Onko muilla eronneiden perheiden lapsilla tällaisia tuntemuksia?
Olen 19-vuotias nainen. Vanhempani erosivat ollessani viisivuotias. Ero ei koskaan ollut minulle ongelma. Oikeastaan vain hyvä asia, niin kotona oli hiljaisempaa. Minä, pikkusiskoni ja kaksoissiskoni jäätiin äidille. Kaksi vuotta vanhempi veli jäi isälle.
Hommassa kaikkein eniten ärsytti pakolliset viikonloput isällä. Olisin mieluummin vain jäänyt kotiin. En ole koskaan pahemmin pitänyt isästäni ja varsinkin eron jälkeen hän ja veljeni tuntuivat ventovierailta. Oli ahdistavaa mennä niiden luo ja esittää, että menee mielellään. Ei meillä ole mitään jutunaihetta, koska ollaan kasvettu erilleen.
Vuosi vuodelta siedän heitä vähemmän ja vähemmän. Suorastaan ärsyynnyn heidän seurassaan. Pakko isää on kuitenkin nähdä aina joskus, koska "kyllä isä rakastaa". Olenko ihan kamala ihminen?
Onko teillä samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (4)
No jos kerran näin on, niin tuskinpa olisitte kovin läheisiä isäsi kanssa vaikka eroa ei olisi tullutkaan.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 22:34"]No jos kerran näin on, niin tuskinpa olisitte kovin läheisiä isäsi kanssa vaikka eroa ei olisi tullutkaan.
[/quote]
Niin kai. Luulen, että sietäisin sitä kuitenkin paremmin, kun olisin tottunut siihen. Säälittää, että myös välit veljeen on tällaiset. Oltiin ihan ok väleissä muksuina. Ap
Ei ole