Lue keskustelun säännöt.
Jos tuntee sähköä/kemiaa itsensä ja toisen ihmisen välillä...
20.07.2015 |
onkohan se kuinka todennäköisesti molemminpuolista vai vain oman mielikuvituksen tuotetta ja toiveajattelua?
Onko kokemusta, oliko molemminpuolista kun tunsit jotain erityistä välillänne?
Kommentit (93)
Viikonloppuna tapasin erään miestutun, johon tutustuin muutama vuosi sitten. Tuolloin heti ensi näkemältä tultiin uskomattoman hyvin toimeen, tuntui kuin oltaisi oltu vanhoja kavereita, puheessa ei pienintäkään jännitystä, ei hiljaisia hetkiä, kaikki vaan klikkasi. Ensitapaamisen ja viimeisen tapaamisen välissä ollaan törmätty kerran ohimennen. Viikonloppuna juttua riitti taas molemminpuolin, ihankuin oltaisiin oltu paljon tekemisissä ja koettu yhteisiä asioita.
Ollaan molemmat tahoillamme parisuhteessa, mutta en voi olla miettimättä, millaista elämä olisi sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa klikkaa niin totaalisesti. Ja tiedän, että tunne on molemminpuoleinen, koska hänkin puhui ensin siihen sävyyn että ollaan hyviä kavereita, kunnes tajusi itsekin että ollaan tosiaan nähty vaan se pari kertaa. Hän myös muuten puheillaan vahingossa paljasti miettineensä minua. Tämän miehen kanssa puhuessa tulee olo, kuin maailmassa olisi vain me kaksi, muu hälinä ympärillä hälvenee. Kemia ei varsinaisesti ole seksuaalista vaan ehkä enemmän jotain sielunkumppanuutta, tai jotain, mitä en pysty selittämään. Tulee vain niin hyvä olo tämän miehen seurassa.
Tämä ehkä poikkeaa vähän siitä kemiasta, mistä tässä keskustelussa varsinaisesti on puhuttu, mutta olisi kiva kuulla, onko muilla tällaisia klikkaamista?
Myös erilaista sähköä olen joskus kokenut, noin viiden vuoden ajan erään miehen kanssa silloin tällöin tavatessamme. Emme tuona aikana tainneet ikinä puhua toisillemme mitään, molemmat oli välillä tahoillaan parisuhteessa ja välillä sinkkuina, mutta kemia välillämme oli käsinkosketeltavaa. Vastapuolikin vahvisti tuon monivuotisen kemian olemassaolon, eli ei ollut vain yksipuolista. Lopulta päädyttiin petihommiin ja hommat ei sitten loppujen lopuksi toiminut tippaakaan, se kemia karisi nopeasti pois! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up, näitä on ihana lukea! t. itsekin ihastunut
Onko kaikilla näillä "sähköisyyttä" tunteneilla se fiilis tullut samantien, heti kun tapaa ihmisen? Minä olen aika hidas ihastumaan, enkä melkein ikinä ensitapaamisella retkahda kehenkään. Sitten kun ollaan tunnettu vähän aikaa niin jossain vaiheessa rysähtää, ja kunnolla rysähtääkin. Mutta onko tämä sama asia kuitenkaan?
Mä tunnen ihan järjenvastaista vetoa yhteen mieheen, heti ensinäkemältä iski. Ongelma on, etten tiedä ollenkaan, pitääkö hän minusta. Tai että tuntevatko kaiki naiset samoin hänet nähdessään ja se olisi hänelle ihan peruskauraa ja tympäisevää. Jos näkisimme baarissa, menisin heti ehdottamaan irtoseksiä, mutta näen häntä vain paikassa, jossa en kehtaa.
Mun kokemuksen mukaan se on molemminpuolista.
Voimakasta sähkö ja selittämätöntä kemiaa oon kokenut vaan yhden ihmisen kanssa.
Sen vaan tunsi, ihan ku ihmisen olis tuntenu aina ja kun oli lähekkäin, se sähkö oli ihan käsinkosketeltavaa. Kyseinen ihminen oli muutenkin todella kunnollinen mies, mutta oma silloinen nuori ja hölmö sydän ei ollut valmis siihen. Mutta koskaan en unohda!
Nykyisen kumppanin kanssa on myös kemiaa, mut enemmänki henkistä. Sen kanssa on hyvä ja helppo olla, ja uskon et kaikki kokemukset on tuonu mut hänen vierelleen.
Kyllä sitä joskus miettii millanen suhde olis ollut siihen jonka kanssa tunne oli yhtä ilotulitusta puolin ja toisin, mut tiet ei vaan vieneet lopulta yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tunnen näin ihan älyttömän vahvasti. Toisen kehonkieli, katseet ja läsnäolo tuntuvat olevan samalla lautalla.
Huomaakohan sen muutkin ympärillä?
Molemmat saa sätkyn. Puuvilla vaatteet ei tule sähköisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan tarkoittaa että tulis hyvägeeniset lapset.
Vierailija kirjoitti:
Viikonloppuna tapasin erään miestutun, johon tutustuin muutama vuosi sitten. Tuolloin heti ensi näkemältä tultiin uskomattoman hyvin toimeen, tuntui kuin oltaisi oltu vanhoja kavereita, puheessa ei pienintäkään jännitystä, ei hiljaisia hetkiä, kaikki vaan klikkasi. Ensitapaamisen ja viimeisen tapaamisen välissä ollaan törmätty kerran ohimennen. Viikonloppuna juttua riitti taas molemminpuolin, ihankuin oltaisiin oltu paljon tekemisissä ja koettu yhteisiä asioita.
Ollaan molemmat tahoillamme parisuhteessa, mutta en voi olla miettimättä, millaista elämä olisi sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa klikkaa niin totaalisesti. Ja tiedän, että tunne on molemminpuoleinen, koska hänkin puhui ensin siihen sävyyn että ollaan hyviä kavereita, kunnes tajusi itsekin että ollaan tosiaan nähty vaan se pari kertaa. Hän myös muuten puheillaan vahingossa paljasti miettineensä minua. Tämän miehen kanssa puhuessa tulee olo, kuin maailmassa olisi vain me kaksi, muu hälinä ympärillä hälvenee. Kemia ei varsinaisesti ole seksuaalista vaan ehkä enemmän jotain sielunkumppanuutta, tai jotain, mitä en pysty selittämään. Tulee vain niin hyvä olo tämän miehen seurassa.
Tämä ehkä poikkeaa vähän siitä kemiasta, mistä tässä keskustelussa varsinaisesti on puhuttu, mutta olisi kiva kuulla, onko muilla tällaisia klikkaamista?
Myös erilaista sähköä olen joskus kokenut, noin viiden vuoden ajan erään miehen kanssa silloin tällöin tavatessamme. Emme tuona aikana tainneet ikinä puhua toisillemme mitään, molemmat oli välillä tahoillaan parisuhteessa ja välillä sinkkuina, mutta kemia välillämme oli käsinkosketeltavaa. Vastapuolikin vahvisti tuon monivuotisen kemian olemassaolon, eli ei ollut vain yksipuolista. Lopulta päädyttiin petihommiin ja hommat ei sitten loppujen lopuksi toiminut tippaakaan, se kemia karisi nopeasti pois! :D
Toi sänkyyn meneminen on hyvä juttu. Karisee turhat kemiat kerralla pois, jos se homma ei sitten toimikaan. Eikä jää jumittamaan mun lailla vuosikausiksi yhteen mieheen, jonka kanssa siis välteltiin etenemästä pidemmälle, mutta jota en voi unohtaa. Siis oon yrittänyt tässä välissä muitakin, mutta kun vaan ei oo sitä kipinää ja sähköä samalla lailla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kaikilla näillä "sähköisyyttä" tunteneilla se fiilis tullut samantien, heti kun tapaa ihmisen? Minä olen aika hidas ihastumaan, enkä melkein ikinä ensitapaamisella retkahda kehenkään. Sitten kun ollaan tunnettu vähän aikaa niin jossain vaiheessa rysähtää, ja kunnolla rysähtääkin. Mutta onko tämä sama asia kuitenkaan?
Ei ollut heti. Ennemminkin huomion kiinnitti miehen outo asento. Sitten kun oltiin enemmän tekemisissä ja juteltiin, huomasin, kuinka helppo mun oli olla hänen lähellään. Tulin ihan riippuvaiseksi siitä tunteesta, ja olisin halunnut nähdä hänet ihan joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kaikilla näillä "sähköisyyttä" tunteneilla se fiilis tullut samantien, heti kun tapaa ihmisen? Minä olen aika hidas ihastumaan, enkä melkein ikinä ensitapaamisella retkahda kehenkään. Sitten kun ollaan tunnettu vähän aikaa niin jossain vaiheessa rysähtää, ja kunnolla rysähtääkin. Mutta onko tämä sama asia kuitenkaan?
Ei ollut heti. Ennemminkin huomion kiinnitti miehen outo asento. Sitten kun oltiin enemmän tekemisissä ja juteltiin, huomasin, kuinka helppo mun oli olla hänen lähellään. Tulin ihan riippuvaiseksi siitä tunteesta, ja olisin halunnut nähdä hänet ihan joka päivä.
Nyt en näe. Hän on muuttanut pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sen miehen kivikautiset vaistot käskevät raahaamaan sut omaan kotiluolaan mut nykyajan käyttäytymisnormit ja kasvatus estävät sen:)
No niinhän se melkein tekikin! Olisko toi luolassa olo sitten vielä vahvistanut niitä alkukantaisia vaistoja?
Mun kokemuksen mukaan on molemminpuolista. Välillä heikompaa sähköä ja välillä ihan järjetöntä. Parin kanssa elämäni aikana ollut tuota järjetöntä ja se on niin... hullua:)