Lue keskustelun säännöt.
Lapset/nuoret, jotka eivät osaa kiittää lahjoista --> syy lopettaa lahjojen ostaminen
26.02.2022 |
Palstalla on ihmeen monia, joilla on ajatusmalli, että lapsen/nuoren ei tarvitse kiittää saamistaan lahjoista eikä vastata esimerkiksi lahjanantajan yhteydenottoihin. "Ei saa vaatia kiitosta lahjasta" on kuultu palstalla monesti. Näitä lahjanantajia voivat olla esimerkiksi sukulaiset, kummit tai muut aikuiset lapsen/nuoren elämässä. Tehdäänpä yksi asia selväksi:
Aivan pieni lapsi ei tajua/osaa kiittää itse - tämä on täysin ymmärrettävää. Mutta kouluikäinen lapsi ja nuori on kyllä jo niin iso, että kiittäminen kuuluu perus käytöstapoihin. Kiitos ei ole vaikea tai pitkä sana. Osalla on ongelma siinäkin, että ei vastata lainkaan sukulaisten, kummien tai muiden laittamiin viesteihin. Jos vaikka täti tai kummi laittaa whatsapp-viestin tai postikortin, niin siitä ei kiitetä eikä siihen vastata.
Lahjoja saatetaan odottaa, mutta niistä ei osata kiittää. Pahimmat saattavat toivoa vaikka lahjaa postitettuna, mutta eivät edes kutsu lahjan antajaa kylään esimerkiksi syntymäpäivänä tai ennen joulua. Ujoudella/arkuudella/jännityksellä ei voi perustella sitä, että kouluikäinen ei saa edes sanaa kiitos sanottua. Kiitokset saa laitettua vaikka viestillä eli ei tarvitse soittaakaan, kuten esim. omassa nuoruudessani tehtiin, jos joku antoi lahjan.
Tämä on lapsille/nuorille hyvä oppitunti elämästä. Jos et kiitä jostain, minkä saat ilmaiseksi, niin tuo asia voi kadota elämästäsi, koska vaikutat kiittämättömältä. Tätä se on aikuisilla ja elämässä muutenkin. Ei kenenkään syliin kaadeta ilmaiseksi mitään ilman, että asiaan reagoi itse jotenkin. Minusta on täysin ymmärrettävää, että lahjan antaja ei jaksa loputtomiin tuota lahjan saajan mykkyyttä.
Kommentit (67)
Tässä ketjussa on useampikin ihan älytön oletus:
-lapselta/nuorelta ei saa vaatia kiitosta ja "vieraamman" ihmisen kiittäminen tuntuu oudolta. elämässä nyt vaan joutuu tekemään monia asioita, jotka tuntuvat oudolta tai vaikealta. sitä on aikuiseksi kasvaminen ja aikuisuus. lahjoista kiittäminen on hyvä tapa opetella tätä asiaa lapsena ja nuorena.
-lahjat olisivat aina huonoja/vääränlaisia, jos niistä ei kiitetä. ei pidä paikkaansa. moni ostaa lahjaksi juuri ne asiat, mitä on toivottu. osa toiveista voi olla kalliitakin. eli vaikka lahja olisi juuri toiveiden mukainen, niin ei voi sanoa kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö epäsopivasta lahjasta kiittää? Tai krääsästä jota ei halua?
Kyllä pitää. Epäsopivan lahjan voit vaikka antaa kierrätykseen tai heittää roskiin, jos et todellakaan sille käyttöä keksi. Lahjan saaja ei määrää, millainen lahja hänelle kuuluu antaa. Jos toisen antamat lahjat eivät miellytä, voit myös kohteliaasti kieltää lahjojen antamisen jatkossa, tällöin ei sitten tule niitä mieleisiäkään vaan ne pitää itse ostaa.
Helvetti mitä luonnonvarojen tuhlausta. Mielummin ilman.
Toisen roska on toisen aarre. Lahja kierrätyksen, vaikka Uffin tai Fidan konttiin. Joku vähemmän kiittämätön saattaa ilahtua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä anna lahjaa saadakseni kiitosta tai lähetä postikorttia, jotta kummilapsi ottaisi yhteyssä ja kiittäisi. Annan lahjan tai lähetän kirjeen siksi, että toivon sen ilahduttavan vastaanottajaa. Jotenkin outoa arvottaa ihmisiä sen mukaan, kuka heistä kiittää ja kuka ei.
Minäkin annan lahjan antamisen ilosta. Mutta isolla koululaisella tai nuorella pitää olla jo sen verran käytöstapoja, että osaa sanoa kiitos. Kuuluu normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Eli kyse onkin siitä, että haluat näpäyttää lasta tai nuorta? Miksi? Hyviin tapoihin kuuluu sekin, ettei tarkoituksella pyri nolaamaan toista ja sekin, että ei kerjää kiitosta. Se mukava ja tuttu sukulainen saa kiitoksen ja hymyn, ilkeäksi ja nokkavaksi tiedetylle ei uskalla sanoa mitään. Kannattaa havannoida maailmaan ja huomata, että nuoret kyllä osaavat kiittää, kun sen saa sanoa nuorta arvostavalle eikä arvostelevalle ihmiselle.
Ei käytöstapojen vaatiminen ole näpäyttämistä, vaan kasvattamista, joka ennen ainakin kuului myös koko yhteisölle eikä vain vanhemmille.
Kun sukulaistäti (yleensä ne on aina naisia) tunkee nuorelle pakettia ja hokee, että ota nyt, ota nyt ja pitää siitä kaksin käsin kiinni siihen asti, että nolattu nuori kiittää, niin mistä muusta on kyse kuin näpäyttämisestä? Yleensä tämä tehdään tervehtimistilanteessa, nuori ei tiedä, mitä käsillään tekisi, kun seuraavaa pitäisi tervehtiä ja täti siinä sönköttää, että olet niin kasvanut ja ajateltiin, että tuodaan tällainen lahja. Nuori haluaa vajota maan alle, mutta ei, se hemmetin täti ryhtyy siinä kysymään, että missä on kiitos, missä.
Kuten on jo moneen kertaan todettu, lapsi tai nuori kiittää kyllä, kun lahjan antaja on kiitokset arvoinen eli mukava ja lahjansaajaa arvostava. Sille nirppanokkatädille ei haluta sanoa mitään, koska kun kiittää, niin saa seuraavaksi kuulla, että "sanopa nyt kunnolla ääneen että kiitos, en minä muuten kuule" - ja se hemmetin täti on hädin tuskin 33v täyttänyt!
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on useampikin ihan älytön oletus:
-lapselta/nuorelta ei saa vaatia kiitosta ja "vieraamman" ihmisen kiittäminen tuntuu oudolta. elämässä nyt vaan joutuu tekemään monia asioita, jotka tuntuvat oudolta tai vaikealta. sitä on aikuiseksi kasvaminen ja aikuisuus. lahjoista kiittäminen on hyvä tapa opetella tätä asiaa lapsena ja nuorena.
-lahjat olisivat aina huonoja/vääränlaisia, jos niistä ei kiitetä. ei pidä paikkaansa. moni ostaa lahjaksi juuri ne asiat, mitä on toivottu. osa toiveista voi olla kalliitakin. eli vaikka lahja olisi juuri toiveiden mukainen, niin ei voi sanoa kiitos.
Vastaavasti sille kiitosta vaativalle voi tehdä kuten enoni on kuulemma aikanaan tehnyt eli saatuaan vääränkokoisen vaatteen lahjaksi hän on mennyt lahjanantajan luokse sanomaan, että "minun oli pakko kiittää, sinun on nyt pakko pyytää anteeksi, koska toit huonon lahjan".
Eli missä on ne aikuisten käytöstavat, kun he kiitosta kerjäämällä pyrkivät nolaamaan lapsen?
Olen ollut juhlissa, joissa lapsi kieltäytyi ottamasta yhtäkään pakettia vastaan, koska ujostutti. Äitinsä totesi iloisesti, että ei näitä juhlia ole lahjojen takia järjestetty, niitä ei tarvitse ottaa vastaan ja lapsi oli hyvin helpottunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä anna lahjaa saadakseni kiitosta tai lähetä postikorttia, jotta kummilapsi ottaisi yhteyssä ja kiittäisi. Annan lahjan tai lähetän kirjeen siksi, että toivon sen ilahduttavan vastaanottajaa. Jotenkin outoa arvottaa ihmisiä sen mukaan, kuka heistä kiittää ja kuka ei.
Minäkin annan lahjan antamisen ilosta. Mutta isolla koululaisella tai nuorella pitää olla jo sen verran käytöstapoja, että osaa sanoa kiitos. Kuuluu normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Eli kyse onkin siitä, että haluat näpäyttää lasta tai nuorta? Miksi? Hyviin tapoihin kuuluu sekin, ettei tarkoituksella pyri nolaamaan toista ja sekin, että ei kerjää kiitosta. Se mukava ja tuttu sukulainen saa kiitoksen ja hymyn, ilkeäksi ja nokkavaksi tiedetylle ei uskalla sanoa mitään. Kannattaa havannoida maailmaan ja huomata, että nuoret kyllä osaavat kiittää, kun sen saa sanoa nuorta arvostavalle eikä arvostelevalle ihmiselle.
Ei käytöstapojen vaatiminen ole näpäyttämistä, vaan kasvattamista, joka ennen ainakin kuului myös koko yhteisölle eikä vain vanhemmille.
Kun sukulaistäti (yleensä ne on aina naisia) tunkee nuorelle pakettia ja hokee, että ota nyt, ota nyt ja pitää siitä kaksin käsin kiinni siihen asti, että nolattu nuori kiittää, niin mistä muusta on kyse kuin näpäyttämisestä? Yleensä tämä tehdään tervehtimistilanteessa, nuori ei tiedä, mitä käsillään tekisi, kun seuraavaa pitäisi tervehtiä ja täti siinä sönköttää, että olet niin kasvanut ja ajateltiin, että tuodaan tällainen lahja. Nuori haluaa vajota maan alle, mutta ei, se hemmetin täti ryhtyy siinä kysymään, että missä on kiitos, missä.
Kuten on jo moneen kertaan todettu, lapsi tai nuori kiittää kyllä, kun lahjan antaja on kiitokset arvoinen eli mukava ja lahjansaajaa arvostava. Sille nirppanokkatädille ei haluta sanoa mitään, koska kun kiittää, niin saa seuraavaksi kuulla, että "sanopa nyt kunnolla ääneen että kiitos, en minä muuten kuule" - ja se hemmetin täti on hädin tuskin 33v täyttänyt!
Miten nuoren tekee nolatuksi se, että hän saa lahjan? Jos täti ei toisi lahjaa ollenkaan, siitäkin varmasti valitettaisiin? Vai oliko tässä se pointti, ettei nuoren tarvitse kiittää jos ei halua, ja mieleisen (ja kalliin) lahjan antamisen jälkeen täti voi painua vähin äänin ulos talosta saastuttamasta nuoren juhlia. Teillä tuntuu olevan vallan sydämellinen perhe…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei ainakaan ole mikään ongelma jos joku täällä päättää jättää lahjat ostamatta kun ei ikinä sitä kiitosta kuulu. Minä en myöskään eikä lapseni, kaivata mitään tuollaisia lahjoja, me voimme ostaa itsekin sen mitä kulloinkin tarvitaan.
No hyvä, ette sitten ainakaan enää vaivaa sukulaisianne typerillä lahjalistoillanne.
Mä lopetin rahalahjojen antamisen aikuiselle lapselleni, kun kuulteni arvosteli sitä, että enemmän olisi odottanut. On myös huomoitava, että hän tienaa paremmin kuin minä, eläkeläinen. Poika ilmeisesti on otaksunut, että äidiltä "lapsi" saa rahaa niin kauan kuin siinä henki pihisee. Mitä vanhempi, sitä enemmän. 🙄
Miniä sen sijaan saa edelleen rahaa, kun en muuten tiedä mitä antaisin. Hän nimittäin kiittää aina, eikä valita että tuli liian vähän. 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä anna lahjaa saadakseni kiitosta tai lähetä postikorttia, jotta kummilapsi ottaisi yhteyssä ja kiittäisi. Annan lahjan tai lähetän kirjeen siksi, että toivon sen ilahduttavan vastaanottajaa. Jotenkin outoa arvottaa ihmisiä sen mukaan, kuka heistä kiittää ja kuka ei.
Minäkin annan lahjan antamisen ilosta. Mutta isolla koululaisella tai nuorella pitää olla jo sen verran käytöstapoja, että osaa sanoa kiitos. Kuuluu normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Eli kyse onkin siitä, että haluat näpäyttää lasta tai nuorta? Miksi? Hyviin tapoihin kuuluu sekin, ettei tarkoituksella pyri nolaamaan toista ja sekin, että ei kerjää kiitosta. Se mukava ja tuttu sukulainen saa kiitoksen ja hymyn, ilkeäksi ja nokkavaksi tiedetylle ei uskalla sanoa mitään. Kannattaa havannoida maailmaan ja huomata, että nuoret kyllä osaavat kiittää, kun sen saa sanoa nuorta arvostavalle eikä arvostelevalle ihmiselle.
Ei käytöstapojen vaatiminen ole näpäyttämistä, vaan kasvattamista, joka ennen ainakin kuului myös koko yhteisölle eikä vain vanhemmille.
Kun sukulaistäti (yleensä ne on aina naisia) tunkee nuorelle pakettia ja hokee, että ota nyt, ota nyt ja pitää siitä kaksin käsin kiinni siihen asti, että nolattu nuori kiittää, niin mistä muusta on kyse kuin näpäyttämisestä? Yleensä tämä tehdään tervehtimistilanteessa, nuori ei tiedä, mitä käsillään tekisi, kun seuraavaa pitäisi tervehtiä ja täti siinä sönköttää, että olet niin kasvanut ja ajateltiin, että tuodaan tällainen lahja. Nuori haluaa vajota maan alle, mutta ei, se hemmetin täti ryhtyy siinä kysymään, että missä on kiitos, missä.
Kuten on jo moneen kertaan todettu, lapsi tai nuori kiittää kyllä, kun lahjan antaja on kiitokset arvoinen eli mukava ja lahjansaajaa arvostava. Sille nirppanokkatädille ei haluta sanoa mitään, koska kun kiittää, niin saa seuraavaksi kuulla, että "sanopa nyt kunnolla ääneen että kiitos, en minä muuten kuule" - ja se hemmetin täti on hädin tuskin 33v täyttänyt!
Miten niin nuori on nolattu?
Itselle ainakin kannettiin turhaa krääsää ja jouduin moneen otteeseen sanomaan, ettei kaksioon mahdu tällaista roskaa ja ettei minulla ole aikaa tuon kaman myymiseen torissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kurjalta,ettei osattaisi kiittää...kyllä se kuuluu käytöstapoihin,että kiitetään kun saadaan jotain,vaikkei siitä lahjasta itse pitäisi.
Sanoisin, että kouluikäisestä (6-7 v) alkaen on paras antaa rahalahja. Se on aina ja kaikille mieluinen. (Paitsi aiemmin kommentoineen aikuiselle lapselle.)
Jos taas itse haluaa antaa lisäksi jotain pientä, sen tekee omalla vastuulla. Joko tykätään tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että kouluikäisestä (6-7 v) alkaen on paras antaa rahalahja. Se on aina ja kaikille mieluinen. (Paitsi aiemmin kommentoineen aikuiselle lapselle.)
Jos taas itse haluaa antaa lisäksi jotain pientä, sen tekee omalla vastuulla. Joko tykätään tai ei.
Yllä kirjoittaa ahne ja härski av-mamma. Varokaa lahjomasta tuollaisten lapsia yhtään millään!
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö epäsopivasta lahjasta kiittää? Tai krääsästä jota ei halua?
Voiko joku oikeasti ajatella noin kylmästi?! Luoja kuinka omahyväinen junttimainen asenne!
Vanhempien kuuluu opettaa lapsille käytöstavat. Ne kantavat elämässä. Ovat esimerkiksi tärkeitä työelämässä. Tai ihan vaan arjessa muita ihmisiä kohdatessa. Vaikkakin vaan kaupan kassajonossa!
Ja siis joudunko ihan oikeasti selittää tällaista yksinkertaista asiaa aikuiselle ihmiselle? Uskomatonta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin rahalahjojen antamisen aikuiselle lapselleni, kun kuulteni arvosteli sitä, että enemmän olisi odottanut. On myös huomoitava, että hän tienaa paremmin kuin minä, eläkeläinen. Poika ilmeisesti on otaksunut, että äidiltä "lapsi" saa rahaa niin kauan kuin siinä henki pihisee. Mitä vanhempi, sitä enemmän. 🙄
Miniä sen sijaan saa edelleen rahaa, kun en muuten tiedä mitä antaisin. Hän nimittäin kiittää aina, eikä valita että tuli liian vähän. 😁
Oikein toimit poikasi suhteen. Vanhempien ei tarvitse olla raha-automaatteja lapsilleen. Ei ainakaan aikuisille lapsille.
Ei tarvi ostella mitään, jos ei osata kiittää. Tuskin arvostaa saamaansa lahjaa, jos ei kiitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että kouluikäisestä (6-7 v) alkaen on paras antaa rahalahja. Se on aina ja kaikille mieluinen. (Paitsi aiemmin kommentoineen aikuiselle lapselle.)
Jos taas itse haluaa antaa lisäksi jotain pientä, sen tekee omalla vastuulla. Joko tykätään tai ei.Yllä kirjoittaa ahne ja härski av-mamma. Varokaa lahjomasta tuollaisten lapsia yhtään millään!
Nyt haukut täysin väärää puuta: olen isoisä. Olen käytännössä itse todennut asian olevan noin, kuten kirjoitin. Raha kelpaa kaikille, pienille ja isoille. Uskon, että jokainen lahjansaaja yhtyy viestini ajatukseen.
Ja mitäs pahaa ja ahnetta siinä on kenenkään puolelta? Rahalla kaikki lahjat ostetaan, tai tarpeet niiden valmistukseen. Minulle tuo oivallus oli helpotus, eipä tarvi vaivata päätään lahjojen ostolla. Ostakoot itse mistä tykkäävät!
Olen tullut tulokseen,että lapsille ei pidä ostaa lahjoja, kortti riittää. Ensinnäkään he eivät tarvitse lahjoja. Ja nykynuoret on opetettu, ettei tarvitse kiittää ja kukaan ei ole kertonut meille vanhemmille ihmisille, jotka on opetettu kiittämään aina lahjasta, oli mieleinen tai ei.Siitä saa käsityksen, ettei lahja koskaan ole mieleinen. Eikä varsinkaan lahjan antaja. Me lahjoimme kahta tällaista joka syntymä- ja nimipäivä rahalla tilille pitkälle aikuisikään ja oivalsimme viimein, ettei meitä koskaan ollut kiitetty. Se siitä sitten. Eivät olisi tarvinneet. Ei meillä ole mitään velvollisuutta rahoittaa jonkun toisen lapsien elämää. Olimme hyvin vihaisia ja tunsimme itsemme idiooteiksi.Koska meidät oli toisin opetettu. Nykynuoret tarvitsevat sodan tajutakseen kiittää tähänastisesta. Mutta kun hylkää Jumalan, hylkää kaiken hyvän. Elämä perustuu vain materialismiin.
Lapset eivät kiitä lahjoista/viesteistä/yhdessäolosta isovanhempiakaan. Miksi? Koska eivät heidän vanhempansakaan kiitä. Alussa kerran pari kiitetään, myöhemmin ei edes kommentoida saati kiitetä isovanhempia eli omia vanhempia mistään. Lahjat, tekstiviestit, ruoan tekeminen.... loputonta turhaa passaamista, vaikka laiska asianomainen siis on pyytänyt ja halunnut avukseen ruokaa ja leivonnaisia lastenhoidon ohessa.
No joo, tottakai lopetan tuollaisen palvelun. Mitä siitä seuraa? Olen tyly, minua haukutaan selän takana, minut eristetään hauskoista riennoista... Kaikki on äidin syytä.
Julmuus, itsekkyys, käytöstapojen katoaminen, herkkyys kaikille omille ongelmille ja vaivoille, joista saa kyllä valittaa...
=Tervetuloa nykyaikaan!
Vierailija kirjoitti:
Tuo on oikeesti aika outo käytäntö, että on vaikka kummeja tms joita näkee harvoin, lapselle ne on lähes tuntemattomia ja yhteyksissä ollaan tyyliin juhlien yhteydessä. Muistelen että mulla olis ollu nuorempana kiusallinen fiilis kun saa tuntemattomalta lahjan ja sitten siitä tarvis vielä kiittää. Erittäin pinnallisia ihmissuhteita jotka tapahtuu lähinnä "tittelin" vuoksi
Joo, ei tartte kiitellä jos on tuntematon ihminen. Jos mulle joku avaa kaupassa oven tai auttaa jotenkin enkä tunne ihmistä niin en varmana kiitä! Se on kiusallista, tuttu sen pitää olla jotta voin päkertää suustani ulos sanan kiitos.
Kuulostat itse joltain teiniltä.