Miten päästä yli siitä häpeästä… (parisuhdeasiaa)

Komppaan muita ja kehotan sinua nyt armollisuuteen itseäsi kohtaan. Olet rehellisesti kertonut tapahtumista kumppanillesi ja hän vaikuttaa olevan sinut asioiden kanssa. Nuot tapahtuneet jutut ovat nyt mennyttä elämää, eihän niitä muuttaa voi, mutta ei niihin tarvitse palatakaan.

Ehkä hyötyisit psykologin kanssa keskustelusta jos sinulla on tunne, että tapahtuneita asioita pitää vielä käsitellä ja yksin niitä märehtiessäsi et pääse eteenpäin. Ulkopuolisen ammattilaisen näkemyksestä voisi olla apua.

Vaikuttaa siltä, että kumppanisi hyväksyy sinut ja rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet. Kaikki meistä tekee joskus ikäviä asioita ja on vain terve merkki, että koet omatunnon kolkuttelua. Kohtuus tosin senkin kanssa, liika menneiden murehtimen ei johda mihinkään.

Kaikkea hyvää sinulle elämässäsi. Asiat järjestyvät kyllä :)

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:26"]

Eikö olis hyvä ajatella vain positiivisesti siitä, että olet saanut nyt kokemuksia useista miehistä ja todennut lopulta, että yksi onkin se kultainen jyvä sinulle. Kukaan ei ole täydellinen ja kokemuksia onkin hyvä saada, sillä niistä oppii. Älä tunne mitään syyllisyyttä mistään, vaan nyt nautitte yhdessä toisistanne. Minkä ikäinen muuten olet?

[/quote]

Olen 28. "Sekoiluvaiheeni" alkoi ollessani 26. Noloa olla niin lapsellinen vielä niin vanhana, mutta olin oikeastaan todella kokematon vielä. Ensimmäinen parisuhteeni kesti todella pitkään.

Ap

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:32"]Ihan hyviä neuvoja naisilta. Itse olen vahvasti sitä mieltä, ettei kanssasi halua olla vilpittömästi kukaan. Joko tulkitset miestäsi väärin tai se haluaa leikkiä sulla vielä jonkin aikaa. Toivottavasti ymmärrät. Lähde nyt s*****na nopeesti sieltä muiden elämiä särkemästä, vaikka omasi pilalla onkin. Hyvällä tuurilla olet seuraavassa elämässä vähän parempi, esimerkiksi sian paska. Ja kun olet parisuhteesi päättänyt, marssit seuraavana kohdunpoistoon. Sitten jatka sitä perseesi jakamista.
[/quote]

Huuuh, miten katkeraa kalkkia. Se, että oma puolisosi tai äitisi on kohdellut sinua huonosti, ei oikeuta tuollaiseen puheeseen. Suosittelen ammattiauttajaa myös sinulle, pusipusi!

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:12"]Hmm, kukaan ei hämmästelisi saati tuomitsisi jos AP olisi mies..

Tiedostat tilanteesi etkä yritä toimintaasi muuksi selittää, ja miesystäväsikin hyväksyy menneisyytesi. Mikset siis panostaisi nykyiseen suhteeseen? :)
[/quote]
En minä tuomitse ainakaan. Ihmettelisin enemmän, mikäli tilanteessa olisi mies, ei miehet yleensä häpeä menneisyyttään. Naiset raahaavat painolastina kaikkea tehtyä/koettua ja vielä vuosien päästäkin tekevät niistä ongelmia. Tiedän kyllä kokemuksesta, kun itselläkin tätä taipumusta ollut. Enää en välitä siitä miten on ollut, vaan keskityn siihen, mitä tulee olemaan.

No "korvaa" tai hyvitä miehellesi syntisi. Käytökselläsi, toiminnallasi :)

Hei!
Olen elänyt aivan saman vaiheen. 15-vuoden liitto yhtä helvettiä... Sen jälkeen halusin vain saada jonkun hyväksymään minut, en harrastanut seksiä, enkä tavannut ketään kahdesti. Sitten yksi mies jäi roikkumaan kaikesta huolimatta. Reilu vuosi oltu yhdessä, alussa tapailin myös muita miehiä. Kaduttaa ja hävettää kyllä. Mutta jotenkin suon sen vaiheen itselleni, selvisin erosta ja monista muistakin vaikeista asioista.
Tsemppiä sinulle <3

Up

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 09:55"]

Että on parisuhteensa alussa pelannut ihmissuhteilla ja käyttäytynyt epäkunnioittavasti monia ihmisiä kohtaan? Kun tapasin mieheni, minulla oli kova meno päällä. Aiemmin tapahtunut ero pitkästä suhteesta pisti pään sekaisin, ja hain hyväksyntää ihan mistä vain. Olin mm. seksisuhteessa vanhemman miehen kanssa, koska hänen ihailunsa toi jonkinlaista turvaa ja rauhan tunnetta.

Halusin epätoivoisesti tulla hyväksytyksi, ja halusin myös uuden parisuhteen. Tapailin useita miehiä kerralla, harrastin seksiäkin usean kanssa samaan aikaan. Useimmille kerroin etten ole valmis sitoutumaan, kuten en ollutkaan.

Yksi mies jaksoi naurettavasta käytöksestäni huolimatta tapailla minua, näki minussa kuulemma jotain ainutlaatuista ja halusi yrittää. Myös häntä kohtelin alkuun todella kamalalla tavalla; annoin hänen ihastua minuun, pitää hyvänä ja viedä treffeille, mutta samaan aikaan jarruttelin ja sanoin etten voi luvata mitään enkä halua sitoutua kehenkään.

Kuinka ollakaan: rakastuin häneen muutaman kuukauden tapailun jälkeen. Lopetin kaikki muut tapailut ja aloimme seurustella. Kaikki oli hyvin, mutta… Nykyään, melkein vuotta myöhemmin, tunnen niin valtavaa häpeää aiemmasta käytöksestäni, että olen lähes päättänyt erota. Mies on minulle elämääkin rakkaampi, mutta kylmä ja törkeä käytökseni suhteemme alussa on omasta mielestäni anteeksiantamatonta. Läheisteni mielestä olen typerä jos eroan tämän takia, mutta itse en näe muuta vaihtoehtoa. Syyllisyyteni varjostaa suhdettani, ja pelkään lisäksi, että tulevina mahdollisesti huonompina aikoina tämä tulee nousemaan esiin. Parempi jättää tämä suhde taakse ja aloittaa alusta. Vai onko?

[/quote]

No on ihan normaalia, että suhteen alussa voi olla noita muita miehiä vielä kuvioissa. Eihän sitä voi tietää etukäteen, että rakastuu johonkin tyyppiin. Noista pidetään suu supussa. Eron jälkeen monilla on tuollainen kausi, joten et ole yksin asian kanssa. Olisit vaan tyytyväinen kun llöytyin kiva mies.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:09"]

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:03"]

No mitä jos keskustelisitte, yrittäisit parhaasi mukaan pahoitelle aiempaa käytöstäsi ja aloittaa puhtaalta pöydältä siten, että annat tähän suhteeseen 110% itsestäsi. Mielestäni olisi puhdasta typeryyttä erota tuollaisesta miehestä. Hän on todellinen saalis, etkä luultavasti tule parempaa löytämään. Voit myös käydä itse terapiassa keskustelemassa asiasta, jos syyllisyys tms. tuntuu sinua painavan. Sinun täytyy kuitenkin ymmärtää, että miehesi halusi olla kanssasi, vaikka kohtelitkin häntä huonosti! Hän olisi voinut lopettaa ja etsiä itselleen naisen, joka olisi ollut heti täysillä mukana, mutta hän halusi SINUT, ei ketään muuta!

[/quote]

Sitä mieskin minulle sanoo, kun itken syyllisyyttäni. Että hän halusi minut. Hän on upea ihminen, elämäni rakkaus. Haluan hänelle ehdottomasti parasta, ja tunnen että minä en sitä ole. Yritän tietenkin olla, ja olen ehdottoman rehellinen ja omistautunut hänelle, mutta alussa käytökseni ja välinpitämättömyyteni muiden tunteita kohtaan oli jotain järkyttävää. Mieheni olisi ehdottomasti ansainnut jotain parempaa ja kauniimpaa.

Ap

[/quote]

Kaikilla ihmisillä on kyky olla kylmä ja tunteeton ja käyttää ihmisiä tunteettomasti. Jos omaa empatiakykyä, kostautuu käytös myöhemmin. Synnit hieman nakertaa sielua mutta kyllä se kasvaa ihan entiselleen pikkuhiljaa. Katumuksesi jo osoittaa, että olet jo nyt eri ihminen kuin tuolloin.

Suhteen lopettaminen tuon takia on kaikista huonoin ratkaisu. Siitä kärsit sekä sinä, että mies. Ajan kanssa opit hyväksymään itsesi ja ymmärtämään, että menneille ei voi enää mitään ja niitä on turha muistella. Kuvittele vaikka mielessäsi kaikki ne pahat tuntemukset asiasta ja näe kuinka ne joka sekunti etääntyvät kauemmaksi menneisyyteen ja näyttävät hiljalleen pienemmiltä. Voit sitten paremmin keskittyä tekemään nykyhetkestä paremman.

Myönnä nyt vaan, AP, että olet mikä olet. Nykyinen suhde kyllästyttää ja haluaisit taas jotain uutta. That's it.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 12:18"]

Myönnä nyt vaan, AP, että olet mikä olet. Nykyinen suhde kyllästyttää ja haluaisit taas jotain uutta. That's it.

[/quote]

Mikä olen? Tuota hetkellistä kovan menon vaihetta lukuunottamatta olen ollut pitkässä parisuhteessa koko nuoruuteni. Kertyihän eron jälkeen noita miehiä enemmän kuin jälkeenpäin ajatellen olisi hyvä, mutta suurimman osan aikuisiästäni olen ollut vakituisessa parisuhteessa. Haluan nytkin kestävän, hyvän parisuhteen. Se, mikä syö minua nykyisessä suhteessani on nimenomaan se, että tapailin monia miehiä samaan aikaan ja "pidin hauskaa", välittämättä siitä että nykyinen mieheni oli jo ihastunut minuun. En halunnut luopua vapaudesta, tai mitä ikinä se olikaan.

Ap

Sinunlaiselle on olemassa oikeakin termi. Itsekeskeinen, tunnevammainen pikkulumppu.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 12:37"]

Sinunlaiselle on olemassa oikeakin termi. Itsekeskeinen, tunnevammainen pikkulumppu.

[/quote]

Mitä suosittelet ratkaisuksi ko. ongelmaan?

Suosittelen ammattiapua. Psykologille mars! Tuo syyllisyys syö sua sisältä. Et ole tehnyt mitään väärää. Käytöksellesi on syynsä, joita ammattiauttaja voi kanssasi selvittää. Sulla on nyt hyvät saumat kasvaa henkisesti, kunhan et juokse pakoon, vaan kohtaat itsesi. Älä luovu noin ihanasta suhteesta. Selvitä menneisyys itsesi kanssa ja jatka eteenpäin. Tsemppiä!

Varmaan niin  tulee "parempi olo" sulle, kun jätät miehen, joka jostain käsittämättömästä syystä on kiintynyt sinuun. Tekopyhyys tossa sun vuodatuksessa nyppii. Lähde kävelemään, jos veri vetää taas uusiin suhteisiin.

Oletko AP harkinnut koskaan lasten hankkimista?

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 12:57"]

Oletko AP harkinnut koskaan lasten hankkimista?

[/quote]

Ei ole ajankohtaista. Miksi kysyt?

Ap

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 12:53"]

Varmaan niin  tulee "parempi olo" sulle, kun jätät miehen, joka jostain käsittämättömästä syystä on kiintynyt sinuun. Tekopyhyys tossa sun vuodatuksessa nyppii. Lähde kävelemään, jos veri vetää taas uusiin suhteisiin.

[/quote]

Hmm, yritän miettiä mikä tässä olisi tekopyhää. Mieheni on ihana, enkä parempaa löytäisi kovin helpolla. Jos tämä suhde päättyisi, en ainakaan sekoilisi samalla lailla kuin aiemmin.

En sanoisi että on käsittämätöntä että mieheni on kiintynyt minuun. Toki ihmettelen, miten hän kesti minua suhteemme alussa, mutta lähtökohtaisesti olemme hyvin samanlaisia ihmisiä ja viihdymme yhdessä. Omista hyvistä ominaisuuksistani voisin mainita ainakin hellyyden, ystävällisyyden ja kiinnostuksen tiettyihin asioihin, joista miehenikin on kiinnostunut. En siis pidä itseäni kaikin puolin huonona ihmisenä, joka ei koskaan ansaitsisi mitään hyvää. Tunnen vain olleeni sen verran typerä tämän suhteen alussa, että en välttämättä ansaitse ihanaa miestäni. Muista miehistä en ole kiinnostunut.

Ap

Tuo syyllisyys on tilanteeseen nähden kohtuuton, kuulostat 1800-luvun romaanilta.

Tarvitset keskusteluapua.

On muuten todella tyhmää sitoutua itseensä ihastuneeseen ihmiseen ennen kuin on varma omista tunteistaan. Kun suhteenne oli alkutekijöissään, et vielä tuntemut häntä. Aikalisän ottaminen ja se muidenkin tapailu oli ihan fiksua.