Lue keskustelun säännöt.
Miehen muu elämä pysähtyy aina täysin kun aikuinen opiskeleva tytär tulee kotiin
26.02.2022 |
Ollaan seurusteltu miehen kanssa muutama vuosi ja meille on muodostunut oma arkemme ja rutiinimme, ei vielä asuta virallisesti yhdessä kun ollaan rauhassa etsitty yhteistä kotia eli käytännössä eletään arkeamme aina välillä toisen luona ollessa ja välillä toisen. No nyt ongelma on se että kun miehen 22 vuotias tytär tulee lapsuudenkotiinsa viettämään aikaa noin viikoksi kerrallaan n kerran 2 kuukaudessa, niin tuntuu että mies unohtaa siinä vaiheessa että hänen elämässä on myös minä joka tulisi ottaa huomioon siitä huolimatta.
Tuona aikana ei juurikaan nähdä, minkä ymmärrän jotta saavat viettää myös kahdenkeskeistä aikaa enkä minä tytölle puolituttu nainen ole siellä pyörimässä. Mies olettaa että hänen tulee olla tytön käytettävissä 24/7, vaikka tytär kuitenkin elää omaa elämäänsä nähden kavereita jne. Ongelma on se etteivät keskustele ollenkaan siitä että mies haluaisi viettää aikaansa tytön kanssa tai siitä minä päivänä tytär on lähdössä taas opiskelupaikkakunnalle. Eli ei mitään suunnitelmia heillä tuolle ajalle ja minä joudun elämään myös varpasilleen että milloinkohan meidän arkemme taas palaa entiselleen ja voidaan viettää aikaa yhdessä. Tottakai joskus myös ollaan kolmisteen, ruokaa tehden jne. Koen tutustumisen nuoreen aikuiseen vaikeaksi koska tässä ei tule kyseeseen mikään äitipuolisuhde, joka pienen lapsen kanssa ehkä tulisi. Olemme myös selvästikin introverttejä molemmat, joten tutustuminen on vaikeaa yksipuolisesti. Onko teidän mielestä tilanne normaali tuon ikäisen nuoren aikuisen kohdalla? No, oikeastaan palstan tuntien minut lytätään siitä miten en selviä viikkoa ilman miestäni ja ei kannattaisi sekaantua miehiin, joilla lapsia. Mutta kokeillaan silti josko järkevää keskustelua tulisi.
Kommentit (65)
Hän on tytär ja sinä olet vain tyttöystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koeta kestää; Ei tuota vaihetta kauaa kestä. Tyttö on varmasti vasta elämässä irtautumisvaihetta. Lähde vaikka joskus itse reissuun tuoksi ajaksi jos oikein ahdistaa.
Niin, tätäkin olen miettinyt. On kuitenkin opiskellessa jo kolmas vuosi menossa. Mietin kuitenkin itseäni kun muutin kotoa pois niin en mielelläni enää öitä lapsuudenkodissani viettänyt, korkeintaan jouluna. Toki tilanne on siitä eri että itse asuin samassa kaupungissa ja tytär asuu noin tunnin ajomatkan päässä. Ap
Niin, tilanteita on erilaisia, ja nuoret itsenäistyvät eri tahtia. Anna isän ja tyttären pitää kiinni hyvästä suhteestaan, muuta en voi neuvoa.
Voihan se olla että tyttö haluaa nukkua puolille päivää ja isä hiipparoi hiljaa ja keittelee sekä juo hiljaa kahvit uskaltamatta edes pitää ääntä puhelimessa ettei vaan häiritse tytön nukkumista. Pidä siinä sitten yhteyttä keneenkään.
Kolmen kimppaa kokeilkaa. Tehkää suklaajuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun mies on onnistunut kasvatustyössään mun mielestä hyvin: tytär asuu jo omillaan, mutta haluaa välillä viettää aikaa vanhempansa kanssa. Tuo on hienoa. Mä veikkaan, että tyttären vierailut vähenevät tai ainakin lyhenevät sellaisiksi päivökyläilyiksi, kun kuvioihin astuu vakituinen poikaystävä. Siis sellainen, jonka kanssa tyttö muuttaa yhteen asumaan.
Mä valitettavasti tunnen tuon tyttären ikäisiä nuoria aikuisia, jotka asuu yhä kotona. Kyllä. Vanhin taitaa olla jo 24v!? Yhden tällaisen miehen kanssa kävin treffeillökin, mutta sitten kun paljastui, että hänen aikuiset lapsensa asuvat hänen luonaan yhä, täytyy myöntää että oli pikkuinen turn Off.
Ohhoh, meidän naapurissa asuu tämmöinen perhe, jossa 24v ja 21v "tytöt" asuvat yhä lapsuudenkodissaan :D olen miettinyt että mitäs hittoa. Onko mut-ongelmia, autismia, päihdeongelmia vai mitä, kun ei nuoret itsenäisty!
Ymmärrän tuollaisen vanhempien luona kyläilyn, varsinkin nuorena ja baimattomana. Opiskelupaikkakunnalla ei välttämättä ole ehtinyt saada kavereita koronarajoitusten vuoksi, niin nuoren on kiva tulla välillä kotikaupunkiin tuttuja tapaamaan.
Tämä on joku valitettava nykyajan ilmiö, ettei haluta itsenäistyä? En itsekään ole mikään ikäloppu, ihan vuonna - 89 syntynyt, mutta kyllä silloin kun itse olin nuori, oli itsestäänselvää muuttaa omilleen yleensä lukuon/amiksen, viimeistään intin jälkeen!! Ja se halu lähti ihan meistä itsestä, oman elämän haltuunotto, vapaus ja vastuu. Eihän noi kotona peräkammariutuvat nuoret ehdi kokea mitään oikeaa elämää, kun Nannan ja paidan helmoissa pyörivät! Se on karhunpalvelus sille 24-vuotiaalle nuorellekin. Sen aivojen kehitys tulee päätökseensä, ja mitä se on ehtinyt oppia elämästä?! Pelottavaa miten uusavuttomia vesseleitö olaan kasvattamassa, kun ei kykene edes omaan asuntoon muuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Voisit jutella miehen kanssa siitä, että tytön kanssa pitäisi kuitenkin sopia sen verran aikatauluista että tiedätte milloin tämä lähtee pois, ja mielellään jonkinlaista päiväkohtaistakin suunnitelmaa.
Sinänsä kyse on sentään miehen omasta lapsesta, kuulostaa kivalta että tyttö haluaa käydä isänsä luona. Minusta on ihan kohtuullista jos mies viettää tuon verran aikaa tyttärensä kanssa.
Voisitte viettää enemmän aikaa kolmestaan ihan rennosti, unohtakaa kaikki äiti/tytärpuolijutut, ja tehkää jotain kivaa ilman mitään paineita tai agendaa. On hyvä, että annat heille aikaa olla kahdestaan etkä ole koko ajan paikalla. Pysyt kuitenkin vieraana niin kauan kuin välttelet tyttöä etkä aidosti edes halua tai yritä tutustua.
Fakta kuitenkin on se, että olet alkanut suhteeseen miehen kanssa jolla on lapsi, ja siihen täytyy sopeutua, eikä siihen väliin pidä koskaan mennä ja yrittää mitenkään estää tai haitata heidän tapaamisiaan tai välejään. Miehelle tarvitaan jotain järkeä tuohon aikatauluttomaan ajelehtimiseen
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Olen yrittänyt puhua miehelle että minä haluan tietää suurinpiirtein jotain aikatauluja että miten elämä rullaa eteenpäin. Tytön kyläilyt tulevat aina yllätyksenä, myös miehelle itselleen joskus kun on unohtanut että milloin hän on tulossa jne. Tytär ilmeisesti kuitenkin ilmoittaa hyvissäajoin, mies vaan unohtaa päivämäärät tai ei pistä niitä edes muistiin ja näin ollen minä olen heikon tiedon varassa ja se on se mikä ärsyttää. Hän ei tunnu ymmärtävän että silloin homma toimi noin kun hän oli yksin, nyt on kuitenkin parisuhde ja se toinen pitäisi ottaa huomioon. Pärjään kyllä viikon yksinkin, ei se ole ongelma, haluaisin vaan tietää ajoissa koska minulla ei oikeastaan ole muita kavereita tai elämää kun miehen kanssa eletty. Muutama ystävä asuu kaukana ja muuten ihmiset ovat todella kiireisiä ja kiinni omassa arjessaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet varmaan väärä nainen tälle miehelle.
Kuten sanoitkin, olet vieras ihminen tyttärelle, eikä sinusta kovin nopeasti tule läheistä - eikä koskaan aivan läheistä.
Myöskin tuo sinun suunnitelmallisuutesi, jota pidät itse niin erinomaisena asiana, ei ole miehen eikä hänen tyttärensä kulttuuria. Myös tietynlaista spontaania ja rentoutta pidetään monesti hyvänä asiana, ehkä heidän perhekulttuuri on sitten enemmän semmoinen. Että ei sekään erilaisuus nyt oikein ennusta teille hyvää yhteistä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Sun mies on onnistunut kasvatustyössään mun mielestä hyvin: tytär asuu jo omillaan, mutta haluaa välillä viettää aikaa vanhempansa kanssa. Tuo on hienoa. Mä veikkaan, että tyttären vierailut vähenevät tai ainakin lyhenevät sellaisiksi päivökyläilyiksi, kun kuvioihin astuu vakituinen poikaystävä. Siis sellainen, jonka kanssa tyttö muuttaa yhteen asumaan.
Mä valitettavasti tunnen tuon tyttären ikäisiä nuoria aikuisia, jotka asuu yhä kotona. Kyllä. Vanhin taitaa olla jo 24v!? Yhden tällaisen miehen kanssa kävin treffeillökin, mutta sitten kun paljastui, että hänen aikuiset lapsensa asuvat hänen luonaan yhä, täytyy myöntää että oli pikkuinen turn Off.
Hahaha, mä oon oikeesti ihmetellyt näiden kotona asuvien aikuisten suhteen sitä, eikö niitä vanhempia häiritse kotona ravaavat poika/tyttöystävät? Vai onko nuo kotiin jumiutuneet nuoret niitä peräkammarinpoikia ja - piikija, joilla ei ole mitään s€ksielämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on lapsellinen. Miehellä on hyvä suhde lapseensa ja hän viettää tämän kanssa aikaa mahdollisimman paljon niin kauan kuin se aikuista lasta kiinnostaa. Sitten kun tytär löytää vakavan suhteen, isäukolle ei enää löydykään niin vain aikaa. Yritä keksiä joku ajanviete, joka kiinnostaisi kaikkia kolmea ja jota voisitte harrastaa myös yhdessä. Tai opettele hyödyntämään se aika omana aikanasi.
Itse pidin suhteni erossa tuon ikäseltä tytöltä .olin hänen isästä eronut 12 vuotta aiemmin kun salein vasta itselleni suhten.olin hirviö äiti ties mitä.hän repi minua toiseen suntaan mies toiseen suntaan.Tytär sai minun sukunsa puolelle,kertomalla tarinat hirviö äidistä ja jopa juoposta.kukan ei asiaa tarkistanut,vaan lähti mukaan asiat. tarkennan tytären isä oli alkoholisti syy eroon. Mies jonka kanssa seurustelin oli alkoton ja ei edes tupakoinut.mitä sinä miehessä vikaa? 2 vuotta nuorempi.yritäjä suomen ja turkin kansalainen.Mitä parhaimpina hetkinä jo aviolitossa ja omien lastensa kulen raivosi puun takaa itis jonkun liken kempari osasto minulle saatanan puldokki naama kananperse tukka ,tuhon naaman mikään ei auta.jatkaen näin miehesi saman lainen puldokki naama kuin sinä. Osaa netytäret ydin kun kyse isä tai äiti,ei suvaita heille uusia suhteita.vedetän narusta vaaditan kaikki itselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tyypin, joka muutti 4 kymppisenä takaisin äidin helmoihin. Roikku päivittäin kuin pikkulapsi mustasukkaisena äidissään äidin kuolemaan saakka.
Nyt tää poika meni naimisiin muijan kanssa, jota ei aiemmin halunnut edes kihlata. Koska jonkun pitää tehdä perunamässyä peräkammaripojalle.
Joten eihän tuo ap tilanne huono ole.
Etkö tosiaan osaa olla yksin yhtä viikkoa silloin tällöin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tytär tulee kotipaikkakunnalle näkemään kavereita ja bunkkaa isän luona. Isä sitten kärkkyy niitä hetkiä mitä siitä välistä hänelle liikenee. Tyttö on siellä kotonaan eikä koe tarvetta suunnitella aikatauluja saati raportoida isälle, sillä tavalla tehdään kun ollaan kylässä vieraassa paikassa. Sun vaatimukset aikatauluista ei nyt vaan sovi heidän dynamiikkaan.
Mun tytär on asunut ulkomailla jo vuosia, ja välillä maapallon toisella puolella, eli käy kotona ehkä kerran vuodessa, on silloin ehkä pari viikkoa, ei meillä silti muulla perheellä elämä pysähdy millään tavalla, kaikki tekevät samaa kuin muutenkin. Myös tytär tekee omiaan, tapaa kavereita jopa toisella paikkakunnalla.
Itse sain esikoiseni 20-vuotiaana, olin asunut omillani jo reilu 4 vuotta, eikä munkaan lapsuuden perheeni elämä pysähtynyt silloin kun menin käymään heidän luonaan, edes vaikka mulla oli pieni vauva mukana.
On tuo miehen käytös jotenkin outoa. Mutta ei ole ap ja tytärkään osattomia tässä kuviossa. Ap:n pitää oikeasti pyrkiä, ja miehen auttaa siinä, että ap ja tytär tutustuisivat paremmin, ja ap voisi kysyä tyttäreltä että, niin, koska sä olet ajatellut seuraavan kerran tulla, voitais tehdä jotain kivaa yhdessä. Jos tytär on normaali ihminen, ei oleta isänsä elämän pysähtyvän sen takia että hän tulee lapsuudenkotiin viikoksi ja tapaa ystäviään, ei luultavasti oleta myöskään sitä että isän naisystävä pysyttelisi poissa koko viikon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisit jutella miehen kanssa siitä, että tytön kanssa pitäisi kuitenkin sopia sen verran aikatauluista että tiedätte milloin tämä lähtee pois, ja mielellään jonkinlaista päiväkohtaistakin suunnitelmaa.
Sinänsä kyse on sentään miehen omasta lapsesta, kuulostaa kivalta että tyttö haluaa käydä isänsä luona. Minusta on ihan kohtuullista jos mies viettää tuon verran aikaa tyttärensä kanssa.
Voisitte viettää enemmän aikaa kolmestaan ihan rennosti, unohtakaa kaikki äiti/tytärpuolijutut, ja tehkää jotain kivaa ilman mitään paineita tai agendaa. On hyvä, että annat heille aikaa olla kahdestaan etkä ole koko ajan paikalla. Pysyt kuitenkin vieraana niin kauan kuin välttelet tyttöä etkä aidosti edes halua tai yritä tutustua.
Fakta kuitenkin on se, että olet alkanut suhteeseen miehen kanssa jolla on lapsi, ja siihen täytyy sopeutua, eikä siihen väliin pidä koskaan mennä ja yrittää mitenkään estää tai haitata heidän tapaamisiaan tai välejään. Miehelle tarvitaan jotain järkeä tuohon aikatauluttomaan ajelehtimiseen
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Olen yrittänyt puhua miehelle että minä haluan tietää suurinpiirtein jotain aikatauluja että miten elämä rullaa eteenpäin. Tytön kyläilyt tulevat aina yllätyksenä, myös miehelle itselleen joskus kun on unohtanut että milloin hän on tulossa jne. Tytär ilmeisesti kuitenkin ilmoittaa hyvissäajoin, mies vaan unohtaa päivämäärät tai ei pistä niitä edes muistiin ja näin ollen minä olen heikon tiedon varassa ja se on se mikä ärsyttää. Hän ei tunnu ymmärtävän että silloin homma toimi noin kun hän oli yksin, nyt on kuitenkin parisuhde ja se toinen pitäisi ottaa huomioon. Pärjään kyllä viikon yksinkin, ei se ole ongelma, haluaisin vaan tietää ajoissa koska minulla ei oikeastaan ole muita kavereita tai elämää kun miehen kanssa eletty. Muutama ystävä asuu kaukana ja muuten ihmiset ovat todella kiireisiä ja kiinni omassa arjessaan. Ap
Onko mies muissakin asioissa yhtä leväperäinen, eikä yleisesti osaa asettua yhtään toisen asemaan?
Jos mies ei kerta kaikkiaan tajua, niin aika vaikea sitä on muuttaa vaikka miten paljon siitä huomauttelisi, valitettavasti.
Voisitko antaa numerosi tytölle ja sanoa, että isänsä ei koskaan muista milloin tyttö on tulossa, joten tyttö voisi vaikka viestillä ilmoittaa asiasta myös sinulle?
Kertoisitko, mikä sinusta tähän olisi hyvä ratkaisu? Mitä siis mieheltä toivoisit? Että mies ja tytär laativat viikoksi aikataulun, jota sitten noudattavat jotta myös sinun arkesi miehen kanssa olisi selkeämpää?
Tuollainen aikatauluttaminen muuttaa kuitenkin vierailun luonnetta merkittävästi, tytär tuskin tuntisi enää tulevansa "kotiin", vaan vieraisille jonkun luokse. Miehestäkin olisi varmaan outoa vaatia tällaista tyttäreltään.
Mies haluaa viettää aikaa aikuisen tyttärensä kanssa ja on valmis myös uhraamaan omaa elämäänsä sen vuoksi. Tämä on aika harvinaista. Sinuna olisin mielissäni että on tullut valittua noin hyvä mies. Onko oikeasti niin iso asia, jos kerran 2 kuukaudessa on yksi viikko, jolloin mies viettää erilaista arkea kuin teidän arkenne?
Itse lähdin opiskelemaan 16-vuotiaana toiseen kaupunkiin. Siinä iässä vielä useammin kävin kotona mutta yli 2kymmpisenä ei kyllä noin usein vaan vain juhlapyhinä ja pidennettyinä viikonloppuina. Kuulostaa ällölle että pitäisi noin usein viettää viikko noin tiiviisti vanhemman kanssa yhdessä että mitään omaa ei voi olla kummallakaan. Ei oikein tervettä, toisin kuin jos kyseessä olisi pikkulapsi.
Ymmärrän ap:tä, ei ole hehkeää olla kuin joku esine joka laitetaan syrjään kun ei tarvita ja otetaan taas esille kun ei tarvita. Ei kovin ajattelevaista. Itse varmaan suunnittelisin itselleni paljon tekemisiä, menoja, reissuja joista en kyselisi enkä kovin ilmoittelisi miehelle. Eläisin omaa elämääni ilman että mies sanelee suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on väärä mies ja eroa siitä.
Ei vaan sinulla on juuri oikea mies, oma lapsi on tärkeämpi kuin kuin kukaan muu. Mutta sinun ei pidä olla tytölle mustasukkainen, olette molemmat tälle miehelle tärkeitä mutta eri tavalla, ette ole siis toistenne kilpailijoita. Itselläni on sama tilanne, kun minun tytär tulee käymään vävykokelaan kanssa minun luo majoitukseen minun tapailurouva pysyy visusti kotonaan. Ja tämä on taipailurouvan oma valinta. Joten älä ole tilanteesta huolissasi, käytä tämä oma-aika itseesi, te jotakin mikä on sinun oma juttu ja sinulle tärkeää. Hyvä tästä teidän jutusta tulee.
Vierailija kirjoitti:
Kertoisitko, mikä sinusta tähän olisi hyvä ratkaisu? Mitä siis mieheltä toivoisit? Että mies ja tytär laativat viikoksi aikataulun, jota sitten noudattavat jotta myös sinun arkesi miehen kanssa olisi selkeämpää?
Tuollainen aikatauluttaminen muuttaa kuitenkin vierailun luonnetta merkittävästi, tytär tuskin tuntisi enää tulevansa "kotiin", vaan vieraisille jonkun luokse. Miehestäkin olisi varmaan outoa vaatia tällaista tyttäreltään.
Mies haluaa viettää aikaa aikuisen tyttärensä kanssa ja on valmis myös uhraamaan omaa elämäänsä sen vuoksi. Tämä on aika harvinaista. Sinuna olisin mielissäni että on tullut valittua noin hyvä mies. Onko oikeasti niin iso asia, jos kerran 2 kuukaudessa on yksi viikko, jolloin mies viettää erilaista arkea kuin teidän arkenne?
Mielestäni ratkaisu on se että kokisin itseni tervetulleeksi miehen luo myös silloin kun tytär on siellä. En tietenkään koko vierailuaikaa siellä olisi vaan osan. Ongelma on se että kun olen siellä niin tytär on omassa huoneessaan kokoajan ellei mies erikseen käske meidän kanssa syömään tai ruuanlaittoon. Minun keskustelunalotuksiin vastaa yhdellä tai kahdella sanalla. Itsekään kun en ole mikään puhelias ja small talkaaja niin helposti tyssää juttelu siihen jos toinen ei tule yhtään vastaan. Sitten en myöskään halua ettei tytär haluaisi enää vierailuille jos mies ilmottaisi että naisystäväni on myös täällä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoisitko, mikä sinusta tähän olisi hyvä ratkaisu? Mitä siis mieheltä toivoisit? Että mies ja tytär laativat viikoksi aikataulun, jota sitten noudattavat jotta myös sinun arkesi miehen kanssa olisi selkeämpää?
Tuollainen aikatauluttaminen muuttaa kuitenkin vierailun luonnetta merkittävästi, tytär tuskin tuntisi enää tulevansa "kotiin", vaan vieraisille jonkun luokse. Miehestäkin olisi varmaan outoa vaatia tällaista tyttäreltään.
Mies haluaa viettää aikaa aikuisen tyttärensä kanssa ja on valmis myös uhraamaan omaa elämäänsä sen vuoksi. Tämä on aika harvinaista. Sinuna olisin mielissäni että on tullut valittua noin hyvä mies. Onko oikeasti niin iso asia, jos kerran 2 kuukaudessa on yksi viikko, jolloin mies viettää erilaista arkea kuin teidän arkenne?
Mielestäni ratkaisu on se että kokisin itseni tervetulleeksi miehen luo myös silloin kun tytär on siellä. En tietenkään koko vierailuaikaa siellä olisi vaan osan. Ongelma on se että kun olen siellä niin tytär on omassa huoneessaan kokoajan ellei mies erikseen käske meidän kanssa syömään tai ruuanlaittoon. Minun keskustelunalotuksiin vastaa yhdellä tai kahdella sanalla. Itsekään kun en ole mikään puhelias ja small talkaaja niin helposti tyssää juttelu siihen jos toinen ei tule yhtään vastaan. Sitten en myöskään halua ettei tytär haluaisi enää vierailuille jos mies ilmottaisi että naisystäväni on myös täällä. Ap
Niin että sinun mielestä tämä vähän päälle kaksikymppinen tytär on vastuussa tilanteesta? Ja teidän kahden aikuisen ihmisen suhteesta? Ja sinun kehnoista keskustelutaidoista?
Voi elämä.
Siis pitivät eikä potivät(39 kommenttiin)