miksi synnytystä ei käynnistetä potilaan toiveesta?

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:13"]Kertokaa nyt joku, kuinka voin sitten auttaa ystävääni kun kaiken olen kokeillut?? Lastensuojeluunko mun täytyy sit soittaa, kun hän ei syö eikä liiku sängystään kipujen ja olojen vuoksi, eikä pysty edes kauppaan menemään. Senkö takia lastensuojelun täytyy puuttua hänen elämäänsä syntymän jälkeen, että lääkärit eivät käynnistyspäätöstä olosuhteista huolimatta tee, ja hän hyvin suurella todennäköisyydellä masentuu kokoajan enemmän - mikähän mahtaa olla tilanne sitten muutaman viikon päästä? Vai murtaudunko asuntoon ja survon sille porkkanan suuhun väkisin, että nyt vaan on syötävä ja raahaan sen kivuista huolimatta ylös sängystä itkien? Oliko parempia ideoita? Kuulisin nimittäin oikeasti mielelläni.

Ap
[/quote]
Toi kyllä kuulostaa oikeesti enemmän masennukselta!
Kumpaa ystäväsi ajattelee enemmän, itseään vai vauvaansa?
Kahden viikon kivut vs vauvan mahdollisesti loppuelämän vaivat?
Ja jos kivut tuota luokkaa ovat niin kyllä niihin kipulääkkeitä määrätään!

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:28"]Taidat kirjoittaa itsestäsi... Koita jaksella vielä, se on vauvan parhaaksi.
[/quote]

En onneksi, kyllä noissa kolmessakin on tarpeeksi ollut tekemistä.

Ap

Tässä taas yksi syy lisää, miksen uskalla hankkia lapsia... :( Voimia ja tsemppiä ap:n ystävälle, toivottavasti tämä kestää loppuraskauden jotenkin järjissään. Eikö ystävän olisi mitenkään mahdollista päästä sairaalaan viimeisten viikkojen ajaksi? Eihän lasta voi kuitenkaan ennen aikojaan sieltä kohdusta ottaa poiskaan, koska kyllähän lapsi (onneksi / valitettavasti, katsantokannasta riippuen), on jokaisessa raskaudessa se ykkösasia.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:29"][quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:13"]Kertokaa nyt joku, kuinka voin sitten auttaa ystävääni kun kaiken olen kokeillut?? Lastensuojeluunko mun täytyy sit soittaa, kun hän ei syö eikä liiku sängystään kipujen ja olojen vuoksi, eikä pysty edes kauppaan menemään. Senkö takia lastensuojelun täytyy puuttua hänen elämäänsä syntymän jälkeen, että lääkärit eivät käynnistyspäätöstä olosuhteista huolimatta tee, ja hän hyvin suurella todennäköisyydellä masentuu kokoajan enemmän - mikähän mahtaa olla tilanne sitten muutaman viikon päästä? Vai murtaudunko asuntoon ja survon sille porkkanan suuhun väkisin, että nyt vaan on syötävä ja raahaan sen kivuista huolimatta ylös sängystä itkien? Oliko parempia ideoita? Kuulisin nimittäin oikeasti mielelläni.

Ap
[/quote]
Toi kyllä kuulostaa oikeesti enemmän masennukselta!
Kumpaa ystäväsi ajattelee enemmän, itseään vai vauvaansa?
Kahden viikon kivut vs vauvan mahdollisesti loppuelämän vaivat?
Ja jos kivut tuota luokkaa ovat niin kyllä niihin kipulääkkeitä määrätään!

[/quote]

On saanut panacodia ja panadolia, ja ei apua. Ja masennuksestahan tässä olen koko ajan puhunutkin, kun on tämän kaiken seurauksena masentunut!

Ap

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:25"]

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:18"]

Vaikka käynnistykseni meni hyvin eli synnytys alkoi ensimmäisen cytotecin jälkeen. Ei se mene aina niin, siellä oli monia äitejä jotka olivat siellä jo kolmatta päivää eikä yhden yhtäkään supistusta.

[/quote]

Kolme päivää ilman supistuksia on käynnistämisessä vasta hyvä alku. Mulla aloitettiin käynnistys 38+0 ja lapsi syntyi viikolla 39+4. Välillä olin kotona pari päivää lepäämässä. Tai ei synnytys sitten lopuksi edes käynnistynyt, vaan kävelin synnytyssaliin ilman ainuttakaan supistusta, keinotekoisesti ne tehtiin. Ja palkkana karmea synnytys jossa ponnistin melkein 3 tuntia kunnes leikattiin ulos.

[/quote]

Lisäys tähän että samana päivänä joutui keisarinleikkaukseen toinen käynnistettävänä ollut äiti, joka oli ollut monta päivää käynnistettävänä kun minä vasta tulin osastolle.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:14"]

Veljeni oli täysiaikainen syntyessään mutta viikolla 38, minä tulin ulos 40+. Veljeni on ollut aina sairauksille herkkä, minä olen terve kuin pukki.

Että kyllä siellä sisällä kannattaa hengailla niin pitkään kuin pystyy.

[/quote]

Tuskin syy sairasteluun on pari viikkoa ennen laskettua aikaa syntyminen. Täysaikaiseksi lasketaan viikoilla 38-42 syntyneet. Veljesi ei ollut keskonen.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:26"][quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:22"]Miksi ystäväsi on kotona eikä sairaalassa jos ei kerran pääse sängystä ylös eikä pysty syömään? Soitat ystävällesi ambulanssin niin he selvittävät sairaalassa missä on vikaa ja pistävät ainakin nestetippaan ja ruokintaan.
[/quote]

Miksi ambulanssin soitan, kun vasta lääkärissä kävi ja sai tuollaisen palautteen kuin ylempänä kirjoitin?

Ap
[/quote]

Koska ystäväsi ja vauva kuolevat syömättömyyteen? Jos sinne ambulanssilla mennään, ei raajaakaan pysty liikuttamaan ja on ollut monta päivää syömättä niin aivan varmasti saa jäädä sairaalaan saamaan hoitoa!

Joo, kokemuksesta voin sanoa ettei paljoa äitejä kuunnella. Olen lyhyt, äitini myös. Minä ja veli ollaan tultu sektiolla, minä alle 4kg ja veli alle 3kg eikä silti mahduttu.
Omassa raskaudessa painoarvio oli yli 4kg. Yläkäyrillä mentiin koko raskaus. Vointi oli huono psyykkisesti ja fyysisesti loppu ajan. Supistuksia viikolta 36 enemmän ja vähemmän.
Kaikesta tästä huolimatta ei saatu helpotusta asiaan. Neuvolassa ihmeteltiin ja olivat sitä mieltä, ettei vauva mahdu tulemaan. Niillä suppareilla kun olisi jo jotaim tapahtunut. Rv 41+5 pääsin lopulta osastolle ja sekin exhaustiolähetteellä. Kolme päivää hengailin siellä ja lopulta puhkaistiin kalvot. Ei riittänyt, sektioon mentiin lopulta. Synnytyksen kesto 30 tuntia.
Näin siis suomessa vaikka mainostetaan, että äiti saa esim. sektion niin halutessaan.

Ne menevät vauvan ehdoilla, äidistä viis. Sehän on vain pakkaus vauvan ympärillä.

Itse olen tapellut sektion ajankohdasta. Esikoiseni todettiin kuolleeksi 39+5 (kohdussa siis ei ole hyvä hengata mahdollisimman pitkään). Seuraavan kohdalla pelkäsin saman toistuvan ja ensin tappelin sektiosta ja sitten sen ajankohdasta. Lääkärin mielestä sektio voitaisiin tehdä aikaisintaan 39+0. Minä halusin sen tehtäväksi 38+6, koska se oli viimeinen ajankohta, jolloin esikoinen oli todistettavasti elossa. Kuulemma keuhkot eivät ole vielä silloin kehittyneet. Mutta päivää myöhemmin ne ovat? Ne siis kehittyvät juuri sen yhden yön aikana? Minulle syntyi käsitys, että lääkäreille on tärkeämpää keuhkojen kehittyminen kuin elossa oleminen. Varmaan sillä esikoisellakin oli keuhkot kehittyneet mutta mitä hyötyä sille niistä oli?

Kuopus syntyi sektiolla 36+4. Keuhkojen kypsyys tutkittiin, mutta tulos näytti väärin. Hän vietti ensimmäisen elinviikkonsa vastasyntyneiden valvontayksikössä saamassa lisähappea. Minusta se pienempi paha kuin kohtukuolema. Minulle sanottiin, että asia voi myöhemmin tulla eteen esim. oppimisvaikeutena. Tämän olen pitänyt kirkkaana muistissa kaikki nämä vuodet. Kuopus on nyt 15v ja 8.lk todistuksessa lukuaineiden keskiarvo oli 9,4. Ilman oppimisvaikeutta olisi varmaan 10.

Tämä saa paljon alapeukkuja, koska lääkäreitä ja lääketieteellisiä faktoja ei saa arvostella. Myöskään sektiosta ei saa sanoa mitään positiivista ja sektiolla ennenaikaisesti syntyneillä pitää olla hirveästi vikoja.

Psykologille masennuksen oireita hoitamaan, ja ne kivut.. Ne nyt vaan on kestettävä. Mullon lantio aikanaan murtunu, ja esikoista odottaessani soitin itkien päivystykseen jossain rv35 kun sattui niin paljon että en voinut liikkua. Tässä raskaudessa ennakoitu, uusivat 100kpl panacod-reseptin että on edes jotain. Enkä siltikkään ota kuin puolikkaan kerralla ja vain niinä päivinä, jolloin en pysty kävelemään järkyttävän kivun vuoksi. Esikoinen kun on pakko hoitaa ja hoitoapua ei viikolla ole kun mies reissuhommissa.
Kuulostaa ehkä julmalta mutta voi itku voi parku, raskauksissa on aina riski että menet aivan romuksi, ja sen kans on vaan elettävä. Kipulääkitystä en väheksy, koska tiedän mitä sontaa se on kun sattuu ihan mielettömästi, mutta vauva on proriteetti nro 1.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:29"][quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:26"]Minulla tokassa raskaudessa diagnoosina hellp-syndrooma, käynnistys viikolla 35 ja tuloksena pieni enkelipoika. En todellakaan suosittele käynnistystä kenellekkään jos ei ole pakko.
[/quote]

Eipä varmaan syndroomalla ollu taas asian kans mitään tekemkstä, tai vaan tuurilla?
.
Multa on molemmat tytöt syntyneet käynnistyksellä diabeteksen takia rv 36, ja terveitä ovat ainakin vielä nyt teini-ikäisinä. Pari päivää saivat lisähappea ja sitten kotiuduttiin :) Mä en osaa sanoa kuinka auttaa ystävää, kun kerta tollanen tilanne on.. Eikä täällä näköjään osaa muutkaan tehdä kun v*ttuilla, osasit sitä varmaan odottaakki vauvapalstalta? Entäs jos kaverisi hankkisi toisen lääkärin mielipiteen tilanteesta?
[/quote]

Syndrooman takia toki käynnistettiin, mutta pitkittyneen käynnistelyn ja rajun synnytyksen seurauksena poikani kuoli hapenpuutteeseen. Olen käynyt läpi kaksi luonnollisesti käynnistynyttä synnytystä eivätkä ne ole olleet ollenkaan niin rajuja.

36-viikkoinen on viikkoa vaille täysiaikainen, joten keskosuuden riskeillä on aika turhaa pelotella, varsinkin jos sikiön koko on jo normaali.

En jaksanut lukee koko ketjua mutta... Eikö ystäväsi käy neuvolassa? Meinaan tuskin kovin kauaa annetaan raskaana olevan naisen maata sängyssä syömättä. Sairaalaanhan ne passittaa makaamaan jos muu ei auta.

Neuvola käynneistä sen verran että ainakin uudelleen synnyttäjällä ne on meilläpäin vain kahden kuukauden välein. Ihan loppuun asti. Aiemmin käytiin lopussa viikon välein, nyt ei. Mun mielestä tää on huono systeemi. Ja ne kivut vois oikeesti helpottaa kun pääsis ylös ja liikkeelle. Pystyssä olo myös edistää synnytystä ja paikkojen avautumista ja kypsymistä. Että jos synnyttää haluaa niin ylös sängystä! Odotan viidettä rv 35 joten puhun ihan kokemuksesta.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:32"]

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:29"][quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:13"]Kertokaa nyt joku, kuinka voin sitten auttaa ystävääni kun kaiken olen kokeillut?? Lastensuojeluunko mun täytyy sit soittaa, kun hän ei syö eikä liiku sängystään kipujen ja olojen vuoksi, eikä pysty edes kauppaan menemään. Senkö takia lastensuojelun täytyy puuttua hänen elämäänsä syntymän jälkeen, että lääkärit eivät käynnistyspäätöstä olosuhteista huolimatta tee, ja hän hyvin suurella todennäköisyydellä masentuu kokoajan enemmän - mikähän mahtaa olla tilanne sitten muutaman viikon päästä? Vai murtaudunko asuntoon ja survon sille porkkanan suuhun väkisin, että nyt vaan on syötävä ja raahaan sen kivuista huolimatta ylös sängystä itkien? Oliko parempia ideoita? Kuulisin nimittäin oikeasti mielelläni. Ap [/quote] Toi kyllä kuulostaa oikeesti enemmän masennukselta! Kumpaa ystäväsi ajattelee enemmän, itseään vai vauvaansa? Kahden viikon kivut vs vauvan mahdollisesti loppuelämän vaivat? Ja jos kivut tuota luokkaa ovat niin kyllä niihin kipulääkkeitä määrätään! [/quote] On saanut panacodia ja panadolia, ja ei apua. Ja masennuksestahan tässä olen koko ajan puhunutkin, kun on tämän kaiken seurauksena masentunut! Ap

[/quote]

Eikö ne ollut ne kivut, jonka vuoksi ystäväsi on masentunut? Panacod on sen verral tuhtia tavaraa, että siinä kivut unohtuu ja mieli lepää - passiivisuuteen asti. Voisiko olla, niin että ystäväsi vain tykkää valittaa sinulle liioitellen miten kauhea loppuraskaus on? Tai sitten et vain itse jaksa enää loppuraskautta ja haet täältä tukea, että alkaisit vaatimaan käynnistystä. Uutinen, av:n sana ei paljoa paina synnytyslääkäreille. Ja mitä ilmeisimmin ap-raati jo totesi sinun olevan väärässä.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:17"][quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:09"][quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:07"]

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:05"][quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:03"][quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 09:55"] [quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 09:52"]Vauva ei ole edes täysiaikainen... [/quote] Ei niin, mutta jos äidin olot ovat tuollaiset niin sekö on sitten parempi vaihtoehto? Jos vauva selviää suomen terveydenhuollon ammattitaidon avulla jo ennen 30. Raskausviikkoa kohdun ulkopuolella, niin miksei 35-36 viikolla syntynytkin? Oikeastikko on parempi että äiti kärsii noin pahasti ja masentuu, kuinkahan mahtaa jaksaa vauvaa hoitaa jos tilanne tästä vielä pahenee jos odotellaan vielä viikkoja? Ap [/quote] Kaverin vauva syntyi joskus viikon 30 tietämillä ja nyt isompana sillä on vaikea astma. Eli vaikka pystytään pelastamaan niin ei se mikään harmiton asia ole ettei saa kasvaa kohdussa riittävän kauan. [/quote] No toi nyt on myös huonoa tuuria. Mä olen syntynyt rv 31, ja olen perusterve nainen. Mutta ap:n juttuihin en osaa vastata. [/quote] Juu.. Ja onhan itsellänikin vaikea astma, vaikka olen itse täysiaikaisena syntynyt. Ap

[/quote]

Onpa jännä että sulle on kaikki bilirubiinit ja vaikeat astmat sattuneet tietysti. Jos sulla on täysaikaisena syntyneenä vaikea astrma niin taivas tietää olisitko edes hengissä jos olisit syntynyt viikolla 30.
[/quote]

Niin, on se jännä että täysiaikaisetkin saattavat sairastua. Tiesitkö että minulla on lisäksi nuoruusiän diabetes? Ja selkärangan rappeuma? Hmm, mutta sinun väitteistäsihän paistaa läpi se "fakta", että keskoset sairastuu ja täysiaikaiset eivät. Voi luoja.

Ap
[/quote]Ootko ikinä kuullut tilastoista? Yhden tai kahden ihmiset sairastumiset tai sairastumatta jättämiset eivät kerro mistään mitään (paitsi siitä, onko ko. henkilö itse sairas vai terve).

Minulla on takana yksi käynnistetty synnytys enkä kyllä voi suositella sitä kellekään. Juu, onhan se äitiä ajatellen varmaan ihan kiva koska on yleensä nopea (ja helvetisti kivuliaampi kuin itsestään alkanut synnytys). Se on myös raju (supistukset alkavat yhtäkkiä jne.).

Käynnistetty on myös hyvin rankka vauvalle. Oma lapseni joutui lasten teholle koska heti syntymisen jälkeen suun ympärys veti siniseksi ja lapsi kouristeli/tärisi. Lääkärin mukaan mitään fyysistä vikaa ei löytynyt, vauva vain stressaantui rajusta ja nopeasta synnytyksestä ja oireili noin.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:04"]

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:01"]Käynnistys itsessään on aina riski, jota ei oteta jollei katsota että hyödyt ovat riskejä suuremmat. Käynnistämisen on tutkittu johtavan useammin toimenpiteisiin (eppari, imukuppi, sektio). Käynnistetyssä synnytyksessä supistukset ovat voimakkaampia kuin luonnolliset ja tämä rasittaa vauvaa, jolloin on riski jopa vauvan kuolemaan. Lisäksi kaverisi vauva ei ole vielä pariin viikkoon edes täysiaikainen. Hän saattaisi nyt synnyttyään tarvita hoitoa jopa teholla mikäli keuhkot eivät ole tarpeeksi kehittyneet. Syöminen tuottaa vaikeuksia keskoselle. Keltaisuuden ja infektioiden riski on suurempi. Vieläkö tarvitset lisää perusteluita? [/quote] Miten ne käynnistyksen riskit ovat pienemmät kahden tai kolmen viikon päästä? Silloin aikoovat kuitenkin käynnistää, niin eiköhän nuo riskit ole samat silloinkin kaiken järjen mukaan. Keltaisuus on aina vaarana, kaikki kolme omaakin lastani ovat olleet keltaisia ja bilirubiinit korkealla, vaikka ovat syntyneet 40. Viikon tietämillä kaikki. Keuhkoja pystytään kypsyttämään kortisonipiikeillä, tiesithän sen? Mikseivät he anna kortisonipiikkejä ennen käynnistystä, jotta voisivat käynnistää nyt? Ap

En ole koko ketjua lukenut ap mutta ainakin kortisoonista voin sanoa että siinä on omat rajansa koska sitä annetaan, yleensä 34+0 ja joissakin paikoissa 34+6. Nämä ohjeet ovat lastenlääkärien määräämät eikä niihin puututa noin vain. Muuten käynnistys on aina riski,  pyritään aina katsoa kokonaistilannetta ja päättää koska kannattaa käynnistellä ja miten. Ymmärrän että on rankkaa, kaikilla on raskasta viimeiset viikot ja toisilla erittäin hankalaa olla. On myös se selvä että käynnistys joka voi kestää 4-5päivää on erittäin raskasta naiselle ja moni siinä vaiheessa jo itkee ja haluaa luovuttaa. Jos ei suuria lääketieteellisiä syitä käynnistykseen pyritään odottamaan ainakin viikkoon 37. Yritä olla ystäväsi tukena, menkää kahville tai istukaa parvekkeelle kahville äläkä mene mukaan hänen voimattomuuteen. Panadolia hän voi käyttää ja jos erittäin kipeä voi pyytää jotain parempaa lääkäriltä. Syödä on pakko tehdä vauvan takia, kai hän sen ymmärtää?! Jaksamista...t kätilö

[/quote]

Ei täällä ainakaan auta panacodit mihinkään kipuun, ei raskausaikana eikä ennen raskautta ole auttaneet. Joillakin taas menee pää sekasin puolikkaastakin.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 12:45"]Tulinpas nyt vain kertomaan, että tänään oli ystävälleni annettu käynnistyspöivä, joka on siis ensi maanantai.
.
Ei olisi pitänyt edes tulla kyselemään täältä, kun ei kukaan oikeasti faktaa osannut kertoa ja ihmeellistä avautumista tuli täyteen ketju. Onneksi olitte väärässä.

Ap
[/quote]

Ja voin lyödä pääni pantiksi että kivuille ja käynnistykselle löytyi oikea syy eikä käynnistystä määrätty, jotta "äiti ei masennu kotona".