leskeksi jääminen.
Sinä, joka olet iästä riippumatta jäänyt leskeksi ja varsinkin vielä lasten lennettyä pesästä yksin, miten sopeuduit tilanteeseen? Mikä oli parasta tukea läheisiltä ja miten selvisit yksinäisyyden kanssa? Äiti 65v jäi keväällä leskeksi ja nämä asiat mietityttävät minua tyttärenä. Opiskelujen takia asun Etelä-Suomessa ja välimatkaa on monta sataa km.
Kommentit (12)
Opitko pikku hiljaa nauttimaan elämästä? Milloin huomasit oikeasti olevasi onnellinen puolisosi kuoleman jälkeen? Ap
Anna äidillesi aikaa. Menee ainakin vuosi ennenkuin on sisäistänyt isäsi kuoleman ja sen aiheuttamat muutokset. Jotkut haluavat ja nauttivatkin omasta rauhasta, toiset taas kaipaavat seuraa. Mikä oli äitisi rooli parisuhteessa? Hänen pitää opetella uusi rooli elämässään. Parhaiten autat kuuntelemalla ja auttamalla pyydettäessä. Seurakunnat järjestävät leskille keskusteluryhmiä joissa voi keskustella vertaisryhmässä, uskonnollinen ei tarvitse olla.
En ole leski, mutta menetin isäni kaksi vuotta sitten, äitini toipumista seuranneena( myös itseni toipumista)
Äiti oli kotia pystyssä pitävä vaikka käy myös töissä. On niin outoa olla keskenään äitini kanssa. Emme koskaan ole olleet kauhean läheisiä, mikä on ehkä myös harmi. Osaksi etäisyytemme johtuu luultavasti kotona olleesta epätasapainosta (alkoholisti isä). Toisaalta olen valmis avoimesti kokeilemaan oikeaa tutustumista äitiini. Pidän kyllä tiivisti yhteyttä ahdistelematta häneen. Ap
Kakkonen vastaa että vuosi siinä menee ainakin. Ja juu vertaistuki auttaa. Ne seurakunnan ryhmät ainakin olen kuullut on vanhuksille. Ikäiseni eivät tykänneet. Olen nykyisin uudelleen naimisissa.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 01:34"]Äiti oli kotia pystyssä pitävä vaikka käy myös töissä. On niin outoa olla keskenään äitini kanssa. Emme koskaan ole olleet kauhean läheisiä, mikä on ehkä myös harmi. Osaksi etäisyytemme johtuu luultavasti kotona olleesta epätasapainosta (alkoholisti isä). Toisaalta olen valmis avoimesti kokeilemaan oikeaa tutustumista äitiini. Pidän kyllä tiivisti yhteyttä ahdistelematta häneen. Ap
[/quote]
Oliko kuollut mies isäsi?
Kyllä ihminen on yllättävän sopeutuvainen!
Äitini oli saman ikäinen jäädessään leskeksi 46 vuoden avioliiton jälkeen. Sopeutumiseen meni aikaa parisen vuotta ja edelleen muistellaan yhdessä isän aikoja. Elämä on jakautunut aikaan ennen ja jälkeen isän kuoleman.
Vaikka olen päälle parikymppinen, niin olen ymmälläni omasta roolistani nykyään. Tottakai tuen ja autan minkä voin, mutta sisäinen 5-vuotiaani haluaisi kaivautua äitinsä helmoihin piiloon ikävää asiaa. Mun vanhempani oli myös yli 40 vuotta yhdessä.
Jäin lapsettomaksi leskeksi alle nelikymppisenä. Seura auttaa ja etenkin kuunteleminen. Vetäydyin aika vahvasti yksinäisyyteen. Kannattaa lempeästi vetää sieltä elävien seuraan.