikka jo 2 vuotta osannut kayda potalla kakalla...mista voisi johtua?

Poika oli silloin 3,5 vuotias ja jo aikansa tehnyt tarpeensa pönttöön. Vauvan synnyttyä alkoi yllättäen kakata joka ikinen päivä housuunsa. Hetkeä aikaisemmin ehdin kysyä onko hätä ja heti seuraavassa käänteessä väänsi ison läjän housuihinsa. Tätä kesti muutaman kuukauden ja kaikki konstit kokeiltiin mutta loppui sitten itsekseen. Eli kyllä nämä vaivat usein ovat psyykkisiä. Poika nyt 9 vuotias ja reagoi edelleen herkästi asioihin vatsallaan.



Tuhriminen tarkoittaa muuten pientä kakkimista housuihin pitkin päivää eli että housut ovat jatkuvasti vähän kakkaiset, ainakin näin olen ymmärtänyt.

uutta, erilaista, jotain mihin lapsi voisi noin reagoida?



Tuo siisteyskasvatus menee välillä ylä- ja alamäkeä lapsen kasvun ja kehityksen mukaan. Onhan 4-vuotias vielä pieni ihminen. Meillä yli 4-vuotias tyttö tempaisi kesällä samalla tavalla kakaten housuihinsa ja mietin hetken että mistä mättää. Tajusin sitten lapsen reagoivan omalla tavallaan meidän poissaoloon: olimme olleet kesälomareissussa useamman viikon ja olimme mummolassa, jossa tämä kakkailu alkoi. Tyttö lie stressannut ja ikävöinyt myös tarhakavereita. Puhumalla ja asian rauhallisella käsittelyllä saimme kakat taas siirtymään pytylle ja pottaan.



Eiköhän se teilläkin taas rauhoitu se tilanne....

Meillä 3-vee uhmis päätti alkaa yökastella ja ihan itse kertoi siitä minulle ylpeänä, että on kivaa kun sänky kastuu. Koska lapseni on vielä itsepäisempi kuin minä eli ei varmasti lopeta ennenkuin itse päättää, niin pistin hänelle yövaipan. 2 viikkoa ja lopetti kastelemisen. Odotan innolla sitä, että keksii kakata housunsa. Mä olen ihan varma, etten säästy miltään vaiheelta tämän lapsen kanssa ;)

Anteeksi, että huudan, mutta tuo luulo tuhrimisen psyykkisyydestä istuu todella sitkeässä.



Nyt siteeraan Ruusulan lastenlääkäriaseman suolistosairauksien erikoislääkäriä. Hän on hoitanut vuosien varrella satoja tuhrimispotilaita ja kertoo, ettei KOSKAAN ole tullut vastaan lasta, jonka tuhrimisen taustalla ei olisi ollut hoidettavissa olevaa elimellistä sairautta!



Vanha teoria on, että tuhriminen on aina jotakin psyykkisperäistä ja lapsella on traumoja kotoaan tms.



En nyt sano, etteikö JOSKUS voisi niin ollakin, mutta nykytietämyksen mukaan siis valtaosa johtuu sairauksista.



Kannattaa käyttää lasta hyvällä lastenlääkärillä. Terveysaseman yleislääkäri saattaa vielä tyrkyttää tuota " voi voi, onkohan teillä jotakin elämänmuutoksia, joita lapsi oirehtii" .



Toki elämänmuutokset voivat aiheuttaa esim. sitä, että lapsi alkaa kärsiä ummetuksesta, mutta ummetus siinä on se, mitä pitää hoitaa ja sitä myöden tuhriminenkin loppuu.



Eli summa summarum: tuhrimisen syynä on melkein aina ummetus, jonka aiheuttajaan kannattaa puuttua ruokavaliomuutoksella (enemmän kuituja ja nesteitä), lääkityksellä (esim. Laxoberon) ja tarkistamalla peräaukon ja peräsuolen tilanne.



ESIMERKIKSI peräaukon arkuus voi aiheuttaa sitä, että lapsi panttaa kakkaamista ja kakkaa karkaa pytyn sijasta housuihin. Naapurin viisivuotiaalla vesselillä kävi näin, kun hän sai ihon streptokokkitulehduksen (yleisempi vauvoilla, mutta ei harvinainen leikki-ikäisilläkään). Ko. tulehdus tutkitaan labrakokeella ja vaatii antibioottikuurin.



älä siis murehdi ap, vaan menkää reippaasti asiantuntevalle lääkärille.

Ei siis kerro, tuleeko sinne koko jötkäleet, ja pelkästään sinne vai osa kakasta.



Psyykkinen jännitys ja stressi voi toki laukaista ummetuksen, jopa aikuisella. Moni esimerkiksi ummettaa matkoilla. Mutta sen hoitoon kannattaa silti keskittää ajatusta nimenomaan ummetuksen kautta: kun kakkaaminen taas sujuu, ei tule kakkaa pöksyyn.



Minkäs alan asiantuntija sinä sitten olet? Minä kerroin oman lähteeni.

Tai niihin suhtautuminen on muuttunut samalla tavalla. Yökasteluakin pidettiin aiemmin aina psyykkisperäisenä ja merkkinä esimerkiksi liiasta painostuksesta ja kurista (höh). Nyt tiedetään, että se johtuu jonkin hormonin alierityksestä ja periytyy usein suvussa.



Sama juttu tuhrimisen kanssa. Kun tieto lisääntyy, psyykkisinä pidettyjä vaivoja on alettu hoitaa menestyksellisesti sairauksina.

Yhtä hyvin voidaan sanoa, että melkein kaikki psyykkiset sairaudet ovat biologisperäisiä, esim. häiriöitä aivojen välittäjäaineiden erityksessä ja toiminnassa.



Kiista on loputon. Minusta asia on niin, että ihminen on kokonaisuus, ja kaikki vaikuttaa kaikeen. Olennaista on, MITÄ KAUTTA ONGELMAT KULLOINKIN NOPEIMMIN RATKEAVAT.



Mutta jos nyt ajatellaan ap:n kannalta asiaa, niin:



a) hänen ei kannata liikaa märehtiä lapsen mahdollisia traumoja ja



b) tuhriminen poistuu helpoiten ja nopeiten niin, että hän saa lapsen kakkaamisesta helpompaa eli hoitaa ummetuksen.



Ja pelkällä psykosomaattisten taustojen vatvomisella homma hoituu todella paljon hitaammin, jos ollenkaan. Psyykkinen päänsilitys kun ei esim. auta keliakiaan, peräaukon haavaumaan, ihotulehduksiin tai vaikkapa väärän ruokavalion aiheuttamaan ummetukseen.

tekijät. En tiedä onko se nyt niin kovin ihannoitavaa poissulkea sitä psyykkistä puolta. Usein sairauksien taustalta löytyy myös hormonaalista, stressiperäistä säätelyä.



Oli ap:n lapsen tilanne mikä tahansa ja syy tuohon housuun kakkaamiseen mikä tahansa, niin toivottavasti tilanne normalisoituu. Se lie kaikilla toivottavaa.