Kauneusleikkaus, miten elämä muuttui?

Olisin iloinen jonkun kokemuksista. 

Moni pilannu naamansa noin.

Ihosyöpä lähti kasvoista, mutta arpi jäi.
Minäkin ajattelin joskus puolivakavissani jonkinlaista kohotusleikkausta, mutta tarvitsinkin plastiikkakirurgiaa näin.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 16:41"]

Ihosyöpä lähti kasvoista, mutta arpi jäi. Minäkin ajattelin joskus puolivakavissani jonkinlaista kohotusleikkausta, mutta tarvitsinkin plastiikkakirurgiaa näin.

[/quote]

Terveys on tietenkin se tärkein juttu. Hienoa kun paranit. 

Rinnat korjattiin lasten jälkeen,kyllähän se muutti tosi paljon kun hyväksyy taas itsensä ja ulkomuoto miellyttää omaa silmää.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 16:44"][quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 16:41"]

Ihosyöpä lähti kasvoista, mutta arpi jäi. Minäkin ajattelin joskus puolivakavissani jonkinlaista kohotusleikkausta, mutta tarvitsinkin plastiikkakirurgiaa näin.

[/quote]

Terveys on tietenkin se tärkein juttu. Hienoa kun paranit. 
[/quote]

Kaikesta huolimatta turhamaisuuteni ei ole kadonnut minnekään. Useamman leikkauksen jälkeen ei vain oikein jaksaisi uusia toipumisjaksoja "vain" kauneuden tähden. Sen verran aiheesta tiedän, ettei kannata yliarvioida kauneusleikkauksen merkitystä. Harva ulkopuolinen huomaa edes mitään. Jos oma olo kohenee, niin ollaan pitkällä.

Luulin että elämä muuttuisi kokonaan, koska kärsin onnettomuudessa turmeltuneista kasvoista. Kolmen leikkauksen jälkeen naama oli nätti ja symmetrinen, mutta odottamiani suuria muutoksia ei tapahtunut. Nyt viimeisestä leikkauksesta on melkein kymmenen vuotta ja harvoin edes muistan että kasvoja leikeltiin ja arpia hiottiin moneen kertaan.

Olen ollut otoplastiassa (hörökorvaleikkauksessa) kolmisen kuukautta sitten ja saan nyt kävellä vastatuuleen tai hiukset ponnarilla häpeämättä tai olematta tuijotuksen kohteena. Leikkaus pelasti itsetuntoni.

T. 17v 

Hmm, sillä tavalla että voi pitää tavallisia urheiluliivejä juostessa ja jumpissa. Ennen pidin aina jotain topattuja, koska urheiluliiveissä näytin yläruumiistani aivan pojalta. Neljän imetyksen jälkeen jäi tyhjät nahkapussit, joissa ei ollut mitään täytettä. Aina piti miettiä kumartuessa että näkyy nännit kaula-aukosta ja pitää topattuja liivejä, jos halusi edes vähän näyttää naiselta yläkropasta. Nyt silareiden myötä voi pitää tavallisia liivejä ja urheillessa urheiluliivejä ja vaatteet istuvat silti. Sain b-kuppini takaisin. Rannallakin kehtaan liikkua. Yleisiin saunoihin en edelleenkään mene, koska alasti tunnistaa silareiksi, enkä halua juoruja liikkeelle. Ei kukaan jolla on ihan ok rinnat, voi ymmärtää miltä tuntuu, jos ne häviävät aivan kokonaan ja joskus on kuitenkin rinnat ollut.

Minulla on kohta 3kk vanhat silarit. Kärsin koko ikäni (olen 30v) rinnattomuudesta, siitä tunteesta, että olen epänormaali, kesken jäänyt, rinnat nousivat teininä ns nupuille, mutta kokoa ne eivåt kasvaneet yhtään, omaa rintaa mulla oli ennen leikkausta alle puoli desiä per rinta, eli täysin lauta, pojan näköinen. Olen vielä hyvin hoikkarakenteinen ja siro, rintakehä on luiseva, vaikka muualla vartalossa muotoja onkin. Olen ollut erittäin tyytyväinen, onnellinen ja kiitollinen leikkaukseni ansiosta. Tunnen itseni kokonaiseksi naiseksi, vihdoinkin olen normaalin muotoinen ja naisellIen näköinen, enkä varhaisteini-ikäise, vartaloon vangittu aikuinen. Nostan hattua kyllä naisille, keitä pienet rinnat tai rinnattomuus ei häiritse eikä vaikuta minäkuvaan, jos mulla olisi ollut rehellinen a-kuppi, en olisi leikkaukseen mennyt. Mutta ei, olin täysin rinnaton. Nyt mulla on isohkon b-kupin rinnat ja olen todella tyytyväinen.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 17:24"]

Hmm, sillä tavalla että voi pitää tavallisia urheiluliivejä juostessa ja jumpissa. Ennen pidin aina jotain topattuja, koska urheiluliiveissä näytin yläruumiistani aivan pojalta. Neljän imetyksen jälkeen jäi tyhjät nahkapussit, joissa ei ollut mitään täytettä. Aina piti miettiä kumartuessa että näkyy nännit kaula-aukosta ja pitää topattuja liivejä, jos halusi edes vähän näyttää naiselta yläkropasta. Nyt silareiden myötä voi pitää tavallisia liivejä ja urheillessa urheiluliivejä ja vaatteet istuvat silti. Sain b-kuppini takaisin. Rannallakin kehtaan liikkua. Yleisiin saunoihin en edelleenkään mene, koska alasti tunnistaa silareiksi, enkä halua juoruja liikkeelle. Ei kukaan jolla on ihan ok rinnat, voi ymmärtää miltä tuntuu, jos ne häviävät aivan kokonaan ja joskus on kuitenkin rinnat ollut.

[/quote]

Mulla tulee varmasti olemaan aivan päinvastainen kokemus kunhan sukupuolenkorjauksessani pääsen sinne asti että käivärät silpaistaan.