KAKSIKIELISYYDEN JA KIELIKYLVYN ONGELMAT - vaiettu asia

Luin vasta ensimmäisen linkin

ja tässä ihan pikaisesti muutama kommentti, joiden taustaksi sen verran, että olen itse kielentutkija. Kirjoitus sisältää useita vanhentuneita, nykytutkimuksen kumoamia käsityksiä kaksikielisyydestä. Ensinnäkin tuo " puolikielisyys" . Uusi kaksikielisyystutkimus osoittaa, että tietyssä lapsen kaksikielistymisen vaiheessa kahden kielen sekoittuminen puheessa on täysin normaali ja vaaraton ilmiö, jolla ei ole mitään tekemistä puolikielisyyden, oppimisvaikeuksien tms. kanssa. Lapsi oppii normaalisti erottamaan kielet viimeistään kouluikään mennessä ja pitämään ne toisistaan erillään. Toisaalta ns. koodinvaihto eli kahden kielen vaihtelu puheessa on normaali ilmiö myös aikuisilla kaksikeilisillä eikä sitäkään nykyään pidetä ongelmana tai vammana vaan ilmaisun rikkautena.



Toisekseen puheen viivästymisestä. On jo kauan tiedetty, että yksikieliseen lapseen verrattuna kaksikielisen lapsen puheen kehitys viivästyy usein jonkin verran. Toisaalta tiedetään, että kaksikielinen lapsi ottaa yleensä yksikieliset kiinni jossain vaiheessa, usein kouluiässä niin, että hän on lopulta heihin verrattuna kielellisesti luovempi ja taitavampi. Kyseenalaista on, pitäisikö kaksikielistä lasta ylipäänsä verrata yksikieliseen: hänellähän on ikään kuin kaksikielisyys äidinkielenä, 1+1 on tässä tapauksessa jotain muuta kuin tasan 2.



Mitä taas tulee siteeratun Marika Tandefeltin kommenttiin. Ruotsin kieli on Suomessa vähemmistökieli, yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa kuin suomi. Niinpä, kun verrataan suomenkielistä ja ruotsinkielistä lasta, niin totta kai valtakieli vaikuttaa helpommin vähemmistökieleen kuin toisin päin. Vähemmistökielen oppimiseen ja rikkaana säilyttämiseen pitää panna tuplasti enemmän resursseja, kun taas valtakielen lapsi omaksuu yleensä joka tapauksessa. Niinpä on ihan loogista, ettei Tandefelt laittaisi ruotsinkielistä lastaan suomenkieliseen kouluun, mutta monet suomenkieliset vanhemmat haluavat lapsensa ruotsinkieliseen kouluun. Vähemmistökieli tulee enemmistökielen lisäksi, ekstrana, rikkautena, enemmistökieli tulee kaikille joka tapauksessa. Jos jossain Korppoon tai Närpiön perukoilla nyt on jokunen lapsi, joka ei opi sujuvaa suomea ennen kouluikäänsä, niin älkööt armaat pakkoruotsin vastustajat siitä vetäkö pultteja, ei sen pitäisi heidän kansallisidentiteettiään murentaa...



Njoammil

Arvoisa tutkija, alla muutama kommentti tekstiinne:

¿Ruotsin kieli on Suomessa vähemmistökieli, yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa kuin suomi. ¿

Ruotsinkieli EI ole

yhteiskunnallisesti

huonommassa asemassa ¿ päinvastoin: Ruotsinkieltä tekohengitetään politiikalla, jossa 5% vähemmistöllä on 50% painoarvo (vrt. Suomenkielisen tulee osata ruotsia ja ruotsinkielisen suomea¿) - tämä on suomenruotsalainen käsitys

tasa-arvosta

.

Suomenkieliselle enemmistölle on opetettava pakolla ruotsia (tehtävä heistä ¿kaksikielisiä¿) jotta he voisivat palvella 5% vähemmistöä yksikielisesti. Suomenruotsalaiselle näkökulmalle on annettu kielipolitiikassa käytännässä liki 20-kertainen painoarvo. Ei ihme, että Suomen harjoittamaa kielipolitiikkaa ei EU:ssa oikein ymmärretäkään.

Se, että maassamme on n. 5% ruotsinkieliseksi rekisteröityä kansalaista (Ahvenanmaa mukaanlukien), joista n. 1%:n suomenkielentaito on huono tai olematon, on toinen juttu. Toistaiseksi tuo vähemmistö ja sitä edustavat piirit omaavat vallan, jonka vuoksi heidän kohdallaan on syytä puhua enemminkin ns.

suhteellisesta enemmistöstä

(määrällinen vähemmistö, jolla on enemmistön oikeudet).

¿Niinpä, kun verrataan suomenkielistä ja ruotsinkielistä lasta, niin totta kai valtakieli vaikuttaa helpommin vähemmistökieleen kuin toisin päin. Vähemmistökielen oppimiseen ja rikkaana säilyttämiseen pitää panna tuplasti enemmän resursseja, kun taas valtakielen lapsi omaksuu yleensä joka tapauksessa.¿

Tällä hetkellä resursseja pannaan rutkasti enemmän, ja niistä suuri osa vieläpä lentää käytännössä ikkunasta ulos. Ja - kuten noilta esimerkkinä olleilta nettisaiteilta käy ilmi, [b]olisi kohtuullista ja oikeudenmukaista kysyä enemmistöltä, millaista kielipolitiikkaa ja millä resursseilla maassa halutaan harjoittaa. [/b] Esim. pakollinen ruotsi koulusta yliopistoon ja julkisiin sekä yksityisiin ostopalveluvirkoihin on [b]puhtaasti poliittinen päätös.[/b] Tällaisten tueksi demokraattisessa maassa kysytään yleensä enemmistön mielipidettä. Vaan ei meillä.

[b]Nykyinen kielipolitiikka maksaa yhteiskunnalle laskutavasta riippuen 500 miljoonaa ¿ pari miljardia euroa vuodessa. Sillä voisi tehdä jotain muutakin.[/b]

¿Niinpä on ihan loogista, ettei Tandefelt laittaisi ruotsinkielistä lastaan suomenkieliseen kouluun, mutta monet suomenkieliset vanhemmat haluavat lapsensa ruotsinkieliseen kouluun.¿

- Luitko lainauksen hieman huonosti? Siinä nimettiin suoraan eräs kielikylvetyksen mahdollinen haitta: ¿...On riski että lapsi kadottaakeskeiset osat sanavarastostaan.¿ Professorin lausunnot ovat kovin ristiriitaisia sen mukaan, onko lapsi suomen- vai ruotsinkielinen.

¿Jos jossain Korppoon tai Närpiön perukoilla nyt on jokunen lapsi, joka ei opi sujuvaa suomea ennen kouluikäänsä, niin älkööt armaat pakkoruotsin vastustajat siitä vetäkö pultteja, ei sen pitäisi heidän kansallisidentiteettiään murentaa... ¿

Tästä ei missään nimessä ole kysymys. Tällainen kommentti on tuota iänikuista keskustelun leimaamista ja kliseeosastoa, josta en nyt tässä jaksa antaa mitään kielikeskustelun abc-luentoa.

Kielikysymyksestä kiinnostuneet, keskustelua (joskin suodatettua sellaista) käydään mm. Helsingin Sanomien verkkosivuilla osastossa Kestoaiheet (niin, HS:n mielestä kyseessä ei ole avoin kotimaan asia), osite on http://www.hs.fi/keskustelu/forum.jspa?forumID=41

Ja Googlatkaa ym.

Hyvää päivänjatkoa.

PS. Loppuun muutama lainaus:

Äidinkielen hallinnan merkityksestä:

¿Äidinkieli on monin tavoin kulttuurin perusta, merkitysten ensisijainen kantaja ja välittäjä. Oppiminen ja henkinen kasvu perustuvat ratkaisevasti äidinkielen hallintaan. Äidinkielestä riippuu pitkälti se, miten ihminen kykenee tietojen hankintaan, analysointiin ja käsittelyyn ja miten hän pystyy ilmaisemaan, argumentoimaan, tulkitsemaan ja arvioimaan tietoja. Äidinkieli on myös se perusta, jolle rakentuu ihmisen identiteetti kulttuurisena toimijana. Ellei tämä ole kunnossa, on turha olettaa, että vieraiden kielten ja kulttuurien ymmärtäminen ja omaksuminen onnistuisi täysipainoisesti. Monikielisyyden ja monikulttuurisuuden arvoperusta on riippuvainen siitä, ymmärtääkö ihminen oman asemansa oman kielensä käyttäjänä ja toimijana omassa kulttuurissaan.

Siinä, mitä edellä on sanottu, on riittävästi syytä siihen, että on aihetta olla huolissaan äidinkielen heikoista oppimistuloksista peruskoulun kuuden ensimmäisen vuoden aikana (Lappalainen 2003) ja erityisesti ylioppilastutkinnon äidinkielen kokeen tulosten ratkaisevan suuresta heikkenemisestä (Leino 2002).¿

Lähde: KIELIVALINNAT JA KIELTEN OPISKELU / Kari Sajavaara

Professor Emeritus of Applied Language Studies, Centre for Applied Language Studies, University of Jyväskylä, (ilmestyy JY:n Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen julkaisemassa kirjassa syksyllä -05).

(Lisää Sajavaaran tekstiä: http://www.pakkoruotsi.net/kielten_opiskelu.shtml)

¿Kielikylvyn tulee toimia vähemmistön ehdoin, julistaa Hbl 16.8.02 ja RKP/Folktinget onkin kampanjoinut suomenkielisten lasten saamiseksi ruotsinkielisiin kouluihin ja pakollisen kielikylvyn puolesta päiväkodeissa ja esikoulussa. Suomenkielisten lasten tulee siten käydä koulua ruotsinkielisten ehdoilla eli pakkoruotsia kovennettuna.¿

Ote kirjoituksesta valtionhallinon Otakantaa.fi -foorumilla http://www.otakantaa.fi/

¿Foorumi, jossa kansalaiset voivat ottaa kantaa valtionhallinnon kysymyksiin. ¿

Foorumi tosin suljettiin, kun sinne liikaa virallista kielipolitiikkaa kritisoivia kirjoituksia.

Http://www.pakkoruotsi.net

...mutta tuli vain mieleen etta ap:lla ei todennakoisesti, nimimerkista huolimatta, ole kaksikielista perhetta, kirjoituksesta ja mielipiteista paatellen. Muuten olen samoilla linjoilla kielitieteellista nakokulmaa edustaneen edellisen kommentin seka lukemani tutkimustiedon etta omien kokemusten perusteella. Nama on naita vanhanajan yksikielisten ajatuksia hoystettyna jonkinlaisella ruotsinkielen kammolla mika ilmeisesti Suomessa vielakin jyllaa joissain piireissa. Ainakin meidan omissa kokemuksissamme seka tuttavapiirissamme (joka ei tietysti ole mikaan tieteellinen otanta) lisakielet eivat vie tilaa muilta kielilta vaan painvastoin nayttaa olevan helpompi oppia lisaa kielia kun osaa useampia. Tietenkaan monikielista ja yksikielista ei voi laittaa samalle viivalle ja odottaa etta osaisivat tasmalleen samalla tavalla kielta.



Ihan ystavallisin terveisin ElsaAlice jolla _on_ ihan oikeasti kolmekielinen perhe (ei kuitenkaan suomi-ruotsi)

..etta poh tama mikaan vaiettu asia on, naillakin palstoilla on kaksikielisyydesta kayty vaikka minkamoista keskustelua, monikielisyydesta on olemassa runsaasti kirjallisuutta, tutkimusta jne.

ai ruotsi ei ole vähemmistökieli maassamme?

kyllä meidän perheen kokemuksien mukaan tosiaan on... Ei kyllä pääkaupunkiseudulta löydy montaakaan paikkaa jossa kaikki työntekijät osaisivat esim. palvella myös ruotsiksi. ja helsingissä asuessamme esim. terveydenhoitoa ei saanut omalla äidinkielellään (ruotsiksi siis) omassa terveyskeskuksessamme vaan kipeänä olisi pitänyt lähteä paljon kauemmaksi.

En ole itse sitä mieltä, että jokaisen palveluammatissa olisi osattava ruotsia, koska ruotsinkielisten osuus väestöstämme on kuitenkin niin pieni, mutta minusta on kummallista väittää, että suomi ja ruotsi olisivat samassa asemassa maassamme. Toki on joitakin asioita joissa ovat samassa asemassa, mutta käytännössä elämässä se ei mene niin koskaan.

Olen sitä mieltä, että suomenkieliset tulevat maassamme loistavasti toimeen vaikkapa eivät ruotsia osaakkaan, mutta ruotsinkieliset eivät kyllä kohta enää pärjää vaan äidinkielellään vaan myös suomea on osattava.



Ja sitten mitä kaksikielisyyteen tulee, niin meillä on vain hyviä kokemuksia siitä! Perheemme on siis kaksikielinen, minä puhun suomea lapsille ja isä ruotsia. vanhempien yhteinen kieli on melkeinpä aina suomi. vanhempi lapsemme on ollut ruotsinkielisessä tarhassa, mutta tällä hetkellä on suomenkielisessä ja pienempikin on sinne menossa. Lapset tapaavat kummankin kielisiä sukulaisia ja muutenkin asumme paikassa (tällä hetkellä, aina ei näin ole ollut), jossa kuulee tasapuolisesti kumpaakin kieltä ja voi asioida suomeksi tai ruotsiksi.

Lapsiemme kielen kehitys ei ole viivästynyt ollenkaan vaan ovat olleet ihan " samassa aikataulussa" ikätovereidensa kanssa. Pienempi lapsemme (nyt 10kk) ehkä jo aika ajoissa, koska on oppinut jo kävelemäänkin ja tapailee jo useampaa sanaa.

Vanhempi lapsemme ei ole oikeastaan koskaan sekoittanut kieliä keskenään ja tietää kenelle puhutaan mitäkin kieltä.

Joskus saattaa ruotsiin eksyä jokin suomenkielinen sana kun lapsi ei tiedä sille vastinetta ruotsista ja silloinkin aina kysyy mitä tuo sana on ruotsiksi.



Minä olen todella iloinen siitä, että lapsemme kasvavat kaksikielisiksi. Pidän sitä rikkauteta, en tosiaankaan taakkana. Vielä eteeni ei ole tullut yhtäkään haittaa tästä.



Olisi mielenkiintoista kuulla alkuperäisen kirjoittajan omakohtaisia negatiivisiä kokemuksia kaksikielisyydestä, mikäli niitä on.



Viivi

Ja maailmanlaajuisessa mittakaavassa suomi on niiiin vähemmistöasemassa että pelottaa... Mun mielestä jotkut ap:n esittämistä mielipiteistä on ihan vanhentuneita ja kertovat äärimmäistapauksista.

Sehän on ihan selvää että lapsi jolla on useampi kuin yksi kieli, oppii puhumaan myöhemmin kuin muut, mutta hänellä on rikkautena monikielisyys, jota ei yksikielisellä lapsella ole.

Meillä on miehen kanssa kotikielenä englanti. Minä puhun lapsellemme suomea ja mies omaa äidinkieltään eli tarkoitus on että lapsi oppii jossain vaiheessa kaikki kolme kieltä, ja tiedän ettei se ole mahdottomuus. Tulevaisuudessa lapsellani tulee olemaan rikkautena nämä kaikki kielet, suomen kieli tietysti vahvimpana kun täällä kerran asutaan.

Äiti puhui omaa äidinkieltään suomea ja isäni omaa äidinkieltän ruotsia. Koska isä oli paljon töissä ja äiti kotona tuli suomenkielestä minulle vahvempi. Myös naapurin lapset joiden kanssa leikin puhuivat suomea.

5 vuotiaana minut laitettiin ruotsinkieliseen leikkikouluun jossa oli myös muita lapsia joiden vahvempi kieli oli suomi joten heidän kanssa puhuin luonnollisesti suomea. Muistan hyvin kuinka jo silloin leikkikoulun tädit patistivat meitä puhumaan ruotsia, sillä verukkeella ,että nyt olemme ruotsinkielisessä leikkikoulussa. No lapsia me vaan olimme ja leikeissä sitä nyt vaan puhui sitä kieltä mikä oli kullekkin luontevinta.

Esikoulussa ei myöskään ollut hyväksyttävää puhua suomea kuten ei myöskään ala-asteella. Toki ruotsinkieleni vahvistui mutta suomi oli kuitenkin ns. äidinkieleni edelleen sillä ajattelin edelleen enimmäkseen suomeksi ja päiväkirjaa kirjoitin suomeksi. Kaverit ja serkut koulun ulkopuolella olivat suomenkielisiä, sisarusteni kanssa puhuin suomea ja kaksikielinen jos tuli vastaan niin silloinkin puhuimme suomea.

Yläasteelle tultuani olin kuitenkin saanut jo sen käsityksen, että suomenkieli on rumaa ja suomenkieliset ovat jotenkin alempaa porukkaa ja muistan kuinka häpesin äitini suomenkielistä nimeä. Silti puhuin suomea ,koska se tuntui edelleen luontevalta. Teininä sain todella kokea kaksikielisyyteni ongelmat. Suomenkieliset pitivät minua ruotsinkielisenä ja ruotsinkieliset suomenkielisenä joten kärsin jonkinlaisesta identtiteetti kriisistä.

Koulussa opin luonnollisesti ruotsin kieliopin mutta suomenkielen tunnilla pärjäsin puhe suomellani joten suomen kielioppi jäi pänttäämättä, koska eikai sitä turhia kannata lukea jos kerran arvosana on 9 suomenkielessä ajattelin silloin.

Muutin nuorena kotoa yhteen suomenkielisen poikaystäväni kanssa ja olin töissä suomenkielisessä työympäristössä. Ystävät olivat suomenkielisiä ja ruotsia puhuin vain isäni kanssa jota näin harvoin.

Halusin kuitenkin kirjoittaa ylioppilaaksi ja menin suomenkieliseen iltalukioon ,koska ajattelin, että minun olisi helpompi oppia lukemalla tentteihin suomeksi. (Mainittakoon ,että koulukeskiarvoni oli ollut n. 8 puolintoisin ja uusien kielien oppiminen työlästä,eli en ominut kielipäätä) Luin ruotsia,englantia,saksaa sekä ranskaa ja rankkaa oli koska pohjana kieliopiskeluilleni oli ruotsin kielioppi joka oli enään kaukainen muisto vaan(suomenkielisessä koulussa pärjää pelkällä puhe ruotsilla,että saa ruotsin kokeissa 9:jä). Lukion päästötodistus oli 6:sen pintaa ja ylioppilaskirjoituksissa reputin äidinkielen kokeessa. Opettaja soitti kotiini kirjoitusten jälkeen ja ehdotti lukihäiriötä ylioppilaslautakunnalle selitykseksi kieliopillisille virheilleni. Silloin vasta tajusin miten oli kielellisesti vajaavainen ja alkoi todella tuntua, että en osaa yhtään kieltä KUNNOLLA! No poikaystäväni opetti minulle pikakurssina suomen kielioppia ja pääsin hiuksenhienosti kirjoitukset läpi ( c:n papereilla josta äidinkieli A ja pitkä ruotsi L).

Minulle oli läpi lapsuuden toitotettu miten tärkeätä on osata ruotsinkieltä, koska silloin on helpompi oppia englantia ja saksaa ym. kieliä, pääsee paremmin sisään oppilaitoksiin ja näin paremmat mahdollisuudet menestyä työelämässä. No ,menin suomenkieliseen oppilaitokseen josta koulutuksen palvelualalta ja työssäni en ole tarvinnut ruotsinkieltä juuri lainkaan tai ainakaan kokenut siitä olevan mitään hyötyä.

Lasteni kanssa puhun suomea, koska se tuntuu luontevalta mutta silti saan (lähinnä suomenkielisiltä) kritiikkiä osakseni siitä miksi en puhu lasteni kanssa ruotsia ,kun kerran osaan ja lapset saisivat toisen kielen ilmaiseksi. Minä en ainakaan koe saaneenni mitään kieltä ilmaiseksi, päin vastoin, kaksikielisyyteni on hankaloittanut elämääni , koen edelleenkin, että en osaa kunnolla yhtäkään kieltä. Matematiikka, lasten loruja ja -lauluja on edelleen päässäni ruotsiksi mutta tunnen ja elän suomenkielellä.



Kirjoitukseni luettua saa varmaan sen kuvan ,että olen kapinoiva vastarannan kiiski joka on nukkunut kielioppiunnilla mutta itse koen valinneeni kieleni täysin epäitsekkäistä syistä. Minä en osaa olla kaksikielinen, koska minun on helpompi ajatella ja tuntea yhdellä kielellä, äidinkielelläni.

Muilla palstoilla vaan vauhkoot.

Siellä vastaavassa ketjussa enemmän juttua aiheesta. Uusimmissa viesteissä pari osuvaa lainausta HS:n kielikeskustelusta.

Nyt oli kyllä pakko kirjoittaa lyhyt kommentti. Meillä lapsi ollut RUOTSINkielen kielikylvyssä, ensin päiväkodissa kaksi vuotta ja nyt jo useamman vuoden koulussa. Päädyimme kielikylpyyn, koska oma ruotsinopiskelu on ollut koulussa niin vaikeaa.

Tällä hetkellä lapsi puhuu sujuvaa suomea, ruotsia ja englantia sekä saksaa auttavasti (saksaa luettu vuosi). Äidinkieli, siis suomi on aina ollut todistuksessa 8 tai 9. Lapsi muuten ihan keskiverto oppilas.

Meillä ei ainakaan ole ollut mitään negatiivisia vaikutuksia kielikylvystä, päinvastoin. Kaikilla asioilla on kaksi puolta, ei kielikylpykään varmaan kaikille sovi. Pakkoruotsi on kyllä ihan hyvä juttu, voisi alkaa jo aiemminkin, niin ehtisi paremmin oppia peruskoulun aikana. Kielenopetusmenetelmissä sen sijaan yleisopetuksessa voisi olla parantamisen varaa/mahdollisuuksia. Kielikylpymenetelmiä voitaisiin soveltaa sielläkin...