Lue keskustelun säännöt.
Lapset/nuoret, jotka eivät osaa kiittää lahjoista --> syy lopettaa lahjojen ostaminen
26.02.2022 |
Palstalla on ihmeen monia, joilla on ajatusmalli, että lapsen/nuoren ei tarvitse kiittää saamistaan lahjoista eikä vastata esimerkiksi lahjanantajan yhteydenottoihin. "Ei saa vaatia kiitosta lahjasta" on kuultu palstalla monesti. Näitä lahjanantajia voivat olla esimerkiksi sukulaiset, kummit tai muut aikuiset lapsen/nuoren elämässä. Tehdäänpä yksi asia selväksi:
Aivan pieni lapsi ei tajua/osaa kiittää itse - tämä on täysin ymmärrettävää. Mutta kouluikäinen lapsi ja nuori on kyllä jo niin iso, että kiittäminen kuuluu perus käytöstapoihin. Kiitos ei ole vaikea tai pitkä sana. Osalla on ongelma siinäkin, että ei vastata lainkaan sukulaisten, kummien tai muiden laittamiin viesteihin. Jos vaikka täti tai kummi laittaa whatsapp-viestin tai postikortin, niin siitä ei kiitetä eikä siihen vastata.
Lahjoja saatetaan odottaa, mutta niistä ei osata kiittää. Pahimmat saattavat toivoa vaikka lahjaa postitettuna, mutta eivät edes kutsu lahjan antajaa kylään esimerkiksi syntymäpäivänä tai ennen joulua. Ujoudella/arkuudella/jännityksellä ei voi perustella sitä, että kouluikäinen ei saa edes sanaa kiitos sanottua. Kiitokset saa laitettua vaikka viestillä eli ei tarvitse soittaakaan, kuten esim. omassa nuoruudessani tehtiin, jos joku antoi lahjan.
Tämä on lapsille/nuorille hyvä oppitunti elämästä. Jos et kiitä jostain, minkä saat ilmaiseksi, niin tuo asia voi kadota elämästäsi, koska vaikutat kiittämättömältä. Tätä se on aikuisilla ja elämässä muutenkin. Ei kenenkään syliin kaadeta ilmaiseksi mitään ilman, että asiaan reagoi itse jotenkin. Minusta on täysin ymmärrettävää, että lahjan antaja ei jaksa loputtomiin tuota lahjan saajan mykkyyttä.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on oikeesti aika outo käytäntö, että on vaikka kummeja tms joita näkee harvoin, lapselle ne on lähes tuntemattomia ja yhteyksissä ollaan tyyliin juhlien yhteydessä. Muistelen että mulla olis ollu nuorempana kiusallinen fiilis kun saa tuntemattomalta lahjan ja sitten siitä tarvis vielä kiittää. Erittäin pinnallisia ihmissuhteita jotka tapahtuu lähinnä "tittelin" vuoksi
elämässä saattaa saada jotain hyvää vieraalta/melko vieraalta ihmiseltä. tuntematon antaa sinulle istumapaikkansa bussissa, kaukainen sukulainen lahjoittaa sinulle mieluisan tavaran tms. näissäkin tilanteissa on syytä kiittää, vaikka se voisi "vaikealta" tuntua.
Nykyään kiitän tosi herkästi eikä siinä oo mitään ongelmaa, mutta silloin alakouluikäisenä muistan miten kiusalliselta ja teennäiseltä koko homma vaikutti. Kiitin kyllä sillonki ku äiti sano että niin kuuluu tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 2 kummilasta. Toinen ei osaa kiittää eikä vanhempansakaan enää kiitä muistamisista, koska lapsi on jo niin iso. Lapsi silti haaveilee joka vuosi siitä, että ostan lahjan. Olen päättänyt lopettaa lahjojen ostamisen, tänä vuonna ostan synttärilahjan viimeisen kerran.
Toinen kummilapsi (3 v) osaa sanoa kiitos, kun ojennan lahjan. Kummilapsi laittaa myös kerran pari vuodessa mulle piirrustuksen postissa ja jouluna vaihdetaan perheen kanssa lahjat päikseen. Tätä kummilasta muistan mielelläni, kun ei ole kiittämätön.
SE on kyllä aika fiksu 3v, jos osaa kirjoittaa kuoreen nimesi ja osoitteesi ja vielä hankkii siihen merkinkin. Vai onko niin, että kiittäjänä on lapsen vanhemmat, jotka tietävät, että jos ei kiitosta tule, niin sinä vedät herneet pyllyyn asti.
Kummilapsi piirtää kuvan ja äitinsä laittaa piirrustuksen minulle postissa. Meni nyt kyllä sulla asian ydin ohi, kun tuollaiseen seikkaan tartut. :)
T. Tuo aiempi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on oikeesti aika outo käytäntö, että on vaikka kummeja tms joita näkee harvoin, lapselle ne on lähes tuntemattomia ja yhteyksissä ollaan tyyliin juhlien yhteydessä. Muistelen että mulla olis ollu nuorempana kiusallinen fiilis kun saa tuntemattomalta lahjan ja sitten siitä tarvis vielä kiittää. Erittäin pinnallisia ihmissuhteita jotka tapahtuu lähinnä "tittelin" vuoksi
elämässä saattaa saada jotain hyvää vieraalta/melko vieraalta ihmiseltä. tuntematon antaa sinulle istumapaikkansa bussissa, kaukainen sukulainen lahjoittaa sinulle mieluisan tavaran tms. näissäkin tilanteissa on syytä kiittää, vaikka se voisi "vaikealta" tuntua.
Nykyään kiitän tosi herkästi eikä siinä oo mitään ongelmaa, mutta silloin alakouluikäisenä muistan miten kiusalliselta ja teennäiseltä koko homma vaikutti. Kiitin kyllä sillonki ku äiti sano että niin kuuluu tehdä.
Näinpä. Vaikka olisi kiusallista, niin kyllä omat vanhemmat painottivat, että pitää kiittää. Katsoivat myös, että soitin tai laitoin kiitoskirjeen perään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä anna lahjaa saadakseni kiitosta tai lähetä postikorttia, jotta kummilapsi ottaisi yhteyssä ja kiittäisi. Annan lahjan tai lähetän kirjeen siksi, että toivon sen ilahduttavan vastaanottajaa. Jotenkin outoa arvottaa ihmisiä sen mukaan, kuka heistä kiittää ja kuka ei.
Minäkin annan lahjan antamisen ilosta. Mutta isolla koululaisella tai nuorella pitää olla jo sen verran käytöstapoja, että osaa sanoa kiitos. Kuuluu normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Eli kyse onkin siitä, että haluat näpäyttää lasta tai nuorta? Miksi? Hyviin tapoihin kuuluu sekin, ettei tarkoituksella pyri nolaamaan toista ja sekin, että ei kerjää kiitosta. Se mukava ja tuttu sukulainen saa kiitoksen ja hymyn, ilkeäksi ja nokkavaksi tiedetylle ei uskalla sanoa mitään. Kannattaa havannoida maailmaan ja huomata, että nuoret kyllä osaavat kiittää, kun sen saa sanoa nuorta arvostavalle eikä arvostelevalle ihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on oikeesti aika outo käytäntö, että on vaikka kummeja tms joita näkee harvoin, lapselle ne on lähes tuntemattomia ja yhteyksissä ollaan tyyliin juhlien yhteydessä. Muistelen että mulla olis ollu nuorempana kiusallinen fiilis kun saa tuntemattomalta lahjan ja sitten siitä tarvis vielä kiittää. Erittäin pinnallisia ihmissuhteita jotka tapahtuu lähinnä "tittelin" vuoksi
elämässä saattaa saada jotain hyvää vieraalta/melko vieraalta ihmiseltä. tuntematon antaa sinulle istumapaikkansa bussissa, kaukainen sukulainen lahjoittaa sinulle mieluisan tavaran tms. näissäkin tilanteissa on syytä kiittää, vaikka se voisi "vaikealta" tuntua.
Nykyään kiitän tosi herkästi eikä siinä oo mitään ongelmaa, mutta silloin alakouluikäisenä muistan miten kiusalliselta ja teennäiseltä koko homma vaikutti. Kiitin kyllä sillonki ku äiti sano että niin kuuluu tehdä.
Näinpä. Vaikka olisi kiusallista, niin kyllä omat vanhemmat painottivat, että pitää kiittää. Katsoivat myös, että soitin tai laitoin kiitoskirjeen perään.
Onneksi nykyisin voi laittaa tekstarin tai muun viestin, ei tarvitse nolosti soitella. Harmi, että kummit ei arvosta sitä lyhyttä kiitosta, heidän mielestään täytyy soittaa - mielellään lankapuhelimesta - jotta kiitos on riittävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 2 kummilasta. Toinen ei osaa kiittää eikä vanhempansakaan enää kiitä muistamisista, koska lapsi on jo niin iso. Lapsi silti haaveilee joka vuosi siitä, että ostan lahjan. Olen päättänyt lopettaa lahjojen ostamisen, tänä vuonna ostan synttärilahjan viimeisen kerran.
Toinen kummilapsi (3 v) osaa sanoa kiitos, kun ojennan lahjan. Kummilapsi laittaa myös kerran pari vuodessa mulle piirrustuksen postissa ja jouluna vaihdetaan perheen kanssa lahjat päikseen. Tätä kummilasta muistan mielelläni, kun ei ole kiittämätön.
SE on kyllä aika fiksu 3v, jos osaa kirjoittaa kuoreen nimesi ja osoitteesi ja vielä hankkii siihen merkinkin. Vai onko niin, että kiittäjänä on lapsen vanhemmat, jotka tietävät, että jos ei kiitosta tule, niin sinä vedät herneet pyllyyn asti.
Kummilapsi piirtää kuvan ja äitinsä laittaa piirrustuksen minulle postissa. Meni nyt kyllä sulla asian ydin ohi, kun tuollaiseen seikkaan tartut. :)
T. Tuo aiempi
"Kummilapsi laittaa myös kerran pari vuodessa mulle piirrustuksen postissa" - noin menit kirjoittamaan. Et kirjoittanut, että kummilapsen äiti laittaa sinulle piirustukset (siinä sanassa on muuten yksi ainoa r, jos haluat niitä kaksi, niin sitten se olisi piirros).
Olennaista on se, että kummilapsi ei sinua kiitä, hänen äitinsä lähettää piirroksia, jotta sinä pysyt tyytyväisenä ja saat hehkuttaa erinomaisuuttasi. Muutenhan sinulla olisi kerran viikossa zoom-yhteys tenavaan ja juttelisitte mukavia, eikös, mutta kun siitä on sinulle vaivaa eikä kukaan kiittelisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sen lahjomisen edes aloitti?
monilta odotetaan lahjoja, koska ovat lapsille sukua/kummeja
Siinähän odottaa sillä en ala joulupukiksi kenellekkään. Vanhemmat saavat itse ostaa lahjat lapsillensa. Ei minullekkaan osta kukaan mitään lahjoja niin miksi rahoittaisin muiden elämää. Ei minulla lapsettomalla ole mitään velvollisuutta ostaa kenellekkään mitään eikä mitään meriittiä ja suosiota siitä tule jos rahaa alkaisi tuhlaamaan muiden lapsiin. Kuollessani olen unohdettu ihminen ja vanhuksista ei kukaan välitä vaan on rasite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInä kiitän lasten puolesta moneen kertaan - toki heidän puhelimistaan. Ei tule ongelmia kenellekään siitä, etteikö olisi ilolla otettu lahjoja vastaan ja viety niitä samantien kierrätykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on oikeesti aika outo käytäntö, että on vaikka kummeja tms joita näkee harvoin, lapselle ne on lähes tuntemattomia ja yhteyksissä ollaan tyyliin juhlien yhteydessä. Muistelen että mulla olis ollu nuorempana kiusallinen fiilis kun saa tuntemattomalta lahjan ja sitten siitä tarvis vielä kiittää. Erittäin pinnallisia ihmissuhteita jotka tapahtuu lähinnä "tittelin" vuoksi
elämässä saattaa saada jotain hyvää vieraalta/melko vieraalta ihmiseltä. tuntematon antaa sinulle istumapaikkansa bussissa, kaukainen sukulainen lahjoittaa sinulle mieluisan tavaran tms. näissäkin tilanteissa on syytä kiittää, vaikka se voisi "vaikealta" tuntua.
Nykyään kiitän tosi herkästi eikä siinä oo mitään ongelmaa, mutta silloin alakouluikäisenä muistan miten kiusalliselta ja teennäiseltä koko homma vaikutti. Kiitin kyllä sillonki ku äiti sano että niin kuuluu tehdä.
Näinpä. Vaikka olisi kiusallista, niin kyllä omat vanhemmat painottivat, että pitää kiittää. Katsoivat myös, että soitin tai laitoin kiitoskirjeen perään.
Onneksi nykyisin voi laittaa tekstarin tai muun viestin, ei tarvitse nolosti soitella. Harmi, että kummit ei arvosta sitä lyhyttä kiitosta, heidän mielestään täytyy soittaa - mielellään lankapuhelimesta - jotta kiitos on riittävä.
Mitä väliä sillä on, millaisella puhelimella soittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sen lahjomisen edes aloitti?
monilta odotetaan lahjoja, koska ovat lapsille sukua/kummeja
Siinähän odottaa sillä en ala joulupukiksi kenellekkään. Vanhemmat saavat itse ostaa lahjat lapsillensa. Ei minullekkaan osta kukaan mitään lahjoja niin miksi rahoittaisin muiden elämää. Ei minulla lapsettomalla ole mitään velvollisuutta ostaa kenellekkään mitään eikä mitään meriittiä ja suosiota siitä tule jos rahaa alkaisi tuhlaamaan muiden lapsiin. Kuollessani olen unohdettu ihminen ja vanhuksista ei kukaan välitä vaan on rasite.
Korjaus: minullekkaan -> minullekaan, kenellekkään -> kenellekään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on oikeesti aika outo käytäntö, että on vaikka kummeja tms joita näkee harvoin, lapselle ne on lähes tuntemattomia ja yhteyksissä ollaan tyyliin juhlien yhteydessä. Muistelen että mulla olis ollu nuorempana kiusallinen fiilis kun saa tuntemattomalta lahjan ja sitten siitä tarvis vielä kiittää. Erittäin pinnallisia ihmissuhteita jotka tapahtuu lähinnä "tittelin" vuoksi
elämässä saattaa saada jotain hyvää vieraalta/melko vieraalta ihmiseltä. tuntematon antaa sinulle istumapaikkansa bussissa, kaukainen sukulainen lahjoittaa sinulle mieluisan tavaran tms. näissäkin tilanteissa on syytä kiittää, vaikka se voisi "vaikealta" tuntua.
Nykyään kiitän tosi herkästi eikä siinä oo mitään ongelmaa, mutta silloin alakouluikäisenä muistan miten kiusalliselta ja teennäiseltä koko homma vaikutti. Kiitin kyllä sillonki ku äiti sano että niin kuuluu tehdä.
Näinpä. Vaikka olisi kiusallista, niin kyllä omat vanhemmat painottivat, että pitää kiittää. Katsoivat myös, että soitin tai laitoin kiitoskirjeen perään.
Onneksi nykyisin voi laittaa tekstarin tai muun viestin, ei tarvitse nolosti soitella. Harmi, että kummit ei arvosta sitä lyhyttä kiitosta, heidän mielestään täytyy soittaa - mielellään lankapuhelimesta - jotta kiitos on riittävä.
Mitä väliä sillä on, millaisella puhelimella soittaa?
Pitää nähdä vaivaa, kun kummikin on nähnyt ja ihan postikortin laittanut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MInä kiitän lasten puolesta moneen kertaan - toki heidän puhelimistaan. Ei tule ongelmia kenellekään siitä, etteikö olisi ilolla otettu lahjoja vastaan ja viety niitä samantien kierrätykseen.
Mikset kiellä lahjojen antamista, kun ette ilmeisesti niillä mitään tee?
tässä ketjussa on useampi mamma, joita ketuttaa, että oman lapsen lahjat saattaa jäädä vastaisuudessa saamatta.
p.s. sen kiitoksen opettaminen kuuluu teille vanhemmille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä anna lahjaa saadakseni kiitosta tai lähetä postikorttia, jotta kummilapsi ottaisi yhteyssä ja kiittäisi. Annan lahjan tai lähetän kirjeen siksi, että toivon sen ilahduttavan vastaanottajaa. Jotenkin outoa arvottaa ihmisiä sen mukaan, kuka heistä kiittää ja kuka ei.
Minäkin annan lahjan antamisen ilosta. Mutta isolla koululaisella tai nuorella pitää olla jo sen verran käytöstapoja, että osaa sanoa kiitos. Kuuluu normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Eli kyse onkin siitä, että haluat näpäyttää lasta tai nuorta? Miksi? Hyviin tapoihin kuuluu sekin, ettei tarkoituksella pyri nolaamaan toista ja sekin, että ei kerjää kiitosta. Se mukava ja tuttu sukulainen saa kiitoksen ja hymyn, ilkeäksi ja nokkavaksi tiedetylle ei uskalla sanoa mitään. Kannattaa havannoida maailmaan ja huomata, että nuoret kyllä osaavat kiittää, kun sen saa sanoa nuorta arvostavalle eikä arvostelevalle ihmiselle.
Just tämä, ja miten kiusaantunut fiilis nuorella tai hänen vanhemmillaan on kun se arvosteleva täti laittaa postissa. Yleensä se on vaate ja vielä sellainen mikä ei nyt kuitenkaan ole nuoren mieleinen vaan sen tädin mieleinen koska tädin mielestähän ne kaikki muut nuoren vaatteet on rytkyjä.
Se on kaikkea muuta kuin ilahtuminen kun sellainen paketti tulee, kukaan ei ole innoissaan avaamassa sitä ja vielä vaikeammalta tuntuu kiittää kun lahja ja kiitos kuuluu siten että kiitos kun lähetit tämän vaatteen kun mielestäsi minulla ei ole mitään kunnon vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä anna lahjaa saadakseni kiitosta tai lähetä postikorttia, jotta kummilapsi ottaisi yhteyssä ja kiittäisi. Annan lahjan tai lähetän kirjeen siksi, että toivon sen ilahduttavan vastaanottajaa. Jotenkin outoa arvottaa ihmisiä sen mukaan, kuka heistä kiittää ja kuka ei.
Minäkin annan lahjan antamisen ilosta. Mutta isolla koululaisella tai nuorella pitää olla jo sen verran käytöstapoja, että osaa sanoa kiitos. Kuuluu normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Eli kyse onkin siitä, että haluat näpäyttää lasta tai nuorta? Miksi? Hyviin tapoihin kuuluu sekin, ettei tarkoituksella pyri nolaamaan toista ja sekin, että ei kerjää kiitosta. Se mukava ja tuttu sukulainen saa kiitoksen ja hymyn, ilkeäksi ja nokkavaksi tiedetylle ei uskalla sanoa mitään. Kannattaa havannoida maailmaan ja huomata, että nuoret kyllä osaavat kiittää, kun sen saa sanoa nuorta arvostavalle eikä arvostelevalle ihmiselle.
Nämä sukulaislapsia muistavat eivät ole ilkeitä ja nokkavia, vaan nimenomaan ystävällisiä, kun muistavat! Kiitoksen ei tosin pitäisi olla kiinni siitä, onko hyvän teon tehnyt ihminen mielestäsi kiva vai ei. Minullakin on sukulainen, josta en pidä, mutta hän silti muistaa onnitella minua joka vuosi syntymäpäivänä. Ei kävisi mielessäkään olla vastaamatta viestiin, vaan vastaan ja kiitän.
Meillä oli helpotus, kun kummi ei enää lähettänyt lahjoja. Paketti tuli lapsen nimellä eikä sitä saanut postista noin vain, piti olla lapsen kirjoittama valtakirja. Ei meillä 2v osannut kirjoittaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä anna lahjaa saadakseni kiitosta tai lähetä postikorttia, jotta kummilapsi ottaisi yhteyssä ja kiittäisi. Annan lahjan tai lähetän kirjeen siksi, että toivon sen ilahduttavan vastaanottajaa. Jotenkin outoa arvottaa ihmisiä sen mukaan, kuka heistä kiittää ja kuka ei.
Minäkin annan lahjan antamisen ilosta. Mutta isolla koululaisella tai nuorella pitää olla jo sen verran käytöstapoja, että osaa sanoa kiitos. Kuuluu normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Eli kyse onkin siitä, että haluat näpäyttää lasta tai nuorta? Miksi? Hyviin tapoihin kuuluu sekin, ettei tarkoituksella pyri nolaamaan toista ja sekin, että ei kerjää kiitosta. Se mukava ja tuttu sukulainen saa kiitoksen ja hymyn, ilkeäksi ja nokkavaksi tiedetylle ei uskalla sanoa mitään. Kannattaa havannoida maailmaan ja huomata, että nuoret kyllä osaavat kiittää, kun sen saa sanoa nuorta arvostavalle eikä arvostelevalle ihmiselle.
Ei käytöstapojen vaatiminen ole näpäyttämistä, vaan kasvattamista, joka ennen ainakin kuului myös koko yhteisölle eikä vain vanhemmille.
Minulle ei ainakaan ole mikään ongelma jos joku täällä päättää jättää lahjat ostamatta kun ei ikinä sitä kiitosta kuulu. Minä en myöskään eikä lapseni, kaivata mitään tuollaisia lahjoja, me voimme ostaa itsekin sen mitä kulloinkin tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö epäsopivasta lahjasta kiittää? Tai krääsästä jota ei halua?
Kyllä pitää. Epäsopivan lahjan voit vaikka antaa kierrätykseen tai heittää roskiin, jos et todellakaan sille käyttöä keksi. Lahjan saaja ei määrää, millainen lahja hänelle kuuluu antaa. Jos toisen antamat lahjat eivät miellytä, voit myös kohteliaasti kieltää lahjojen antamisen jatkossa, tällöin ei sitten tule niitä mieleisiäkään vaan ne pitää itse ostaa.
Helvetti mitä luonnonvarojen tuhlausta. Mielummin ilman.
"kiittämättömyys on maailman palkka"