Lamaannuttava masennus - en kohta jaksa enää

Voi kun voisin sanoa jotain, mikä oikeasti helpottaisi. Se riippuu niin sen masennuksen syvyydestäkin, että voiko sieltä nousta esim. omia tunteita käsittelemällä. Mulle kerran terapeutti sanoi, että mitäpä jos antaisit itsellesi luvan olla masentunut, ja todella tuntisit sen kaikkineen. Aluksi kuulosti todella oudolta, mutta jotenkin se lähti toimimaan itselläni (kaiken muun ohella), sillä lopetin samalla jatkuvat itsesyyttelyn (ja ehkä säälittelynkin) pikkuhiljaa, mikä oli omiaan lisäämään masennusta. Tavallaan kun kokoajan miettii, että miksi minusta tuntuu tältä ja kaikki muut kykenevät elämään normaalisti, miksi en voisi vain kyetä elämään ja tuntemaan normaalisti, niin siinä samalla sabotoi itseä vielä syvemmälle siihen olotilaan. Annoin itseni vaan olla, ja tein sitä mitä milloinkin jaksoin ja mikä tuntui hyvältä. Samalla sitä tavallaan antoi lupaa erilaisille tunteille jne. Tosi ikävää, että olet saanut huonoa palvelua mt-toimistosta, mutta voisi kuvitella että kyllä sielläkin varmasti saattaa joku hyvä tyyppi olla, jolle voisi jutella ja jokaisi ymmärtäisi ottaa vakavasti. Voisitko harkita yrittäväsi uudelleen hankkia jotain ammattiapua?

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 19:53"]Mä kasvaisin jo koiranputkea, ellei mulla olisi mies, joka silloinkin, kun en jaksa nousta sängystä, silittää poskea, tekee ruokaa ja vie mut kaupparetkelle. Siitä saa tunteen, että jokin kantaa, jolle ei tarvitse esittää mitään ja sitten aina viimein koittaa päivä, kun saan aikaan kuukauden tekemättömät asiat. Terapeutillekin mä vaan esittäisin.
[/quote]

Voi kun olis sellainen mies. Yksin saa murheensa kantaa..

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 20:27"]Saatko mitään rauhoittavia? Tiedän että julkinen puoli ei niitä mielellään määrää. Mulle miedot rauhoittavat oli helpotus pahimmassa vaiheessa. Niiden avulla sai itsensä liikkeelle ja sitä kautta olo alkoi helpottamaan.
[/quote] Tavallaan olen onnellinen siitä, että pysyin lujana. En suostunut syömään lihottavia ja väsyttäviä vanhakantaisia masennuslääkkeitä tai neurolepteja. Menin yksityiselle ja sain opamoxin, venlafaxinin ja nukahtamislääkkeet. Opamox tuo jopa hieman euforisen tunteen aluksi, mutta juuri sen tunteen tarvitsee silloin kun on ihan rikki. Ja sen helpotuksen avulla sa itsensä lenkille ja salille, ihmisten ilmoille.

Täällä on paljon neuvoja, joista on apua lievässä maaennuksessa. Keskivaikeaan tai vaikeaan masennukseen (ap:n viestin perusteella voisi olla kyse keskivaikeasta/vaikeasta masennuksesta) tepsii parhaiten lääkityksen ja terapian yhdistelmä.

Ap, oletko käynyt lääkärissä puhumassa masennuksestasi?

Etsi juttukavereita erilaisilta chat sivustoilta. Myös fiksujakin ihmisiä on liikkeellä netissä, usko ihmeessä :)
Itse vietin ennen vanhaan, masentuneena ja syrjäytyneenä, kun psykologinkaan apu ei auttanut, jonkin sorttista some-voimaantumista. Sain tukea samankaltaisilta mukavilta ihmisiltä, pari jopa tapasin oikeassa elämässä. Inhottavat ja epämiellyttävät henkilöt oli helppo torjua disconnect-painikkeella.
Nyttemmin käytän nettiä aikalailla aniharvoin, se aikakausi oli ohimenevää. Jokainen löytää helpotusta ja lohtua omalla tavallaan, mutta yleensä jonkun toisen kautta. Yksin ei kannata jäädä.

Tsemppiä sinulle ja kaikkea hyvää elämääsi :) kaikesta (kyllä, ihan kaikesta) voi selvitä!!

"Jos saisit ilmaisen lipun etelään niin ottaisitko?"

Onko tarkoituksesi vähätellä masennusta sairautena? Kuule kun on vakava masennus päällä niin ei silloin mitkään etelän matkat kiinnosta. Itselläni oli etelänmatka varattuna kun romahdin ja sairastuin. Ei kiinnostanut matka pätkääkään, päinvastoin mietin miten selviän. Esimerkiksi matkaseuran kanssa on vaikeaa seurustella kun koko ajan tuntuu että hetkellä millä tahansa sekoaa kauheudesta. Ihaile siinä sitten nähtävyyksiä tai ui. Vieras paikka myös pahentaa valmiiksi olematonta yöunta.

Itselläni on siis vakava masennus ja esimerkiksi voin sen kuvata niin että olo oli niin kamala ja paha olo että oksetti ja aina kun näki korkean talon niin ajatteli vaan että loppuisiko paha olo jos hyppäisi sieltä.

"Entä jos keskittyisit kaikkeen mikä on sinusta mukavaa ja mitä jaksat? Hauskat leffat, kirjat, joku harrastus, ehkä matka (vaikka lyhytkin), kaikki kiva. Keskity kivaan! Jos lenkkeily ei ole sitä, entä teatteri, elokuvat, kirjat, vaikka mikä...... laita just nyt joku ihana elokuva päälle ja syö vaikka vähän karkkia. Halaus!"

Anteeks vaan mutta jos on masennus niin mikään ei ole kivaa tai ihanaa, elokuviin tai kirjoihin ei pysty keskittymään kun on niin kamala olo. Jos asiat olisi ihania niin tuskinpa silloin olisi masennus, ainakaan lievää voimakkaampi.

Alkuperäistä neuvon minäkin harrastamaan liikuntaa. Itselläni se on ainoa mikä on auttanut masennukseen. Minulla oli tosin ennen masennusta jo liikuntatausta niin ei tarvinnut mitään uutta aloittaa.  Ekat puolitoista vuotta käveleskelin, puolen tunnin kävelyn jälkeen minulla alkoi helpottamaan kamalin olo. Sitten lisäsin hieman tehokkaampaan liikuntaan ja kunto alkoi kohenemaan. Nykyisin liikunkin jo kovalla teholla, jos liikunta jää vaikkapa pariksi viikoksi niin lamaannun täysin enkä pääse sängystäkään ylös. Liikunta menee minulla kaiken edelle, jos en muuta jaksa niin lähden liikuntatunnille mutta jätän tiskaukset ja ruoanlaitot. Ne venyykin joskus viikonkin mutta mitä enemmän liikun sitä paremmin jaksan hoitaa arkihommelit. Nyt yli 3 vuoden pahan jakson jälkeen minulla alkaa tulla jo mielihyvän pilkahduksia juurikin liikunnasta ja muistakin asioista. Taidan olla hieman addikti, liikunta on oikeastaan ainoa syy herätä uutteen päivään. Suosittelen sellaista liikuntaa jossa on hyvää musiikkia, se ainakin minulla lisää jotain hormonia kehossa joka antaa voimaa liikuntaan vaikka olisikin rättiväsynyt olo.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 20:27"]Mä pakotin itteni käymään salilla 3-5kertaa viikossa tossa samassa tilanteessa. Vasta 3kk kuluttua mulle tuli ekan kerran hyvä olo. Muuten se oli yhtä tuskaa. Olen sairaalloisen lihava ja käyn edelleenkin salilla. Nyt 4kertaa viikkoon. Olo on masentunut mutta edes sen aikaa kun olen salilla tuntuu hyvältä ja vähän sen jälkeenkin. Näen konkreettisesti kuinka voimani kasvavat.
[/quote]

Hieno juttu, kuulostaa tosi hyvältä! Lähtökohtasi on vaikea, mutta päätökselläsi osoitat sinnikästä luonnetta. Oikean ravinnon kanssa pääset varmasti tavoitteeseesi - tsemppiä! :)
-Kassu

F

Mulla on masennus lieventynyt sillä, että muutan aktiivisesti ajatuksiani realistisemmiksi ja karsin niitä todella masentavia ajatuksia joista huomaa tarkemmin ajateltuna ettei ne ole edes totta. Monestihan omassa päässä pyörii se sama kehä joka haukkuu ja syyllistää itseä ja kertoo kuinka kukaan ei välitä jne. Ei auta heti tietenkään tämä. Mutta terapiassa tehdään varmaan samaa.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 20:51"]

Täällä on paljon neuvoja, joista on apua lievässä maaennuksessa. Keskivaikeaan tai vaikeaan masennukseen (ap:n viestin perusteella voisi olla kyse keskivaikeasta/vaikeasta masennuksesta) tepsii parhaiten lääkityksen ja terapian yhdistelmä. Ap, oletko käynyt lääkärissä puhumassa masennuksestasi?

[/quote]

Olen käynyt tässä vuosien varrella useissa erilaisissa paikoissa hoidattamassa masennustani ja muita oireitani, niin psykologien kuin psykiatrienkin vastaanotoilla, mutta se hoito mitä tällä hetkellä saan, alittaa kaikki laatustandardit. Jo vuosia olen myös syönyt SSRI-lääkitystä, mutta se ei tunnu auttavan lainkaan... Paria muuta lääkettä olen kokeillut, mutta ne eivät sopineet sivuvaikutusten vuoksi.

Kiitos kaikille ystävällisille kirjoittajille tässä ketjussa, en jaksa vastata kaikkiin viesteihin erikseen, mutta jo se auttaa kun näkee että löytyy ihmisiä jotka ymmärtävät. Onneksi maailmassa on vielä myötätuntoa ja inhimillisyyttä, vaikka sitäkin on välillä vaikea uskoa tätä palstaa lukiessa...

ap

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 20:57"]"Jos saisit ilmaisen lipun etelään niin ottaisitko?"

Onko tarkoituksesi vähätellä masennusta sairautena? Kuule kun on vakava masennus päällä niin ei silloin mitkään etelän matkat kiinnosta. Itselläni oli etelänmatka varattuna kun romahdin ja sairastuin. Ei kiinnostanut matka pätkääkään, päinvastoin mietin miten selviän. Esimerkiksi matkaseuran kanssa on vaikeaa seurustella kun koko ajan tuntuu että hetkellä millä tahansa sekoaa kauheudesta. Ihaile siinä sitten nähtävyyksiä tai ui. Vieras paikka myös pahentaa valmiiksi olematonta yöunta.

Itselläni on siis vakava masennus ja esimerkiksi voin sen kuvata niin että olo oli niin kamala ja paha olo että oksetti ja aina kun näki korkean talon niin ajatteli vaan että loppuisiko paha olo jos hyppäisi sieltä.

"Entä jos keskittyisit kaikkeen mikä on sinusta mukavaa ja mitä jaksat? Hauskat leffat, kirjat, joku harrastus, ehkä matka (vaikka lyhytkin), kaikki kiva. Keskity kivaan! Jos lenkkeily ei ole sitä, entä teatteri, elokuvat, kirjat, vaikka mikä...... laita just nyt joku ihana elokuva päälle ja syö vaikka vähän karkkia. Halaus!"

Anteeks vaan mutta jos on masennus niin mikään ei ole kivaa tai ihanaa, elokuviin tai kirjoihin ei pysty keskittymään kun on niin kamala olo. Jos asiat olisi ihania niin tuskinpa silloin olisi masennus, ainakaan lievää voimakkaampi.

Alkuperäistä neuvon minäkin harrastamaan liikuntaa. Itselläni se on ainoa mikä on auttanut masennukseen. Minulla oli tosin ennen masennusta jo liikuntatausta niin ei tarvinnut mitään uutta aloittaa.  Ekat puolitoista vuotta käveleskelin, puolen tunnin kävelyn jälkeen minulla alkoi helpottamaan kamalin olo. Sitten lisäsin hieman tehokkaampaan liikuntaan ja kunto alkoi kohenemaan. Nykyisin liikunkin jo kovalla teholla, jos liikunta jää vaikkapa pariksi viikoksi niin lamaannun täysin enkä pääse sängystäkään ylös. Liikunta menee minulla kaiken edelle, jos en muuta jaksa niin lähden liikuntatunnille mutta jätän tiskaukset ja ruoanlaitot. Ne venyykin joskus viikonkin mutta mitä enemmän liikun sitä paremmin jaksan hoitaa arkihommelit. Nyt yli 3 vuoden pahan jakson jälkeen minulla alkaa tulla jo mielihyvän pilkahduksia juurikin liikunnasta ja muistakin asioista. Taidan olla hieman addikti, liikunta on oikeastaan ainoa syy herätä uutteen päivään. Suosittelen sellaista liikuntaa jossa on hyvää musiikkia, se ainakin minulla lisää jotain hormonia kehossa joka antaa voimaa liikuntaan vaikka olisikin rättiväsynyt olo.
[/quote] Mulle myös liikunta tuo euforiaa. Mulla on adhd ja ahdistusta. En kärsi tällä hetkellä syvästä masennuksesta vaan pikemminkin hetkittäisestä ahdistuksesta ja alakulosta. Mulle aamut ovat pahimpia ja valonpuute lisää pahaa oloa. Onnellisin olo mulla on yleensä illalla liikunnan jälkeen tai jos olon saanut nauttia lämmöstä ja auringosta. Tämä kesä on vaikea säiden puolesta. Nämä ongelmani voivat kuulostaa vähäisiltä, mutta mulla on tavallaan ahdistus ollut aina läsnä elämässäni. Ensimmäisen kerran tunsin ahdistusta noin 11 vuotiaana.

Hah, masentuneelle ohje: jätä sokerit pois.

Voi elämä!

En pidä masennuslääkkeiden demonisoinnista enkä myöskään niiden liiallisesta hehkuttamisesta, mutta kyllähän se niin on, että vaikeasta masennuksesta taitaa olla vaikea päästä ilman niitä. Itselläni eivät ole "turruttaneet tunne-elämää" (wtf?) vaan luultavasti pelastaneet minut itsemurhalta. On selvinnyt etten ilman lääkitystä tule olemaan ehkä koskaan, mutta minä ainakin olen oikein hyvässä kunnossa ja kaikenlaisia tunteita on edelleen. Tai no ok, negatiivisia aika hurjasti vähemmän kuin ennen. Lääkkeet myös auttoivat sen verran että kykenin muuttamaan ne asiat, jotka olivat huonosti. Olisiko silti pitänyt jättää ottamatta oikeasti?