Onko sinulla ikävä jotakuta VANHAA KAVERIA?

Kyllä on. Exän kaverin tyttöystävää. :( En ole nähnyt eron jälkeen.

On aika montaakin. Voi luoja että niitä onkin monta.. kaikkien kanssa vaan yhteydenpito jäi pikkuhiljaa kun sain lapsen. Ei heti vaan n. vuoden kahden sisään. En todellakaan puhunut lapsestani koko ajan tai synnyttänyt aivojani pihalle, minä masennuin ja en keksinyt enää kenenkää kanssa mitään puhuttavaa, en edes kavereiden kanssa joilla on itselläänkin lapsia. Pidin itseäni tyhmänä ja nolona, kun en osannut enää keskustella tai sanoin vain jotain outoa. Minä joka oli ennen niin sosiaalinen. Enkä enää vastaillut puheluihin/txt.
Kaksi hyvää rakasta ystävää on, joiden kanssa nähdään ja soitellaan..

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 10:36"]Kyllä on. Exän kaverin tyttöystävää. :( En ole nähnyt eron jälkeen.
[/quote]

Sama. Tai siis nykyisi hän on exäni kaverin exä. Minä erosin eka ja sen jälkeen yhteydenpito vähän jäi. Surullista :(

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 10:38"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 10:36"]Kyllä on. Exän kaverin tyttöystävää. :( En ole nähnyt eron jälkeen. [/quote] Sama. Tai siis nykyisi hän on exäni kaverin exä. Minä erosin eka ja sen jälkeen yhteydenpito vähän jäi. Surullista :(

[/quote]

Nyt kun molemmat on exiä on hyvä aika ottaa yhteyttä! Jos exän kaverin exä olisi tyttöystävä joka viettää vielä aikaa sinun exäsi kanssa niin ymmärrän että yhteydenpito jää mutta laita rohkeasti viestiä!

On, vaikkei pitäisi. Itse ilmoitti, että ei voi enää olla ystäväni, koska uskonnolliset arvot (tai minun kohdalla niiden puute) on liian erilaiset ja hänen pitää varjella omaa uskonelämää minulta.

On, mm. yläastekavereita yli 10 vuoden takaa. Heitä olisi kiva nähdä :)

Kysyin ystävältä miksi hän valehtelee eräässä asiassa minulle. Sen jälkeen lopetti yhteydenpidon. Pyytänyt olen monta kertaa kylään ja milloin mihinkin, aina peruu tai ei vastaa kutsuun.
Hänen syitään en todellakaan tiedä, ja puolensa tarinasta voi olla hyvinkin eri. Harmittaa kyllä, oli ainoita hyviä ystäviäni.

On. Exäni vuoksi tiemme erkanivat. Hänellä oli exän mukaan huono vaikutus minuun. Terkkuja sinulle Krista jos luet tätä! Olet ollut ajatuksissani kaikki nämä vuodet. -E

Yhtä yhtävää ihan ylitse muiden, mutta hän on valitettavasti kuollut. Sellaista tyyppiä ei kyllä kohtaa kuin kerran elämässään. Tämän tiedostin jo hänen eläessään. Ihan mahtava ihminen, kuoli jo 7 vuotta sitten mutta edelleen kyynellyn kun vain ajattelenkin häntä ja meidän yhteisiä hetkiä... J, oot parasta. <3

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on. Exän kaverin tyttöystävää. :( En ole nähnyt eron jälkeen.

On niitä. Joidenkin kanssa tiet vain erkani, yksi pisti välit poikki ilmoittamatta syytä enkä viitsi kyselläkään. Luultavasti jotain arvomaailmaan liittyvää, en tiedä.

Yläasteen parhaita kavereita kaipaan paljon vaikka ikää on melkein neljäkymmentä. Sellaista ystävyyttä en ole kokenut enää vaikka hyviä ja rakkaita ystäviä on tullut elämään.

Onhan niitä muutamia teiniaikojen kavereita, yhteydenpito jäi  lähinnä facebookin varaan kun muutin toiselle paikkakunnalle. Sitten lopetin fb:n käytön ja nämä kaverit jäivät sen mukana. Mutta toisaalta siinä oli myös sitä, että kasvettiin erilleen, muuten ois varmaan tullut pidettyä yhteyttä muutenkin. Välillä silti ikävä niitä aikoja ja ihmisiä.

Kyllä on. Tai näennäisesti olemme ystäviä, mutta hän liukuu hiljalleen pois elämästäni. Ilkeä tyhmä lepakko onnistui :(

Hassua ,että joku teki tämmöisen aloituksen :D

Mut nii siis ,kyllä on. Satuin puol vahingos löytää yhen entisen tutun johon tutustuin 18 vuotiaana. Muistan joitaki hetkii ku juteltii meses. Mitähä sillekki jäbälle kuuluu. Jotenkin kun se kuvia katteli tuli semmone jänskä ikävä. Ois kiva jutella uudelleen tai jotai. Mut tuskin tuo ees tunnistais mua tai mitää :D

Ei ole. Alkoholi vei mennessään.

Ei ole, kasvettiin erilleen. Hauskaa oli, niin kauan kun sitä kesti.

Tietenkin on. Paras ystäväni on aikoinaan tehnyt itsemurhan.

Kavereita tulee ja menee.

On, todella kova ikävä. Yhteydenpito jäi pariksi vuodeksi, ja sitten hän menehtyi syöpään. En edes tiennyt, että hän oli sairastunut. Ikävä on joka päivä, häpeän itseäni kun annoin ystävyytemme hiipua välimatkan takia.

Pitäiskö tästäkin nyt tuntee huonoa omatuntoa ettei ole. Hienoja muistoja on jääny, toki huonojakin mut muistelen mieluiten niitä hyviä, vaikka yleensä en kyl hirveesti muistele mitään vaan elän tätä hetkeä.