Kummityttö ei vastaa puheluihin, eikä vastaa edes viesteihin, mutta kohta on tytön synttärit ja alkaa taas lahjalistaa tulemaan

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton ja minulla on paljon piilovarallisuutta. Siis kukaan ei tiedä siitä,vaikutan petustallaajalta, jopa köyhältä. Tykkään elellä pihisti (itse, lahjoja ja tuliaisia tietysti aina vien).

Testamentissani muistan veljenpoikaani, 15 v, joka on hyvin kohtelias, kiittää, kysyy kuulumiset yms. ja keskustelee. Hänellä on niin kertakaikkisen poikkeukselliset käytöstavat verrattuna esim ystävieni nuoriin tai miesystäväni teinipoikiin.

Tahdon tuollainen veljenpojan 😀

Miksi pitäisi lahjoja antaa. jos käytös on tuollaista.. Kiittämätöntä..

Mun siskon tyttö on samanlainen kiittämätön möllykkä. Julmaa ehkä sanoa lapsesta näin, mutta kun tiedän ja tunnen, niin voin sanoa. 17-v nyt tuo tyttö nyt ja säälittää. Toki äitinsä on outo myös, neurootikko.

Puhu hänen isälleen, että miksi ei ole opettanut ihmisten tapoja lapselleen. Jospa sitten osaa arvostaa sinua ja lahjojasi. Jos ei, älä osta mitään.

Lahjalista! Kerjäyslistat ovat noloja niin synttäreillä kuin häissäkin. Lahjan antaja päättää, antaako lahjoja ja mitä ne ovat. Nykyjuhlat ovat tämän vuoksi epämiellyttäviä. Juhlat pitää järjestää vain oman lähiperheen piirissä.

Paras kummi on sellainen joka ei pidä yhteyttä ja lähettää lahjat jouluna ja syntymäpäivänä. Itselläni oli sellainen kummi. Itse olen kummina pyrkinyt samaan ja olenkin siinä aika hyvin onnistunut. Joskus olen syntymäpäivät unohtanut, mutta parempi näin kuin, että olisi yhteydenpitokummi.

Mun kummilapsi muuttui teininä sellaiseksi, että käsi ojossa otti lahjan vastaan (annoin rahaa) ja häipyi kesken omien juhlien. Täysi-ikäistyttyä muistin vielä valmistujaisissa ja sen jälkeen enää tekstarilla. Oisin lopettanut jo aiemminkin, mutta kummilapsen vanhemmat on oman lapseni kummeja, niin sinnittelin. Omaa ohjeistan aina kiittämään!

Minusta nämä aikuisten kummien kirjoitukset on tosi lapsellisia. Lapsillani on useita kummeja. Usein toivon, etteivät ostaisi lapsille mitään, kun se ei kuitenkaan ole mitä toivotaan. Harvoinpa sitä kukaan osaa toisten toiveiden mukaan ostaa. Turhaa tavaraa kertyy vain nurkkiin. Lapsilleni lahjat eivät merkitse juuri mitään ja miksi pitäisi. Ovat aina saaneet kotoa kaiken tarpeellisen. Muuten tietysti on mukava, että kummit ovat olemassa. Mutta jotenkin oikeasti lapsellista kuvitella, että kaikki perheet vain odottavat lahjoja kummeilta käsi ojossa. Sitten pitäisi olla niin kiitollista. Kun mitään tavaraa ei ole toivottukaan. Nykyihmisten elämä on niin materialistista keskituloisilla ja varakkailla ainakin, että tavara ei vaan merkitse.

Vierailija kirjoitti:

Jos reilusti kouluikäinen ei osaa kiittää lahjoista tai edes vastata viesteihin, niin ei tarvitse enää muistaa lahjoilla. Hyvä oppitunti elämästä muutenkin: jos et kiitä jostain, minkä saat ilmaiseksi, niin se asia voi kadota elämästäsi, koska vaikutat kiittämättömältä. Tätä se on aikuisillakin ja elämässä muutenkin.

Ja kun lapset on nenä kiinni kännykällä jopa silloin kun tää täti tulee lahjojensa kanssa käymään. Luulisi että yhden kiitosviestin kykenisi laittamaan.

Toki kiittämättömyyttä myös aikuisilla. Näistä lapsista kasvaa sellaisia aikuisia.

Niille on kiva antaa lahjoja jotka kiittää.

Muistan kummipoikaani vain synttäreinä sekä jouluna. Siinä on minusta tarpeeksi, ellei jo liikaa. Yritin aikanaan kohteliaasti kieltäytyä kummiudesta mutta kun ruinattiin ja ruinattiin kun ei kuulemma ollut ketään muuta ja kilttinä sitten suostuin.

Sittemmin erosin kirkosta, olen ateisti, kristillisestä kasvatuksesta minusta ei ole vastaamaan.

Kummipoika on 13v. Ei ole koskaan kiittänyt vaikka kännykkä ollut tietenkin jo vuosia. Kaiken huipuksi nyt viime aikoina kun olen äitiään tavannut on äiti lähettänyt pojalta terveisiä että "P. käski pyytämään minulta rahaa". Vaikkei siis ole mikään merkkipäiväkään... Tämä perhe kyllä tietää että meilläkin on rahat tiukilla.

Eli kummius on näköjään vain joku lahja- ja raha-automaatti, ei mitään muuta.