Lue keskustelun säännöt.
Iskän viikonloppu ja nuoren menot
26.02.2022 |
13v tytöillä toki menoja tulee ja menee ja se on oikein ok. Jopa suotavaa.
Asia mikä kuitenkin ihmetyttää on se, että samana päivänä yleensä tuntia ennen kun lapsia pitäisi olla hakemassa niin tuleekin ilmoitus ettei nyt tule koska kavereiden kanssa sitä tai tätä ja tuleekin toiste. Ja että ovat sopineet äidin kanssa että iskän täytyy viedä lapsi ja lapsen kaverit tunnin matkan päähän ja hakea sitten illalla kun he soittavat. Nämä esimerkkejä. Monet menot on pitänyt perua koska äitinsä kanssa suunnittelevat iskän viikonlopulle asioita joista isä ei ole tietoinen kuin vasta sillä hetkellä kun pitää toimia eli istua autoon ja alkaa kuskaamaan.
Asioista on yritetty keskustella miten näistä täytyy sopia etukäteen, mutta niin ei kuitenkaan tehdä. Äiti on sitä mieltä että lapsella on oikeus päättää. Ja toki on! Mutta mielestäni olisi kohtuullista ottaa myös isän viikonloput huomioon.
Miten nämä asiat oikein menevät? Kuuluuko isän vain odottaa milloin käsky käy ja miten?
Entäs isän suunnitelmat? On melko ikävää ostaa kaappi täyteen ruokia nimenomaan lapsia ajatellen ja sitten eivät tulekaan. Tai varata reissuja mutta ei sitten reissuun pääsekään kun eivät sitä muistaneet ja sopivat muuta.
Tilanne alkaa olemaan jo hieman ärsyttävä. Ymmärrän ettei teinit aina muista, mutta eikös äiti olisi se taho joka muistuttaa?
Miten tällainen asia hoidetaan kun isää ei kuunnella?
Tytöt ovat 12 ja 13 ja erosta on 4v aikaa. Aika se on tätä samaa tappelua ollut. Aina on myös joustettu, mutta olisi pikkuhiljaa jo mukavaa, että muitakin otetaan huomioon.
Kommentit (59)
Pullikoit tarpeeksi vastaan, kyllästyvät ja jättävät isäviikonloput suosiolla välistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
teineille kaverit on tärkeimpiä ja aikatauutukset tuollaisia, ei liity vanhempien eroon mitenkään
t kahden teinitytön äiti
Niin meilläkin on teinejä, joten meillä on myös säännöt joita teinitkin on sitoutuneet noudattamaan, eikä heidän kaverisuhteet määrittele sitä meidän koko arkea. Teinien kanssa voi keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No älä kuskaa, jos ei ole ennalta sovittu. Sovit niiden lasten kanssa, äidistä välittämättä, mitä teette ja mihin aikaan, ja noudatat niitä sopimuksia. Jos teinit eivät sitten haluakaan tulla mukaasi, niin sille et mitään voi.
Asutteko muuten jossain syrjäseudulla, vai miksi tuon ikäisiä pitää autolla kuskata kavereiden luokse? Eikö siellä kulje julkiset?
Syrjäseudulla asumme joten julkiset eivät kulje. Välimatkaa lasten äidin kotiin on 45min joten siksi nämä viime hetken muutokset hieman ärsyttävät. 1,5h ajelua turhaan on asia jota en ymmärrä. Toki välillä ilmoitetaan asiasta ajoissa jolloin en ole vielä ajamassa. Silti kaikki menee uusiksi näin lyhyellä varoitusajalla.
Tyttöjen kanssa on vaikea sopia mitään koska puhuvat yhtä ja sitten päättivätkin toisin. Jokainen päivä on uusi päivä.
Äitinsä tukee heidän mielenmuutoksiaan viimeistään siinä vaiheessa kun alkavat huutamaan ja sitten soittaa minulle että pitää tehdä kuten tytöt sanoo jotta saadaan huuto loppumaan. Kyllähän metsään huutoa mahtuu! Tuolla käytöksellään hän vain lisää lapsiin uskoa että huonolla käytöksellä saa tahtonsa läpi. Meillä on erilaiset kasvatukselliset näkökulmat. Minulla ei asiat toimi huutamalla vaan keskustelemalla ja sopimalla yhdessä, mutta siellä huutaminen ja riehuminen johtaa mieleiseen lopputulokseen. Siksi se ei ole niin tarkkaa heillä miltä muista tuntuu.sivusta on helppo huudella...
Lähivanhempi on se joka joutuu keräämään kaiken paskan, joten ymmärrän hyvin äitiä tässä tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Nuorilla nyt on omat menonsa ja sellaista se vanhemmuus nyt vaan on. Ihan samanlaista on sillä lähivanhemmallakin ja varsin kohtuuton vaatimus sinulta, että Sinut pitäisi laittaa etusijalle. Tuskinpa itsekään eksääsi priorisoit. Eikä lasten kuulukaan sinua priorisoida, heillä on jo oma elämänsä.
Itse muodostat omat suhteesi lastesi kanssa. Pyydä niitä sopimaan sun kanssa etukäteen nuo kuskaukset, ei se eksäsi vika ole tai hänen tehtävänsä järkätä lasten kalenteri tyhjäksi.
Kysymys ei ole ollenkaan tuosta. Enhän minäkään voi sopia mitään lasten kanssa äitinsä viikonlopuille kysymättä asiaa häneltä saatika että lupaisin että äiti teitä vie paikkoihin joihin minä olen antanut luvan! Saatika että saisi samana päivänä tietää että asia vähän muuttuukin ja tuli vielä + 150km ajelua lisää.
Priorisoida ei tarvitse, mutta minusta olisi kiva tietää ajoissa asioista jotka vaikuttavat myös minun menemisiini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorilla nyt on omat menonsa ja sellaista se vanhemmuus nyt vaan on. Ihan samanlaista on sillä lähivanhemmallakin ja varsin kohtuuton vaatimus sinulta, että Sinut pitäisi laittaa etusijalle. Tuskinpa itsekään eksääsi priorisoit. Eikä lasten kuulukaan sinua priorisoida, heillä on jo oma elämänsä.
Itse muodostat omat suhteesi lastesi kanssa. Pyydä niitä sopimaan sun kanssa etukäteen nuo kuskaukset, ei se eksäsi vika ole tai hänen tehtävänsä järkätä lasten kalenteri tyhjäksi.
Kysymys ei ole ollenkaan tuosta. Enhän minäkään voi sopia mitään lasten kanssa äitinsä viikonlopuille kysymättä asiaa häneltä saatika että lupaisin että äiti teitä vie paikkoihin joihin minä olen antanut luvan! Saatika että saisi samana päivänä tietää että asia vähän muuttuukin ja tuli vielä + 150km ajelua lisää.
Priorisoida ei tarvitse, mutta minusta olisi kiva tietää ajoissa asioista jotka vaikuttavat myös minun menemisiini.
jos sinä näet niitä lapsiasi yhtenä viikonloppuna, etkö voi silloin olla se vanhempi? mikä ihme tuossa on ylivoimaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
teineille kaverit on tärkeimpiä ja aikatauutukset tuollaisia, ei liity vanhempien eroon mitenkään
t kahden teinitytön äiti
Niin meilläkin on teinejä, joten meillä on myös säännöt joita teinitkin on sitoutuneet noudattamaan, eikä heidän kaverisuhteet määrittele sitä meidän koko arkea. Teinien kanssa voi keskustella.
eihän ne tuollakaan kaikkea määrittele, vaan isä ei ymmärrä että ne lapset on teinejä eikä taaperoita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorilla nyt on omat menonsa ja sellaista se vanhemmuus nyt vaan on. Ihan samanlaista on sillä lähivanhemmallakin ja varsin kohtuuton vaatimus sinulta, että Sinut pitäisi laittaa etusijalle. Tuskinpa itsekään eksääsi priorisoit. Eikä lasten kuulukaan sinua priorisoida, heillä on jo oma elämänsä.
Itse muodostat omat suhteesi lastesi kanssa. Pyydä niitä sopimaan sun kanssa etukäteen nuo kuskaukset, ei se eksäsi vika ole tai hänen tehtävänsä järkätä lasten kalenteri tyhjäksi.
Kysymys ei ole ollenkaan tuosta. Enhän minäkään voi sopia mitään lasten kanssa äitinsä viikonlopuille kysymättä asiaa häneltä saatika että lupaisin että äiti teitä vie paikkoihin joihin minä olen antanut luvan! Saatika että saisi samana päivänä tietää että asia vähän muuttuukin ja tuli vielä + 150km ajelua lisää.
Priorisoida ei tarvitse, mutta minusta olisi kiva tietää ajoissa asioista jotka vaikuttavat myös minun menemisiini.
Sun eksäsi ei kuulu kysellä sulta lupia lasten menoihin. Jos sua risoo se, että lapsesi haluavat käydä kavereillaan yms sinun on ihan itse se heiltä kiellettävä ja kannettava päätöksestä vastuu ja otettava tunteenpurkaukset vastaan. Se ei liity eksääsi mitenkään. Jos haluat, että lapsesi sopivat kanssasi menosi etukäteen, sinun on se heidän kanssaan sillä tavalla sovittava. Mikään tästä ei ole eksäsi tai lastesi syytä tai vastuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saavat itse sopia isäviikonloppunsa ja aika usein käy niin, että isälle ei sovikaan se, että lapsilla on kaverinsa ja harrastuksensa. Molemmilla lapsilla (nyt 12v ja 15v) on lauantaisin harkat, on sovittu kuljetusrinki jne. ja isälle se on liikaa. Hän ei jaksa eikä viitsi hyppiä teinien aikataulujen mukaan, ei mennä kisoihin jne. Onneksi isälläni on aikaa seistä viikonloppuisin kentän laidalla, muuten poika olisi harrastuksessaan aika yksin.
Minä olen isäviikonloput töissä.
Ookoo teillä noin päin, mutta en nää miten tuo hyödytti aloittajaa
Vaikka niin, että voisi katsoa peiliin ja unohtaa minä-minä -elämänsä. Kun ei ole 4 vuoteen ollut osa omien lapsensa elämää kuin rajoittamalla isäviikonlopputekemiset omien määräystensä mukaisiksi, niin miten ihmeessä olettaa, että lapset haluavat olla mieluummin isän kanssa kuin kavereiden.
Minä minä asenne? Oletko tosissasi? Minä olen ollut lasten elämässä mukana koko ajan. Olen koko tämän 4v ajan joustanut juuri kuten on tarvittu vaikka olen mieleni pahoittanut monet kerrat. Lapset menevät kaiken edelle ja rakastan lapsiani paljon. He tietävät sen varmasti. Viime aikoina tämä vaan alkaa menemään niin naurettavaksi, että tuntuu oikeasti pahalta ettei sovituista asioista ilmoiteta vaikka olen niin pyytänyt jokaikinen kerta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorilla nyt on omat menonsa ja sellaista se vanhemmuus nyt vaan on. Ihan samanlaista on sillä lähivanhemmallakin ja varsin kohtuuton vaatimus sinulta, että Sinut pitäisi laittaa etusijalle. Tuskinpa itsekään eksääsi priorisoit. Eikä lasten kuulukaan sinua priorisoida, heillä on jo oma elämänsä.
Itse muodostat omat suhteesi lastesi kanssa. Pyydä niitä sopimaan sun kanssa etukäteen nuo kuskaukset, ei se eksäsi vika ole tai hänen tehtävänsä järkätä lasten kalenteri tyhjäksi.
Kysymys ei ole ollenkaan tuosta. Enhän minäkään voi sopia mitään lasten kanssa äitinsä viikonlopuille kysymättä asiaa häneltä saatika että lupaisin että äiti teitä vie paikkoihin joihin minä olen antanut luvan! Saatika että saisi samana päivänä tietää että asia vähän muuttuukin ja tuli vielä + 150km ajelua lisää.
Priorisoida ei tarvitse, mutta minusta olisi kiva tietää ajoissa asioista jotka vaikuttavat myös minun menemisiini.
Mitkä sinun menemiset? Haet lapset ja lapset elävät sitä omaa arkea, vai pitääkö olla paita ja peppu yhtäkkiä? Huomaan, miksi tuo ei toimi. Luulet, että he ovat vieraita, jotka tulevat kyläilemään luoksesi, joten oletat että olette yhdessä koko sen ajan. Lapset taas eivät koe asiaa noin, vaan heidän arkensa jatkuu normaalisti riippuen siitä kenen luona ovat. Ymmärrän heitä hyvin. Jos alat rajoittamaan heitä ja yrität muuttaa kuviota, tulevat he mieluummin jäämään kotiin kuin luoksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorilla nyt on omat menonsa ja sellaista se vanhemmuus nyt vaan on. Ihan samanlaista on sillä lähivanhemmallakin ja varsin kohtuuton vaatimus sinulta, että Sinut pitäisi laittaa etusijalle. Tuskinpa itsekään eksääsi priorisoit. Eikä lasten kuulukaan sinua priorisoida, heillä on jo oma elämänsä.
Itse muodostat omat suhteesi lastesi kanssa. Pyydä niitä sopimaan sun kanssa etukäteen nuo kuskaukset, ei se eksäsi vika ole tai hänen tehtävänsä järkätä lasten kalenteri tyhjäksi.
Kysymys ei ole ollenkaan tuosta. Enhän minäkään voi sopia mitään lasten kanssa äitinsä viikonlopuille kysymättä asiaa häneltä saatika että lupaisin että äiti teitä vie paikkoihin joihin minä olen antanut luvan! Saatika että saisi samana päivänä tietää että asia vähän muuttuukin ja tuli vielä + 150km ajelua lisää.
Priorisoida ei tarvitse, mutta minusta olisi kiva tietää ajoissa asioista jotka vaikuttavat myös minun menemisiini.
jos sinä näet niitä lapsiasi yhtenä viikonloppuna, etkö voi silloin olla se vanhempi? mikä ihme tuossa on ylivoimaista?
No kun en voi. Äitinsä on jo antanut luvan ja sanonut että kuskaan. Ei minun anneta tehdä mitään päätöksiä. Jos ihmettelen asiaa olen huono isä.
Näkeehän sen jo tämänkin ketjun vastauksista ettei minulla ole oikeutta pyytää että myös minun menoillani taikka päätöksilläni olisi merkitystä edes 4päivänä kuukaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saavat itse sopia isäviikonloppunsa ja aika usein käy niin, että isälle ei sovikaan se, että lapsilla on kaverinsa ja harrastuksensa. Molemmilla lapsilla (nyt 12v ja 15v) on lauantaisin harkat, on sovittu kuljetusrinki jne. ja isälle se on liikaa. Hän ei jaksa eikä viitsi hyppiä teinien aikataulujen mukaan, ei mennä kisoihin jne. Onneksi isälläni on aikaa seistä viikonloppuisin kentän laidalla, muuten poika olisi harrastuksessaan aika yksin.
Minä olen isäviikonloput töissä.
Ookoo teillä noin päin, mutta en nää miten tuo hyödytti aloittajaa
Vaikka niin, että voisi katsoa peiliin ja unohtaa minä-minä -elämänsä. Kun ei ole 4 vuoteen ollut osa omien lapsensa elämää kuin rajoittamalla isäviikonlopputekemiset omien määräystensä mukaisiksi, niin miten ihmeessä olettaa, että lapset haluavat olla mieluummin isän kanssa kuin kavereiden.
Minä minä asenne? Oletko tosissasi? Minä olen ollut lasten elämässä mukana koko ajan. Olen koko tämän 4v ajan joustanut juuri kuten on tarvittu vaikka olen mieleni pahoittanut monet kerrat. Lapset menevät kaiken edelle ja rakastan lapsiani paljon. He tietävät sen varmasti. Viime aikoina tämä vaan alkaa menemään niin naurettavaksi, että tuntuu oikeasti pahalta ettei sovituista asioista ilmoiteta vaikka olen niin pyytänyt jokaikinen kerta.
Tervetuloa teinien vanhempien elämään. Suunnitelmat saattavat muuttua hyvinkin nopeasti, kaverit ja harrastukset muuttuvat tärkeämmiksi ja vanhemmat eivät kiinnosta senkään vertaa. Ihan normaalia nuoruutta. Kannattaa nyt nauttia noista parista jäljellä olevasta vuodesta eikä alkaa nillittää, koska jonain päivänä vielä kaipaat aikaa, kun joudut kuskailemaan heitä minnekään.
T. 17 ja 19 vuotiaiden äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saavat itse sopia isäviikonloppunsa ja aika usein käy niin, että isälle ei sovikaan se, että lapsilla on kaverinsa ja harrastuksensa. Molemmilla lapsilla (nyt 12v ja 15v) on lauantaisin harkat, on sovittu kuljetusrinki jne. ja isälle se on liikaa. Hän ei jaksa eikä viitsi hyppiä teinien aikataulujen mukaan, ei mennä kisoihin jne. Onneksi isälläni on aikaa seistä viikonloppuisin kentän laidalla, muuten poika olisi harrastuksessaan aika yksin.
Minä olen isäviikonloput töissä.
Ookoo teillä noin päin, mutta en nää miten tuo hyödytti aloittajaa
Vaikka niin, että voisi katsoa peiliin ja unohtaa minä-minä -elämänsä. Kun ei ole 4 vuoteen ollut osa omien lapsensa elämää kuin rajoittamalla isäviikonlopputekemiset omien määräystensä mukaisiksi, niin miten ihmeessä olettaa, että lapset haluavat olla mieluummin isän kanssa kuin kavereiden.
Minä minä asenne? Oletko tosissasi? Minä olen ollut lasten elämässä mukana koko ajan. Olen koko tämän 4v ajan joustanut juuri kuten on tarvittu vaikka olen mieleni pahoittanut monet kerrat. Lapset menevät kaiken edelle ja rakastan lapsiani paljon. He tietävät sen varmasti. Viime aikoina tämä vaan alkaa menemään niin naurettavaksi, että tuntuu oikeasti pahalta ettei sovituista asioista ilmoiteta vaikka olen niin pyytänyt jokaikinen kerta.
Voi hyvää päivää, kun kuulostat ihan joltain hotelliketjun ViP-asiakkaalta, joka on pettynyt palveluun. Sinä olet nyt muutaman vuoden murrosikäisten vanhempi. siihen liittyy paljon ikäviä tunteita, jo se että ne isän tytöt onkin irtautumassa ja kohta muuttavat omilleen, joutuu luopumaan, tuntuu menetykseltä.
Noin mennään monessa teinin perheessä, ihan ilman eroakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorilla nyt on omat menonsa ja sellaista se vanhemmuus nyt vaan on. Ihan samanlaista on sillä lähivanhemmallakin ja varsin kohtuuton vaatimus sinulta, että Sinut pitäisi laittaa etusijalle. Tuskinpa itsekään eksääsi priorisoit. Eikä lasten kuulukaan sinua priorisoida, heillä on jo oma elämänsä.
Itse muodostat omat suhteesi lastesi kanssa. Pyydä niitä sopimaan sun kanssa etukäteen nuo kuskaukset, ei se eksäsi vika ole tai hänen tehtävänsä järkätä lasten kalenteri tyhjäksi.
Kysymys ei ole ollenkaan tuosta. Enhän minäkään voi sopia mitään lasten kanssa äitinsä viikonlopuille kysymättä asiaa häneltä saatika että lupaisin että äiti teitä vie paikkoihin joihin minä olen antanut luvan! Saatika että saisi samana päivänä tietää että asia vähän muuttuukin ja tuli vielä + 150km ajelua lisää.
Priorisoida ei tarvitse, mutta minusta olisi kiva tietää ajoissa asioista jotka vaikuttavat myös minun menemisiini.
jos sinä näet niitä lapsiasi yhtenä viikonloppuna, etkö voi silloin olla se vanhempi? mikä ihme tuossa on ylivoimaista?
No kun en voi. Äitinsä on jo antanut luvan ja sanonut että kuskaan. Ei minun anneta tehdä mitään päätöksiä. Jos ihmettelen asiaa olen huono isä.
Näkeehän sen jo tämänkin ketjun vastauksista ettei minulla ole oikeutta pyytää että myös minun menoillani taikka päätöksilläni olisi merkitystä edes 4päivänä kuukaudesta.
se kuskaaminen just on sitä vanhemmuutta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorilla nyt on omat menonsa ja sellaista se vanhemmuus nyt vaan on. Ihan samanlaista on sillä lähivanhemmallakin ja varsin kohtuuton vaatimus sinulta, että Sinut pitäisi laittaa etusijalle. Tuskinpa itsekään eksääsi priorisoit. Eikä lasten kuulukaan sinua priorisoida, heillä on jo oma elämänsä.
Itse muodostat omat suhteesi lastesi kanssa. Pyydä niitä sopimaan sun kanssa etukäteen nuo kuskaukset, ei se eksäsi vika ole tai hänen tehtävänsä järkätä lasten kalenteri tyhjäksi.
Kysymys ei ole ollenkaan tuosta. Enhän minäkään voi sopia mitään lasten kanssa äitinsä viikonlopuille kysymättä asiaa häneltä saatika että lupaisin että äiti teitä vie paikkoihin joihin minä olen antanut luvan! Saatika että saisi samana päivänä tietää että asia vähän muuttuukin ja tuli vielä + 150km ajelua lisää.
Priorisoida ei tarvitse, mutta minusta olisi kiva tietää ajoissa asioista jotka vaikuttavat myös minun menemisiini.
jos sinä näet niitä lapsiasi yhtenä viikonloppuna, etkö voi silloin olla se vanhempi? mikä ihme tuossa on ylivoimaista?
No kun en voi. Äitinsä on jo antanut luvan ja sanonut että kuskaan. Ei minun anneta tehdä mitään päätöksiä. Jos ihmettelen asiaa olen huono isä.
Näkeehän sen jo tämänkin ketjun vastauksista ettei minulla ole oikeutta pyytää että myös minun menoillani taikka päätöksilläni olisi merkitystä edes 4päivänä kuukaudesta.
Entäs se lähivanhempi, joka tekee tuon saman ne loput päivät kuukaudesta? Mitä ylipäätään hait tällä aloituksella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorilla nyt on omat menonsa ja sellaista se vanhemmuus nyt vaan on. Ihan samanlaista on sillä lähivanhemmallakin ja varsin kohtuuton vaatimus sinulta, että Sinut pitäisi laittaa etusijalle. Tuskinpa itsekään eksääsi priorisoit. Eikä lasten kuulukaan sinua priorisoida, heillä on jo oma elämänsä.
Itse muodostat omat suhteesi lastesi kanssa. Pyydä niitä sopimaan sun kanssa etukäteen nuo kuskaukset, ei se eksäsi vika ole tai hänen tehtävänsä järkätä lasten kalenteri tyhjäksi.
Kysymys ei ole ollenkaan tuosta. Enhän minäkään voi sopia mitään lasten kanssa äitinsä viikonlopuille kysymättä asiaa häneltä saatika että lupaisin että äiti teitä vie paikkoihin joihin minä olen antanut luvan! Saatika että saisi samana päivänä tietää että asia vähän muuttuukin ja tuli vielä + 150km ajelua lisää.
Priorisoida ei tarvitse, mutta minusta olisi kiva tietää ajoissa asioista jotka vaikuttavat myös minun menemisiini.
jos sinä näet niitä lapsiasi yhtenä viikonloppuna, etkö voi silloin olla se vanhempi? mikä ihme tuossa on ylivoimaista?
No kun en voi. Äitinsä on jo antanut luvan ja sanonut että kuskaan. Ei minun anneta tehdä mitään päätöksiä. Jos ihmettelen asiaa olen huono isä.
Näkeehän sen jo tämänkin ketjun vastauksista ettei minulla ole oikeutta pyytää että myös minun menoillani taikka päätöksilläni olisi merkitystä edes 4päivänä kuukaudesta.
Sinulla ei kuulu olla isäviikonloppuna menoja etkä voi tehdä päätöksiä heidän puolestaan. Ymmärrä jo.
He päättävät itse. Jos se ei sinulle käy, jäävät he KOTIIN mieluummin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorilla nyt on omat menonsa ja sellaista se vanhemmuus nyt vaan on. Ihan samanlaista on sillä lähivanhemmallakin ja varsin kohtuuton vaatimus sinulta, että Sinut pitäisi laittaa etusijalle. Tuskinpa itsekään eksääsi priorisoit. Eikä lasten kuulukaan sinua priorisoida, heillä on jo oma elämänsä.
Itse muodostat omat suhteesi lastesi kanssa. Pyydä niitä sopimaan sun kanssa etukäteen nuo kuskaukset, ei se eksäsi vika ole tai hänen tehtävänsä järkätä lasten kalenteri tyhjäksi.
Kysymys ei ole ollenkaan tuosta. Enhän minäkään voi sopia mitään lasten kanssa äitinsä viikonlopuille kysymättä asiaa häneltä saatika että lupaisin että äiti teitä vie paikkoihin joihin minä olen antanut luvan! Saatika että saisi samana päivänä tietää että asia vähän muuttuukin ja tuli vielä + 150km ajelua lisää.
Priorisoida ei tarvitse, mutta minusta olisi kiva tietää ajoissa asioista jotka vaikuttavat myös minun menemisiini.
jos sinä näet niitä lapsiasi yhtenä viikonloppuna, etkö voi silloin olla se vanhempi? mikä ihme tuossa on ylivoimaista?
No kun en voi. Äitinsä on jo antanut luvan ja sanonut että kuskaan. Ei minun anneta tehdä mitään päätöksiä. Jos ihmettelen asiaa olen huono isä.
Näkeehän sen jo tämänkin ketjun vastauksista ettei minulla ole oikeutta pyytää että myös minun menoillani taikka päätöksilläni olisi merkitystä edes 4päivänä kuukaudesta.
No kyllähän sinä tiesit jo tälle palstalle kirjoittaessasi, että täällä jokainen perheen ongelma on sataprosenttisesti miehen vika. En ymmärrä, miksi kukaan tänne tosissaan kirjoittaa, jos haluaa jotain järkeviä vastauksia.
Minun neuvoni olisi edelleen, että yksinkertaisesti et kuskaa sellaisiin paikkoihin, joista ei ole SINUN kanssa sovittu etukäteen. Ja soita vaikka lähtiessäsi hakemaan, että ovatko lapset nyt tulossa vai eivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saavat itse sopia isäviikonloppunsa ja aika usein käy niin, että isälle ei sovikaan se, että lapsilla on kaverinsa ja harrastuksensa. Molemmilla lapsilla (nyt 12v ja 15v) on lauantaisin harkat, on sovittu kuljetusrinki jne. ja isälle se on liikaa. Hän ei jaksa eikä viitsi hyppiä teinien aikataulujen mukaan, ei mennä kisoihin jne. Onneksi isälläni on aikaa seistä viikonloppuisin kentän laidalla, muuten poika olisi harrastuksessaan aika yksin.
Minä olen isäviikonloput töissä.
Ookoo teillä noin päin, mutta en nää miten tuo hyödytti aloittajaa
Vaikka niin, että voisi katsoa peiliin ja unohtaa minä-minä -elämänsä. Kun ei ole 4 vuoteen ollut osa omien lapsensa elämää kuin rajoittamalla isäviikonlopputekemiset omien määräystensä mukaisiksi, niin miten ihmeessä olettaa, että lapset haluavat olla mieluummin isän kanssa kuin kavereiden.
Minä minä asenne? Oletko tosissasi? Minä olen ollut lasten elämässä mukana koko ajan. Olen koko tämän 4v ajan joustanut juuri kuten on tarvittu vaikka olen mieleni pahoittanut monet kerrat. Lapset menevät kaiken edelle ja rakastan lapsiani paljon. He tietävät sen varmasti. Viime aikoina tämä vaan alkaa menemään niin naurettavaksi, että tuntuu oikeasti pahalta ettei sovituista asioista ilmoiteta vaikka olen niin pyytänyt jokaikinen kerta.
Mielesi pahoittanut? Sinä aikuinen mies? Siitä, että lapsesi kasvavat ja itsenäistyvät?
0/5
Ps. Mielensä pahoittaminen on terminä varattu naisprovoilijoille, jollainen ilmeisesti oletkin 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorilla nyt on omat menonsa ja sellaista se vanhemmuus nyt vaan on. Ihan samanlaista on sillä lähivanhemmallakin ja varsin kohtuuton vaatimus sinulta, että Sinut pitäisi laittaa etusijalle. Tuskinpa itsekään eksääsi priorisoit. Eikä lasten kuulukaan sinua priorisoida, heillä on jo oma elämänsä.
Itse muodostat omat suhteesi lastesi kanssa. Pyydä niitä sopimaan sun kanssa etukäteen nuo kuskaukset, ei se eksäsi vika ole tai hänen tehtävänsä järkätä lasten kalenteri tyhjäksi.
Kysymys ei ole ollenkaan tuosta. Enhän minäkään voi sopia mitään lasten kanssa äitinsä viikonlopuille kysymättä asiaa häneltä saatika että lupaisin että äiti teitä vie paikkoihin joihin minä olen antanut luvan! Saatika että saisi samana päivänä tietää että asia vähän muuttuukin ja tuli vielä + 150km ajelua lisää.
Priorisoida ei tarvitse, mutta minusta olisi kiva tietää ajoissa asioista jotka vaikuttavat myös minun menemisiini.
jos sinä näet niitä lapsiasi yhtenä viikonloppuna, etkö voi silloin olla se vanhempi? mikä ihme tuossa on ylivoimaista?
No kun en voi. Äitinsä on jo antanut luvan ja sanonut että kuskaan. Ei minun anneta tehdä mitään päätöksiä. Jos ihmettelen asiaa olen huono isä.
Näkeehän sen jo tämänkin ketjun vastauksista ettei minulla ole oikeutta pyytää että myös minun menoillani taikka päätöksilläni olisi merkitystä edes 4päivänä kuukaudesta.
No kyllähän sinä tiesit jo tälle palstalle kirjoittaessasi, että täällä jokainen perheen ongelma on sataprosenttisesti miehen vika. En ymmärrä, miksi kukaan tänne tosissaan kirjoittaa, jos haluaa jotain järkeviä vastauksia.
Minun neuvoni olisi edelleen, että yksinkertaisesti et kuskaa sellaisiin paikkoihin, joista ei ole SINUN kanssa sovittu etukäteen. Ja soita vaikka lähtiessäsi hakemaan, että ovatko lapset nyt tulossa vai eivät.
ja tästä seuraa ihan varmasti se että isäviikonloput loppuu. isä ei yksinkertaisesti ole nyt kartalla.
sivusta on helppo huudella...