Tajusin kuinka yksin sitä ihminen onkaan!

Tsemppiä kaikille joilla sama tilanne! Ootte vahvoja, kun jaksatte taistella! Muistakaa, että jossain on joku toinen yhtä yksinäinen joka on teidän tuleva ystävänne ja odottaa tapaavansa teidät!

Olet oikeassa. Onneksi on edes tämä palsta. Voisimmeko me tukea virtuaalisesti sinua nyt jotenkin?

Toi onkin varmaan suomalaisilla se asenneongelma, että yksinhän täällä kaikki pitää hoitaa ja ite selviytyä kaikesta. Tarkoitan siis sitä kun ympäristö hylkää, "ei oo mun ongelma, selviytyköön yksin. Yksin synnytään ja kuollaan ja siinä välissä kärsitään. Yksin."

Mulla on tällä hetkellä työttömyyttä, sairastelua ja univaikeuksia. Lisäksi mies jäämässä työttömäksi. Toivon että saamme pitää kotimme, että rahat riittää, ja lapset saisivat elää mahdollisimman tasaista, tavallista arkea. Uskon kyllä että asiat kääntyvät paremmaksi, nyt vaan hetkellisesti kovin alakuloinen fiilis! ap

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 21:54"]Mulla on tällä hetkellä työttömyyttä, sairastelua ja univaikeuksia. Lisäksi mies jäämässä työttömäksi. Toivon että saamme pitää kotimme, että rahat riittää, ja lapset saisivat elää mahdollisimman tasaista, tavallista arkea. Uskon kyllä että asiat kääntyvät paremmaksi, nyt vaan hetkellisesti kovin alakuloinen fiilis! ap
[/quote]
Tsemppia sinulle! Ole onnellinen, että teillä on perhe, on toisianne! Oikeasti sitä ei tajua, kun vasta menettää kaiken.
Minulla on tilanne, että mies ilmoitti että juttumme on ohi, hän ei enää tunne niinkuin pitäisi. Elämä romahti, 10 vuotta, lapset, omakotitalo...ja se tunne, yksinäisyys. Tajusin, ettei mulla ole edes kavereita. Olinomistautunut perheelle, miehelle..ja nyt hän lähtee. Yksin olen niin ettävälillä huudan, jakirjoitan tänne saadaakseen jotain seuraa.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 22:02"]

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 21:54"]Mulla on tällä hetkellä työttömyyttä, sairastelua ja univaikeuksia. Lisäksi mies jäämässä työttömäksi. Toivon että saamme pitää kotimme, että rahat riittää, ja lapset saisivat elää mahdollisimman tasaista, tavallista arkea. Uskon kyllä että asiat kääntyvät paremmaksi, nyt vaan hetkellisesti kovin alakuloinen fiilis! ap [/quote] Tsemppia sinulle! Ole onnellinen, että teillä on perhe, on toisianne! Oikeasti sitä ei tajua, kun vasta menettää kaiken. Minulla on tilanne, että mies ilmoitti että juttumme on ohi, hän ei enää tunne niinkuin pitäisi. Elämä romahti, 10 vuotta, lapset, omakotitalo...ja se tunne, yksinäisyys. Tajusin, ettei mulla ole edes kavereita. Olinomistautunut perheelle, miehelle..ja nyt hän lähtee. Yksin olen niin ettävälillä huudan, jakirjoitan tänne saadaakseen jotain seuraa.

[/quote]

Mulla oli ihan sama. Johtui tosin siitä, ettei ex sietänyt mulla minkäänlaista sosiaalista elämää ja mä typerä alistuin siihen. Nyt pitää rakentaa ihan kaikki uudelleen. Olen kuin vastasyntynyt - ihan pihalla kaikesta, paitsi ettei ole sitä rakastavaa ihmistä siinä, joka pitää huolen kaikesta - Jumala onneksi on:)

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 22:07"][quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 22:02"]

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 21:54"]Mulla on tällä hetkellä työttömyyttä, sairastelua ja univaikeuksia. Lisäksi mies jäämässä työttömäksi. Toivon että saamme pitää kotimme, että rahat riittää, ja lapset saisivat elää mahdollisimman tasaista, tavallista arkea. Uskon kyllä että asiat kääntyvät paremmaksi, nyt vaan hetkellisesti kovin alakuloinen fiilis! ap [/quote] Tsemppia sinulle! Ole onnellinen, että teillä on perhe, on toisianne! Oikeasti sitä ei tajua, kun vasta menettää kaiken. Minulla on tilanne, että mies ilmoitti että juttumme on ohi, hän ei enää tunne niinkuin pitäisi. Elämä romahti, 10 vuotta, lapset, omakotitalo...ja se tunne, yksinäisyys. Tajusin, ettei mulla ole edes kavereita. Olinomistautunut perheelle, miehelle..ja nyt hän lähtee. Yksin olen niin ettävälillä huudan, jakirjoitan tänne saadaakseen jotain seuraa.

[/quote]

Mulla oli ihan sama. Johtui tosin siitä, ettei ex sietänyt mulla minkäänlaista sosiaalista elämää ja mä typerä alistuin siihen. Nyt pitää rakentaa ihan kaikki uudelleen. Olen kuin vastasyntynyt - ihan pihalla kaikesta, paitsi ettei ole sitä rakastavaa ihmistä siinä, joka pitää huolen kaikesta - Jumala onneksi on:)
[/quote]
Miten siitä selviä? Jotenkin romahdan heti sekä fyysisesti että henkisesti kun ajattelen asiaa. Hän on vielä kotona, mutta ei varmaan enää kauan. Miten niin rakas ja läheinen ihminen voikaan muuttua 'tuntemattomaksi' jäävuoreksi melkein hetkessä?

Yksin myös. Kuukausi sitten mies ilmoitti ettei rakasta enää. Joten lapsi ja koirat kainalossa pihalle, onneksi sain väliaikaismajoituksen. Tässäkin mies muuttui ns. jäävuoreksi lähes hetkessä. En voi käsittää. Mitä tapahtui?

Itkuhuuto yrittää tulla välillä pintaan, mutta se on saatava pois jotta pystyn toimimaan. Mitään ei olla voitu keskustella kun ei voi pienten korvien kuullen puhua, eikä tilaisuuksia ole tullut nokakkain kahdestaan olemiselle.

Jos ei olisi noita huollettavia, olisin todennäköisesti jo luhistunut henkisesti ja makaisin huolellisesti lääkittynä suljetulla.

Sinulla on ap kuitenkin ydinperheesi, miehesi. Koin tuon yksinäisyyden kun mieheni sairastui vakavasti eikä voinut olla kotona. Hoidin kaiken yksin sen surun keskellä. Toki kavereita oli muttei he ottanut sillä tavalla arkeen osaa. Siinä vaiheessa tajusin kuinka vahva ihmisen on oltava, ja vsikeista asioita on loppupelissä selvittävä täysin yksin. Surullista, mutta nyt tiedän että selviän. Mistä tahansa.

Ette ymmärrä ennenkun olette täysin yksin. Ei kavereita, ei työtä, ei perheenjäseniä elossa, ei mitään. Ainoat ihmiskontaktit kaupan kassa ja satunnaiset ihmiset kadulla.

Hei!
Ymmärrän tunteesi hyvin. Pari vuotta sitten sairastuin vakavasti ja mies lähti toisen naisen matkaan... Jäin velkaiseen taloon sinnittelemään yksin lasten kanssa. Ehkä suurin järkytys oli muutaman todella läheisen ystävän käytös, he ottivat etäisyyttä. Tämän siis tajusin vasta jälkeenpäin.
Nyt kaikki on hyvin, sain lainaa, vakituinen työ, sairaus hallinnassa, lasten kanssa arki mukavaa. Ja nyt molemmat ovat soittaneet ja pyytäneet kahville. En luvannut vielä mitään, en ehkä ole valmis. Mietin vaan oikeasti että näinkö ihminen käyttäytyy? Hylkää toisen kun tämä eniten tarvitsisi olkapäätä?
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi <3

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 21:54"]

Mulla on tällä hetkellä työttömyyttä, sairastelua ja univaikeuksia. Lisäksi mies jäämässä työttömäksi. Toivon että saamme pitää kotimme, että rahat riittää, ja lapset saisivat elää mahdollisimman tasaista, tavallista arkea. Uskon kyllä että asiat kääntyvät paremmaksi, nyt vaan hetkellisesti kovin alakuloinen fiilis! ap

[/quote]

Joo no en ehkä sinuna puhuisi mistään yksinäisyydestä, kun meitä oikeasti yksinäisiäkin on tässä maailmassa miljoonia, useita miljoonia, satoja miljoonia. Monilla ei yhtään KETÄÄN!!!!

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 22:46"]

Ette ymmärrä ennenkun olette täysin yksin. Ei kavereita, ei työtä, ei perheenjäseniä elossa, ei mitään. Ainoat ihmiskontaktit kaupan kassa ja satunnaiset ihmiset kadulla.

[/quote]

Tämä!

Ainoa puhe viikkoon jota suoritat on kiitos en tarvi kuittia.

Jotenkin ei myötätuntoa heru näille yyyyh olen yksinäinen kun lasten ja koiran kaa jäin yksin vähäks aikaa kun miehelle tuli peräpukama ja menee viikko kun saan uuden miähen.

Mitä vaikeuksia sinulla on siis?

Tiedän tunteen, paremmin kuin joku voi edes uskoa. Se tunne, kun tekis mieli mennä ja halaa vaikka ensimmäistä eteen tuleva, koska on niin tuskanen olo. Sellainen, että tiedät olevasi yksin koko maailmassa.