Lue keskustelun säännöt.
Muistoja 1970-luvun Suomesta
27.02.2022 |
Täällä kirjoitetaan välillä sellaisia kauhutarinoita Suomesta tuolta ajalta, että minusta tuntuu kuin puhuisivat keskiajasta. Joten haluaisin kertoa tässä arkijuttuja, jotta joku voisi vastata, että oliko heillä samanlaista…Vanhempani eivät olleet rikkaita, vaan tavallisia työssä käyviä: opettaja ja teknikko. Meitä lapsia oli 4. Meillä oli:
- vuokra-asunto, 90-neliöinen, pienehkössä 5 asunnon kerrostalossa, jossa yhteinen sauna saunavuoroineen
- puhelin, TV, levysoitin ja magnetofoni olohuoneessa, ja piano
- tytöt jakoivat yhden huoneen, pojat toisen.
- keittiössä jääkaappi, sähköhella, pesukone, talouskone
- yksi auto perheessä, ja jokaisella polku pyörät
- harrastuksena lapsilla partio, piano, jääkiekko ja koko perheellä hiihtäminen, uiminen, elokuvissakäynti, kirjasto
- kesäisin yleensä joku yhteinen automatka (Ahvenanmaa, Pohjoismaat, Keski-Eurooppa) plus lapsille joku leiri kun olivat alle 15. Sen jälkeen kesätöissä ainakin 4 viikkoa.
Oliko teillä samanlaista vai onko jotkut teistä todella asuneet ihan erilaisissa oloissa?
Kommentit (10)
Aamurukoukset koulussa. Ope soitti urkuharmoonia.
Magnetofonilla äänitettiin kaikkea.
Elintaso nousi. Kaverini muutti minipienestä puutalon puolikkaasta suurperheen mukana elementtitaloon. (Varmaan 7 lasta)
Jotkut kävi kesäleireillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurin kaverin kanssa käytiin vähän "ohjelmoimassa" niiden magnetofonia. Sapiskaahan siitä siitten tuli :)
Niin ja kinkerit, koulussa: "älkää antautuko itsesaastutukseen, otatte vaikka kylmiä suihkuja" :)))
Minä en halunnut 6-vuotiaana joka päivä hoitoon. Olin sitten yksin kotona ehkä kerran kahdessa viikossa.
Kävelin yksin 6 v 1 km valtatien vartta kerhoon. Veljeni tuli vastaan koulusta ja saattoi minua lopun 2 km kävelytietä pitkin.
70-luvun värimaailma!
Asunnot olivat ruskeita ja keltaisia, ja autot olivat oransseja, vihreitä ja keltaisia.
Sitä kaipaan.
Asuimme Helsingin keskustassa ja kun lapsi sairastui ja oli toinen pikkulapsi kotona, niin terveyskeskuksesta sai kotiin lääkärin ja se maksoi 9 mk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ökyrikkaalta. Muuten kai aika samaa. Hyvää aikaa silti. Molemmat vanhemmat olivat ihan ok ammateissa, mutta tuollaiseen törsäilyyn ei ollut rahuja.
Vierailija kirjoitti:
70-luvun värimaailma!
Asunnot olivat ruskeita ja keltaisia, ja autot olivat oransseja, vihreitä ja keltaisia.
Sitä kaipaan.
Mun huoneessa seinät oli oliivinvihreät. Koulupöytä ja kirjahylly kirkkaanpunaista lastulevyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain isä töissä duunarina kaukana, sai kotimaanpäivärahaa. Saivat silti lainan omakotitalon rakentamista varten pohjois-suomalaiseen kuntaan.
Hienoa oli, kun joka huoneessa oli tapetit. Pieni takkahuone oli.
Tavaraa ja leluja oli vähän. Lapsiperheitä oli paljon, aina oli kavereita. Vaatteita oli todella vähän. Minulla oli yhdet sukkahousut. Ne pestiin viikonloppuna ja kuivatettiin patterilla yön aikana. Öljylämmitys oli kaikilla. 1978 ostettiin väri-TV kun vanha mustavalko-TV meni rikki. Naapureilla ei ollut. Kukaan tuttu ei ollut käynyt ulkomailla, mutta jotkut olivat asuneet tai jopa syntyneet Ruotsissa ja muuttaneet takaisin Suomeen.
Aina leikittiin ulkona. Vanhemmat eivät olleet koskaan lasten kanssa, paitsi ruokapöydässä ja saunassa ja lauantaina telkkarin ääressä sohvalla.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ökyrikkaalta. Muuten kai aika samaa. Hyvää aikaa silti. Molemmat vanhemmat olivat ihan ok ammateissa, mutta tuollaiseen törsäilyyn ei ollut rahuja.
Harvinaista herkkua joku autolomailu Euroopassa ja joku kelamagnetofoni maksoi varmaan kuukauden palkan.
Magnetofoni?
Asuttiin paritalossa pientilan pihapiirissä (eli isovanhempien tila ja kaksi sisarusta oli rakentanut perheineen sen paritalon). Meillä oli sisävessa, sähkösauna, pesukone, tiskikone, pakastin, mustavalkotelevisio, sähköhella, stereot, tietosanakirjasarja. Mutta ei ollut puhelinta, mummolla oli (oli ollut kylän ensimmäinen). Kirjahyllyssä oli baarikaappi, jossa oli monta pulloa viinoja. Ainoa viinipullo oli vermout bianco. Isällä oli kaitafilmikamera, ja sitä käytettiin ahkerasti.
Mummolle tuli sisävessa vasta vuonna -76, kun rakennettiin elintasopatti rintamamiestalon kylkeen, samalla, tuli taloon juokseva vesi. Mummon keittiönpaikka vaihtui siinä samalla.
Olin 70-luvun pikkulapsi ja kotona, mummon hoidossa, kun vanhempani kävivät töissä. Vietin ison osan lapsuuttani vasikkakarsinassa, mutta toisaalta opettelin itse lukemaan 5v ikäisenä, jonka jälkeen aloin käydä kirjastoautolla joka viikko.
Kylällä kävi 2 myymäläautoa, tiistaisin ja torstaisin. Kylällä kulki myös linja-auto, aluksi joka arkipäivä aamulla ja iltapäivällä, sillä pääsi kirkonkylän kouluun ja takaisin. Sitten se loppui ja tilalle tuli kerran viikossa tiistaisin kulkeva bussi, eli maitotilipäivinä pääsi kaupunkiin.
Meillä oli yksi auto. Naapuri oli automyyjä, mutta ei heilläkään ollut kuin yksi auto kerrallaan.
Perin serkkujeni vanhat vaatteet. Vihaan edelleen punaista väriä, koska perin sekä tyttöserkkuni että poikaserkkuni vaatteet, ja molemmat käyttivät punaista. Muita traumoja niistä vaatteista ei jäänyt.
Joka kesä käytiin Lapissa autoreissulla joko enon perheen kanssa tai sitten kummivanhempieni kanssa. Myöhemmin mentiin ihan oman perheen keskenkin. Yövyttiin yleensä teltassa, joskus jossain mökissä (Jäämeren rannalla).
Perusruoka oli keitetyt perunat ja ruskea kastike. Elokuvissa kaupungissa käytiin kerran vuodessa, noin suurinpiirtein.
60-luvun lopulla pääsivät meidän venäläiset sukulaiset tulemaan Suomessa käymään ekaa kertaa, ja 70-luvulla tulivat joka kesä useammaksi viikoksi. Se oli hauskaa, vanhemmilla oli tietenkin tulopäivää seuraavana aamuna hirveä krapula, mutta ei niistäkään jäänyt traumoja. Nykyään sukulaisista hengissä olevat asuvat Suomessa. Vanja-eno kuoli maksa- tai haimasyöpään 70-luvun lopulla, muistan kun mummo sai pikaviisumin hautajaisia varten, samoin kuin äitinsä hautajaisiin myöhemmin. Akuliina-mummo ei suostunut koskaan Suomessa käydessään käyttämään vesivessaa, vaan kipitti aina navetan taa huussiin. Me lapset oltiin vunukoita.
Osallistuin jo reilusti alle kouluikäisenä kansainväliseen salakuljetusrinkiin, eli piilotettiin sukulaisten vaatteisiin kalastusvälineitä, joiden maahanvienti Nliittoon oli kiellettyä. Mummon puheluita sukulaisille salakuunneltiin, sitä pidettiin itsestäänselvänä. Jos puhui jotain ikävää, puhelu katkesi. Ne piti erikseen tilata, ulkomaanpuhelut.