Oon jo niin vinksahtanut että epätoivo olis mulle ns. "turn on"
Sitä hoetaan että pitää olla elämäänsä tyytyväinen ennen kuin voi tai kannattaa ees etsiä ketään. Mä en halua elämäänsä tyytyväistä ihmistä, eihän sellaisella oo mitään syytä ruveta suhteeseen, sellainen elelee omaa elämäänsä eikä halua ketään sotkemaan kuvioitaan. Joku joka kokee yksinäisyyttä ja on vähän onneton, arvostaisi hyvää parisuhdetta ja kilttiä kumppania ja saisi suhteesta selvästi enemmän iloa ja tyydytystä.
Kommentit (5)
Enemmän kuulostaa siltä, että yrität romantisoida sitä, että etsit helppoa saalista. Ei parisuhde ole eikä sen kuulu olla toisen ihmisen elämän parantaja. Vaikka aloittaisi suhteen, niin rahahuolet, mielenterveyden ongelmat tai menneisyyden "haamut" kulkevat mukana. Ja yhtälailla sen hetkiseen elämäänsä tyytyväinen ihminen arvostaa hyvää parisuhdetta ja kilttiä kumppania. Miksei arvostaisi?
Mikähän helvetti on helppo saalis. Haluaisin jonkun joka arvostaisi sitä mitä mulla on annettavaa. Jos on elämäänsä täysin tyytyväinen niin eipä silloin edes kaipaa mitään suhdetta. Näitähän on nähty, haluavat vain panna vaikka saattavat antaa ymmärtää muuta. En mä mitään muita ongelmia halua ratkoa kuin osan jonkun yksinäisyydestä, ja samalla tietysti omastani.
Mulla on vähän sama. Joku epätoivoinen mies ehkä osaisi arvostaa ihan vaan sitä yhdessä olemistakin. Ei aina tarvitse mitään ihmeempää tehdä, ihanaa vaan kun on toinen ihminen vieressä.
T: yksinäinen
Samaa mieltä. Sopii mulle, itsekin oon epätoivoinen ilman omaa kultaa.
Up