Lamaannuttava masennus - en kohta jaksa enää
En olisi voinut kuvitella että menen vielä näin huonoon kuntoon, vaikka olen masennuksesta kärsinytkin jo monta vuotta... Tuntuu että kaikki toivo ja ilo on elämästä täysin kadonnut, mikään ei tuota enää nautintoa ja tuntuu että voimat ovat loppu. Jopa hampaiden harjaaminen aamulla tuntuu joinakin päivinä täysin ylivoimaiselta ponnistukselta. Hädin tuskin jaksan kohta tätä palstaakaan lukea...
Psykologin tapasin viimeksi joskus keväällä, hänellä oli minulle neuvo: "Lähde lenkille!" Sanoin että minulta on voimat ja elämänhalu täysin kateissa, psykologi vain vastasi että "Ei mietitä nyt sellaisia". Hoidon taso on näköjään kunnallisella puolella ihan toinen kuin se oli YTHS:llä silloin kun minulla oli vielä opiskelupaikka...
En olisi uskonut miten perusteellisesti elämänhalu voi kadota siitä, että vuosi toisensa jälkeen elämä heittää eteen vain pelkkiä vastoinkäymisiä, ilman ainuttakaan tasapainottavaa myönteistä kokemusta. Mikään ei enää jaksa kiinnostaa, enkä enää jaksa toivoa että elämä muuttuisi vielä joskus paremmaksi. Päinvastoin odotan vain uupuneena, milloin seuraava vastoinkäyminen iskee.
Miten tästä selviää, vai selviääkö ollenkaan?
Kommentit (53)
Jos saisit ilmaisen lipun etelään niin ottaisitko?
Hoito on huonoa Suomessa. Vain hoitajalle pääsee ja vain 2 viikon välein. Piyäis päästä psykologille viikon välein.
Tsemppiä. Samassa jamassa. En muista koska viimeksi on tuntunut yhtään mitään hyvää, enkä paljon vaadi. Ainakin ollaan selvitty tähän asti, koska ei olla kuolleita? Jos jaksetaan vielä vähän aikaa ja saataisiin vähän valoa elämään?
Kannattaa hakeutua lääkärille tai psykologille terapiaan
Mitä oikein haluat? Turruttaa tunne-elämän lääkityksellä? Terapeutin kanssa miettiä mitkä kaikki seikat tuottavat pahaa oloa ja miksi? Saada vertaistukiryhmältä myötätuntoista hyminää ja hyväksyntää olotilallesi?
Valitettavasti tuo neuvo "mene lenkille" on se fiksuin, omassa surkeudessa rypeminen ei auta mitään. Terapiassa käyminenkään ei välttämättä auta mitään koska siinä pääasiassa vaan vellotaan niissä surkeissa oloissa ja pengotaan menneisyydestä esiin jokainen seikka joka pahaa mieltä tuottaa. Mikäli olet tarpeeksi masentunut niin kyllä sinulle sähköhoitoa tarjotaan. Muisti kärsii mutta olo paranee.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 19:06"]
Mitä oikein haluat? Turruttaa tunne-elämän lääkityksellä? Terapeutin kanssa miettiä mitkä kaikki seikat tuottavat pahaa oloa ja miksi? Saada vertaistukiryhmältä myötätuntoista hyminää ja hyväksyntää olotilallesi?
Valitettavasti tuo neuvo "mene lenkille" on se fiksuin, omassa surkeudessa rypeminen ei auta mitään. Terapiassa käyminenkään ei välttämättä auta mitään koska siinä pääasiassa vaan vellotaan niissä surkeissa oloissa ja pengotaan menneisyydestä esiin jokainen seikka joka pahaa mieltä tuottaa. Mikäli olet tarpeeksi masentunut niin kyllä sinulle sähköhoitoa tarjotaan. Muisti kärsii mutta olo paranee.
[/quote]
Vitun vammanen :D Ei se lenkkeily auta kun eläminen ei kiinnosta enää paskaakaan.
En ole koskaan jaksanut käydä puhumassa tai selvittämässä missään sitä, olenko masentunut vai en. Juurikin siksi, että eihän siihen mitään hoitoa ole. Jos olisi tosi paljon rahaa, niin ehkä pystyisi itse vaikuttamaan elämäänsä niin, että voisi tehdä enemmän niitä asioita, joista todella nauttii. Usein arki tuntuu vain siltä, että jossain mudassa yrittää tarpoa eteenpäin.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 19:11"]
Ei se lenkkeily auta kun eläminen ei kiinnosta enää paskaakaan.
[/quote]
Näinpä. Vaikea käsittää etteivät kaikki psykologitkaan tätä ymmärrä. Lenkkeily voi auttaa lievässä masennuksessa, mutta oman kokemukseni mukaan keskivaikeassa tai vaikeassa masennuksessa siitä ei ole mitään hyötyä. Kai sitä täytyy sitten vain jatkaa masentuneena oloa, jos tuon parempia ehdotuksia ei kunnallisella mielenterveystoimistolla ole tarjota.
ap
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 19:19"][quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 19:11"]
Ei se lenkkeily auta kun eläminen ei kiinnosta enää paskaakaan.
[/quote]
Näinpä. Vaikea käsittää etteivät kaikki psykologitkaan tätä ymmärrä. Lenkkeily voi auttaa lievässä masennuksessa, mutta oman kokemukseni mukaan keskivaikeassa tai vaikeassa masennuksessa siitä ei ole mitään hyötyä. Kai sitä täytyy sitten vain jatkaa masentuneena oloa, jos tuon parempia ehdotuksia ei kunnallisella mielenterveystoimistolla ole tarjota.
ap
[/quote]
:P Minua lääkäri käski maalaamaan ja kirjoittamaan tunteeni pois. Se _on_ tosihyvä neuvo. Ellei olisi niin väsynyt että illalla ei halua edes mennä nukkumaan koska aamulla on taas pakko herätä, kun itkee sitä ettei jaksaisi riisua illalla kun aamulla pitää pukea taas.
Ihan mikä tahansa touhu, joka saa ajatukset pois itsesäälissä rypemisestä auttaa. Masentunut ikään kuin zoomaa katseensa niihin omiin ongelmiin ja ne näyttävät kauhean suurilta, kun niitä katsoo niin läheltä - eikä linssiin mahdu mitään muuta kuin ne omat ongelmat. Kun ottaa vähän etäisyyttä ja katsoo kauempaa, huomaa että omat ongelmat on tässä universumissa ihan hyttysen pieru saharassa eikä niistä kannata tehdä liian suurta numeroa. Jos siellä kotona ollessa ei pysty mitään muuta kuin vellomaan siinä omassa pahassa olossa, niin se kävelylenkillä käynti voi saada ajatukset toisille raiteille. Saa ainakin breikin siitä omasta kurjuudesta, kun käy vähän haukkaamassa happea, nauttimassa metsästä tai merestä ja katselee samalla vähän mitä muut puuhaavat.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 19:25"]Ihan mikä tahansa touhu, joka saa ajatukset pois itsesäälissä rypemisestä auttaa. Masentunut ikään kuin zoomaa katseensa niihin omiin ongelmiin ja ne näyttävät kauhean suurilta, kun niitä katsoo niin läheltä - eikä linssiin mahdu mitään muuta kuin ne omat ongelmat. Kun ottaa vähän etäisyyttä ja katsoo kauempaa, huomaa että omat ongelmat on tässä universumissa ihan hyttysen pieru saharassa eikä niistä kannata tehdä liian suurta numeroa. Jos siellä kotona ollessa ei pysty mitään muuta kuin vellomaan siinä omassa pahassa olossa, niin se kävelylenkillä käynti voi saada ajatukset toisille raiteille. Saa ainakin breikin siitä omasta kurjuudesta, kun käy vähän haukkaamassa happea, nauttimassa metsästä tai merestä ja katselee samalla vähän mitä muut puuhaavat.
[/quote]
Pätee lievässä masennuksessa, ja ehkä toisilla keskivaikeassa. Olen itsekin toistuvista (vaikeista) masennuksista kärsivän sitä mieltä että niin kauan kuin pystyy pitää yrittää itse "käsitellä" ajatuksiaan. Siinä vain tulee raja vastaan, kun ei enää pystykään. Ja lievempiä masennusjaksoja vähättelemättä; silloin sitä kusessa ollaankin.
Ainakin ruokavalio ja suolisto kannattaa pitää kunnossa. Omega3, maitohappobakteerit jne. käyttöön. Sokerit ja gluteeni pois ruokavaliosta.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 19:24"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 19:19"][quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 19:11"] Ei se lenkkeily auta kun eläminen ei kiinnosta enää paskaakaan. [/quote] Näinpä. Vaikea käsittää etteivät kaikki psykologitkaan tätä ymmärrä. Lenkkeily voi auttaa lievässä masennuksessa, mutta oman kokemukseni mukaan keskivaikeassa tai vaikeassa masennuksessa siitä ei ole mitään hyötyä. Kai sitä täytyy sitten vain jatkaa masentuneena oloa, jos tuon parempia ehdotuksia ei kunnallisella mielenterveystoimistolla ole tarjota. ap [/quote] :P Minua lääkäri käski maalaamaan ja kirjoittamaan tunteeni pois. Se _on_ tosihyvä neuvo. Ellei olisi niin väsynyt että illalla ei halua edes mennä nukkumaan koska aamulla on taas pakko herätä, kun itkee sitä ettei jaksaisi riisua illalla kun aamulla pitää pukea taas.
[/quote]
Niin, siinäpä se onkin. Itsekin pystyin joskus ennen parantamaan oloani purkamalla ajatuksiani paperille, mutta kun nykyään tuntuu ettei energia meinaa riittää edes siihen. Mutta selvästikin täällä edes joku ymmärtää minua, siitä olen kiitollinen.
Entä jos keskittyisit kaikkeen mikä on sinusta mukavaa ja mitä jaksat? Hauskat leffat, kirjat, joku harrastus, ehkä matka (vaikka lyhytkin), kaikki kiva. Keskity kivaan! Jos lenkkeily ei ole sitä, entä teatteri, elokuvat, kirjat, vaikka mikä...... laita just nyt joku ihana elokuva päälle ja syö vaikka vähän karkkia. Halaus!
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 19:40"][quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 19:24"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 19:19"][quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 19:11"] Ei se lenkkeily auta kun eläminen ei kiinnosta enää paskaakaan. [/quote] Näinpä. Vaikea käsittää etteivät kaikki psykologitkaan tätä ymmärrä. Lenkkeily voi auttaa lievässä masennuksessa, mutta oman kokemukseni mukaan keskivaikeassa tai vaikeassa masennuksessa siitä ei ole mitään hyötyä. Kai sitä täytyy sitten vain jatkaa masentuneena oloa, jos tuon parempia ehdotuksia ei kunnallisella mielenterveystoimistolla ole tarjota. ap [/quote] :P Minua lääkäri käski maalaamaan ja kirjoittamaan tunteeni pois. Se _on_ tosihyvä neuvo. Ellei olisi niin väsynyt että illalla ei halua edes mennä nukkumaan koska aamulla on taas pakko herätä, kun itkee sitä ettei jaksaisi riisua illalla kun aamulla pitää pukea taas.
[/quote]
Niin, siinäpä se onkin. Itsekin pystyin joskus ennen parantamaan oloani purkamalla ajatuksiani paperille, mutta kun nykyään tuntuu ettei energia meinaa riittää edes siihen. Mutta selvästikin täällä edes joku ymmärtää minua, siitä olen kiitollinen.
[/quote]
Joo, ymmärrän ikävä kyllä. Tämä olo on kyllä... Ei sille löydy sanaa. Kun lääkkeetkään ei auta kuin hetken parhaimmillaan.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 19:36"]
Ainakin ruokavalio ja suolisto kannattaa pitää kunnossa. Omega3, maitohappobakteerit jne. käyttöön. Sokerit ja gluteeni pois ruokavaliosta.
[/quote]
Mutta entä jos ruokavalio on yksipuolinen mm. allergioiden takia ja siksi, ettei maha tunnu oikein kestävän mitään? Itsellä tuntuu että lähes kaikki kasvikset ja ylipäätään kaikki kuitupitoinen mikä ei sula tosi helposti saa mahan ihan sekaisin. Ei ole kivaa jos mahassakin on jatkuvasti huono olo :/
ap
Nemo ante mortem beatus.