Lue keskustelun säännöt.
Lapset/nuoret, jotka eivät osaa kiittää lahjoista --> syy lopettaa lahjojen ostaminen
26.02.2022 |
Palstalla on ihmeen monia, joilla on ajatusmalli, että lapsen/nuoren ei tarvitse kiittää saamistaan lahjoista eikä vastata esimerkiksi lahjanantajan yhteydenottoihin. "Ei saa vaatia kiitosta lahjasta" on kuultu palstalla monesti. Näitä lahjanantajia voivat olla esimerkiksi sukulaiset, kummit tai muut aikuiset lapsen/nuoren elämässä. Tehdäänpä yksi asia selväksi:
Aivan pieni lapsi ei tajua/osaa kiittää itse - tämä on täysin ymmärrettävää. Mutta kouluikäinen lapsi ja nuori on kyllä jo niin iso, että kiittäminen kuuluu perus käytöstapoihin. Kiitos ei ole vaikea tai pitkä sana. Osalla on ongelma siinäkin, että ei vastata lainkaan sukulaisten, kummien tai muiden laittamiin viesteihin. Jos vaikka täti tai kummi laittaa whatsapp-viestin tai postikortin, niin siitä ei kiitetä eikä siihen vastata.
Lahjoja saatetaan odottaa, mutta niistä ei osata kiittää. Pahimmat saattavat toivoa vaikka lahjaa postitettuna, mutta eivät edes kutsu lahjan antajaa kylään esimerkiksi syntymäpäivänä tai ennen joulua. Ujoudella/arkuudella/jännityksellä ei voi perustella sitä, että kouluikäinen ei saa edes sanaa kiitos sanottua. Kiitokset saa laitettua vaikka viestillä eli ei tarvitse soittaakaan, kuten esim. omassa nuoruudessani tehtiin, jos joku antoi lahjan.
Tämä on lapsille/nuorille hyvä oppitunti elämästä. Jos et kiitä jostain, minkä saat ilmaiseksi, niin tuo asia voi kadota elämästäsi, koska vaikutat kiittämättömältä. Tätä se on aikuisilla ja elämässä muutenkin. Ei kenenkään syliin kaadeta ilmaiseksi mitään ilman, että asiaan reagoi itse jotenkin. Minusta on täysin ymmärrettävää, että lahjan antaja ei jaksa loputtomiin tuota lahjan saajan mykkyyttä.
Kommentit (67)
Pitääkö epäsopivasta lahjasta kiittää? Tai krääsästä jota ei halua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka sen lahjomisen edes aloitti?
monilta odotetaan lahjoja, koska ovat lapsille sukua/kummeja
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö epäsopivasta lahjasta kiittää? Tai krääsästä jota ei halua?
Lahjat eivät läheskään aina ole epäsopivia. Monet ostavat juuri toiveiden mukaiset lahjat ja silti niistä ei kiitetä.
Minä olen lakannut ostamasta lahjoja tuollaiselle kiittämättömälle kummilapselle. 10 v ei osaa kiittää.
Tuo on oikeesti aika outo käytäntö, että on vaikka kummeja tms joita näkee harvoin, lapselle ne on lähes tuntemattomia ja yhteyksissä ollaan tyyliin juhlien yhteydessä. Muistelen että mulla olis ollu nuorempana kiusallinen fiilis kun saa tuntemattomalta lahjan ja sitten siitä tarvis vielä kiittää. Erittäin pinnallisia ihmissuhteita jotka tapahtuu lähinnä "tittelin" vuoksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö epäsopivasta lahjasta kiittää? Tai krääsästä jota ei halua?
Kyllä. Aina on kohteliasta kiittää lahjasta, vaikka se ei ehkä miellyttäisi juuri sinua tai olisi mielestäsi 'krääsää'.
Kun kummilta tulee viesti, lapsi laittaa kolme kertaa "kiitos viestistä", mutta ei kommentoi mitenkään. Saman tekee joka synttäri ja joulu eli laittaa kolmasti viestin "kiitos lahjasta", mutta ei ota kantaa siihen, mitä sai vai saiko mitään. Kummi repii pelihousujaan, kun tulee pelkkä kiitos moneen kertaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisi, että kiittäminen kuuluisi normaaleihin käytöstapoihin, mutta ilmeisesti ei. Missäköhän välissä tämä asia on näin muuttunut? Itse olen 41, eli en vielä mikään muinaisjäänne, ja kuulostaa kummalliselta ettei kiitettäisi. Minun elämässä ei ole kovin montaa lasta, niin ei ole omakohtaista kokemusta, mutta kurjalta kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö epäsopivasta lahjasta kiittää? Tai krääsästä jota ei halua?
Kyllä pitää. Epäsopivan lahjan voit vaikka antaa kierrätykseen tai heittää roskiin, jos et todellakaan sille käyttöä keksi. Lahjan saaja ei määrää, millainen lahja hänelle kuuluu antaa. Jos toisen antamat lahjat eivät miellytä, voit myös kohteliaasti kieltää lahjojen antamisen jatkossa, tällöin ei sitten tule niitä mieleisiäkään vaan ne pitää itse ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on 2 kummilasta. Toinen ei osaa kiittää eikä vanhempansakaan enää kiitä muistamisista, koska lapsi on jo niin iso. Lapsi silti haaveilee joka vuosi siitä, että ostan lahjan. Olen päättänyt lopettaa lahjojen ostamisen, tänä vuonna ostan synttärilahjan viimeisen kerran.
Toinen kummilapsi (3 v) osaa sanoa kiitos, kun ojennan lahjan. Kummilapsi laittaa myös kerran pari vuodessa mulle piirrustuksen postissa ja jouluna vaihdetaan perheen kanssa lahjat päikseen. Tätä kummilasta muistan mielelläni, kun ei ole kiittämätön.
Itse annan lahjan vain, jos kutsutaan synttäreille tai muihin juhliin paikanpäälle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on oikeesti aika outo käytäntö, että on vaikka kummeja tms joita näkee harvoin, lapselle ne on lähes tuntemattomia ja yhteyksissä ollaan tyyliin juhlien yhteydessä. Muistelen että mulla olis ollu nuorempana kiusallinen fiilis kun saa tuntemattomalta lahjan ja sitten siitä tarvis vielä kiittää. Erittäin pinnallisia ihmissuhteita jotka tapahtuu lähinnä "tittelin" vuoksi
Tällaisissa tilanteissa kannattaisi olla niihin kummeihin yhteydessä muulloinkin kuin synttärien aikaan tai sanoa, että lahjaa ei tarvitse antaa.
En ikinä anna lahjaa saadakseni kiitosta tai lähetä postikorttia, jotta kummilapsi ottaisi yhteyssä ja kiittäisi. Annan lahjan tai lähetän kirjeen siksi, että toivon sen ilahduttavan vastaanottajaa. Jotenkin outoa arvottaa ihmisiä sen mukaan, kuka heistä kiittää ja kuka ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö epäsopivasta lahjasta kiittää? Tai krääsästä jota ei halua?
Lahjat eivät läheskään aina ole epäsopivia. Monet ostavat juuri toiveiden mukaiset lahjat ja silti niistä ei kiitetä.
Vastaa kysymykseen. Mua on aina kiitetty, mietin vaan, että miten olet sotkenut välit, jos et kiitosta saa tai onko niitä välejä ensinkään?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 2 kummilasta. Toinen ei osaa kiittää eikä vanhempansakaan enää kiitä muistamisista, koska lapsi on jo niin iso. Lapsi silti haaveilee joka vuosi siitä, että ostan lahjan. Olen päättänyt lopettaa lahjojen ostamisen, tänä vuonna ostan synttärilahjan viimeisen kerran.
Toinen kummilapsi (3 v) osaa sanoa kiitos, kun ojennan lahjan. Kummilapsi laittaa myös kerran pari vuodessa mulle piirrustuksen postissa ja jouluna vaihdetaan perheen kanssa lahjat päikseen. Tätä kummilasta muistan mielelläni, kun ei ole kiittämätön.
SE on kyllä aika fiksu 3v, jos osaa kirjoittaa kuoreen nimesi ja osoitteesi ja vielä hankkii siihen merkinkin. Vai onko niin, että kiittäjänä on lapsen vanhemmat, jotka tietävät, että jos ei kiitosta tule, niin sinä vedät herneet pyllyyn asti.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on oikeesti aika outo käytäntö, että on vaikka kummeja tms joita näkee harvoin, lapselle ne on lähes tuntemattomia ja yhteyksissä ollaan tyyliin juhlien yhteydessä. Muistelen että mulla olis ollu nuorempana kiusallinen fiilis kun saa tuntemattomalta lahjan ja sitten siitä tarvis vielä kiittää. Erittäin pinnallisia ihmissuhteita jotka tapahtuu lähinnä "tittelin" vuoksi
elämässä saattaa saada jotain hyvää vieraalta/melko vieraalta ihmiseltä. tuntematon antaa sinulle istumapaikkansa bussissa, kaukainen sukulainen lahjoittaa sinulle mieluisan tavaran tms. näissäkin tilanteissa on syytä kiittää, vaikka se voisi "vaikealta" tuntua.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä anna lahjaa saadakseni kiitosta tai lähetä postikorttia, jotta kummilapsi ottaisi yhteyssä ja kiittäisi. Annan lahjan tai lähetän kirjeen siksi, että toivon sen ilahduttavan vastaanottajaa. Jotenkin outoa arvottaa ihmisiä sen mukaan, kuka heistä kiittää ja kuka ei.
Minäkin annan lahjan antamisen ilosta. Mutta isolla koululaisella tai nuorella pitää olla jo sen verran käytöstapoja, että osaa sanoa kiitos. Kuuluu normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen.
"Tämä on lapsille/nuorille hyvä oppitunti elämästä. Jos et kiitä jostain, minkä saat ilmaiseksi, niin tuo asia voi kadota elämästäsi, koska vaikutat kiittämättömältä. Tätä se on aikuisilla ja elämässä muutenkin. Ei kenenkään syliin kaadeta ilmaiseksi mitään ilman, että asiaan reagoi itse jotenkin."
Tämä. Fiksuimmat ottavat opiksi, tyhmimmät vain nurisevat miksei heitä muisteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on oikeesti aika outo käytäntö, että on vaikka kummeja tms joita näkee harvoin, lapselle ne on lähes tuntemattomia ja yhteyksissä ollaan tyyliin juhlien yhteydessä. Muistelen että mulla olis ollu nuorempana kiusallinen fiilis kun saa tuntemattomalta lahjan ja sitten siitä tarvis vielä kiittää. Erittäin pinnallisia ihmissuhteita jotka tapahtuu lähinnä "tittelin" vuoksi
Tällaisissa tilanteissa kannattaisi olla niihin kummeihin yhteydessä muulloinkin kuin synttärien aikaan tai sanoa, että lahjaa ei tarvitse antaa.
Ai lapsena?
Kuka sen lahjomisen edes aloitti?