Alan väsyä. Äitini ei pysty ottamaan vastaan mitään negatiivista palautetta.

Mistä sun pitää antaa sitä palautetta ja miten sen annat?

Mitä ihmeen negatiivista palautetta sitten annat? En minä anna mitään negatiivista palautetta sukulaisilleni.

Tee sama ratkaisu kuin mitä moni muukin: ole vähemmän yhteydessä. Jokaisella on oikeus poistaa kuluttavat ihmissuhteet elämästään, tai ainakin vähentää ne minimiin jos ei kokonaan voi yhteydenpitoa lopettaa.

Minusta termi negatiivinen palaute on typerä. Ap siis valittaa, haukkuu ja syyllistää, minkä jälkeen ihmettelee silmät ymmyrkäisinä, miksi äiti ei ota kaikkea mukisematta vastaan.

Ei sitä palautetta ole pakko antaa. Menneet on menneitä.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 11:14"]

Mistä sun pitää antaa sitä palautetta ja miten sen annat?

[/quote]

Asioita on monenlaisia. Esimerkkinä voin mainita vaikka lääkkeiden ottamisen ja lemmikkien hoitamisen. Niissä on ollut ongelmia. Olen yrittänyt sanoa neutraalisti, mutta kuitenkin ilmaista huoleni.

Ap.

Mitä negatiivista palautetta äitisi on vailla aikuiselta tyttäreltään?

Mieheni aikuinen pikkusisko ilmeisesti kertoo kaikki asiansa äidilleen ja äiti sitten tuskailee miehelle siskon ongelmia, tilanne on johtanut siihen että mies ei juuri soittele äidilleen, koska aikuiset ihmiset selvittäköön ongelmnasa itse ei kenenkään tarvitse olla toisen likasankona.

Sinulla on oma elämäsi ja äidillä omansa.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 11:18"][quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 11:14"]

Mistä sun pitää antaa sitä palautetta ja miten sen annat?

[/quote]

Asioita on monenlaisia. Esimerkkinä voin mainita vaikka lääkkeiden ottamisen ja lemmikkien hoitamisen. Niissä on ollut ongelmia. Olen yrittänyt sanoa neutraalisti, mutta kuitenkin ilmaista huoleni.

Ap.
[/quote]

Älä ilmaise huoltasi. Tykkäätkö itse jos sinua kokoajan arvostellaan

En hauku äitiäni, hän menisi ihan lukkoon. Olen ainoa lapsi ja minun täytyy jossain määrin huolehtia, että äiti pärjäilee. Esimerkiksi lääkkeet pitäisi ottaa säännöllisesti (on ollut syöpä).

En uskalla kertoa täällä tarkemmin, koska ihmiset tuntuvat lähtökohtaisesti ajattelevan, että olen joku ihmishirviö.

Ap.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 11:20"]

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 11:18"][quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 11:14"] Mistä sun pitää antaa sitä palautetta ja miten sen annat? [/quote] Asioita on monenlaisia. Esimerkkinä voin mainita vaikka lääkkeiden ottamisen ja lemmikkien hoitamisen. Niissä on ollut ongelmia. Olen yrittänyt sanoa neutraalisti, mutta kuitenkin ilmaista huoleni. Ap. [/quote] Älä ilmaise huoltasi. Tykkäätkö itse jos sinua kokoajan arvostellaan

[/quote]

Koko ajan? Äiti arvostelee minua usein. Minä taas yritän puuttua asioihin, joilla on merkitystä hänen hyvinvoinnilleen. Mutta antaa olla. Tiedän kyllä, että jonain päivänä minulta kysytään, miksen yrittänyt auttaa äitiäni. Asun kaukana, en voi käydä usein. Sitten kun käyn, koko talo on kauheassa kunnossa, eikä äiti tunnu tajuavan tilannetta ollenkaan.

Ap.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 11:13"]

Tai ottaa vastaan tavallaan, mutta syyttää heti jotain muuta, vähättelee asiaa, on hiljaa tai heittäytyy marttyyriksi. Joskus hän jopa valehtelee tai itse asiassa aika useinkin. Tämä on johtanut siihen, etten voi sanoa juuri mitään ja kaikki pakkautuu sisälleni. Sitten olen hiljaa ja äiti kyselee, mikä minulla on ja vaatii olemaan iloinen ja pirteä. Olen tosi ahdistunut. Olemme molemmat aikuisia ja olen muuttanut kotoa jo 20 vuotta sitten.

[/quote]

Eli ei pysty ottamaan vastaan. Onko se sit näin päin, et äitis taas ihan heittämällä pystyy arvostelemaan muita? Kuunteleeko äitis sinua, kyseleekö kuulumisia?

Jos äidilläsi on vaikeuksia selvitä eli ei osaa ottaa lääkkeitä, talo ei ole kunnossa, eläimiä ei hoideta asianmukaisesta - sinun pitää aloittaa hoitoon ohjaus, huostaanotto, laitokseen siirto. Sanot tämän ihan suoraan äidillesi ja katsot muuttuuko asiat. Jos ei, yhteys viranomaisiin.

Muistisairautta pukkaa siis. Jotenkin vielä yrittää kyetä sen peittämään.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 11:26"]

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 11:13"]

Tai ottaa vastaan tavallaan, mutta syyttää heti jotain muuta, vähättelee asiaa, on hiljaa tai heittäytyy marttyyriksi. Joskus hän jopa valehtelee tai itse asiassa aika useinkin. Tämä on johtanut siihen, etten voi sanoa juuri mitään ja kaikki pakkautuu sisälleni. Sitten olen hiljaa ja äiti kyselee, mikä minulla on ja vaatii olemaan iloinen ja pirteä. Olen tosi ahdistunut. Olemme molemmat aikuisia ja olen muuttanut kotoa jo 20 vuotta sitten.

[/quote]

Eli ei pysty ottamaan vastaan. Onko se sit näin päin, et äitis taas ihan heittämällä pystyy arvostelemaan muita? Kuunteleeko äitis sinua, kyseleekö kuulumisia?

[/quote]

Äiti puhuu melko negatiivisesti monista ihmisistä. Minuun hän ei tunnu luottavan ollenkaan. Otan pienen esimerkin. Kun viimeksi olivat lääkkeet unohtuneet, vein hänelle sellaisen dosetin. Mutta eihän hän sitä käytä. Jos hän olisi itse hankkinut sen, tilanne olisi erilainen. Olen sanonut, että lääkkeet pitäisi ottaa aina samaan aikaan ja säännöllisesti, mutta käytännössä hän melkein aina iltaisin sanoo (jos olen hänen luonaan), että ai, en ole vielä ottanutkaan tämän päivän lääkkeitä. Ehkä tuo ei edes ole negatiivista palautetta, mutta äitini reagoi niin torjuvasti, että tunnen sanovani jotain negatiivista, kun puutun asiaan. Ilmeisesti ei saisi joidenkin mielestä puuttua ja pitäisi unohtaa koko ihminen.

Ap.

Jossain vaiheessa tulee vastaan aika, jolloin joutuu miettimään, onko oman vanhemman ajattelun maailma enää ihan kohdillaan. Dementia ei tule yhtäkkiä ja yllättäen. Sen ensimmäiset merkit ovat oudot mielipiteet, vähättely, välinpitämättömyys, jne. Niitä voi tulla jo keski-iässä. Äitisi kohdalla joudut seurailemaan tilannetta. Joskus vuosien päästä on ehkä edessä tilanne, että joudut pyytämään hänelle kotiapua.  

Äiti on tutkittu muistiklinikalla, mitään ei ilmennyt. Huostaanotto ei tule kysymykseenkään. Ulkopuolisille äiti näyttää aivan eri puolen itsestään. Hän on järjestelmällinen, reipas ja iloinen.

Ap.

Ymmärrän sua oikein hyvin ap koska mun äiti on ihan samanlainen. Yhtään jos on eri mieltä, antaa edes vähän negatiivista palautetta (kuten että pikkusiskoa ei saisi repiä lujaa ranteesta koska sitä sattuu) tai tekee asiat eri tavalla kuin se ite tekee niin se kokee sen jonain hyökkäyksenä itseään vastaan ja suhtautuu tosi vihamielisesti. Sama että jos joku joskus loukkaantuu jostain äitini sanomisista tai tekemisistä niin vika on aina muissa ihmisissä. Äiti saattaa aivan pokkana vaatia että sillä pitää olla oikeus päättää täysi-ikäisen lapsensa opiskelusta ja töissä käymisestä ja että lapsen on kotoa muutettuaankin asuttava lähellä. Suosittelen rajoittamaan yhteydenpidon minimiin.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 11:34"]

Jossain vaiheessa tulee vastaan aika, jolloin joutuu miettimään, onko oman vanhemman ajattelun maailma enää ihan kohdillaan. Dementia ei tule yhtäkkiä ja yllättäen. Sen ensimmäiset merkit ovat oudot mielipiteet, vähättely, välinpitämättömyys, jne. Niitä voi tulla jo keski-iässä. Äitisi kohdalla joudut seurailemaan tilannetta. Joskus vuosien päästä on ehkä edessä tilanne, että joudut pyytämään hänelle kotiapua.  

[/quote]

Luulen, että äitini on ollut aina jotenkin välinpitämätön. Esimerkiksi minua hän ei olisi mitenkään jaksanut viedä lääkäriin, kun olin lapsi. Hän käänsi asian siten, että olin (muka) todella terve lapsi ja ylpeili sillä. Muista ihmisistä hän puhuu joskus äärettömän myrkyllisesti. Olen tulkinnut sen kateudeksi. Toisaalta hän elää nautinnonhakuisesti ja tekee ihan kivoja asioita. Mutta kaiken takana on melkoista sekasotkua. Vaikea selittää kirjoittamatta pitkästi. Kerroin ehkä jo nytkin liikaa. Joka tapauksessa on mahdotonta puhua vain mukavista asioista. Olen yrittänyt ja sitten äiti kovistelee, onko "jotain tapahtunut", jos huomaa väkinäisyyteni.

Ap.

Aikuista ihmistä ei kuulu neuvoa tai antaa negatiivista palautetta, jos ri ole ihan pakko. Jos annat, varaudu siihen, että voit joutua riitoihin. Miehellekin sanon asioista vaan, jos ne on sellaisia jonka kanssa en pysty elämään eli jis toinen ei muutu, en näe tulevaisuutta. Sukulaisten kanssa ei tarvi olla joka päivä enkä koskaan valita, vaikka olisi aihetta.Jos äitini kysyy, kerron kyllä mielipiteeni, vaikka se olisi negatiivinen.

Ymmärrän kyllä, jos huoli äitistäsi on, jos ei ota lääkkeitä. Koiran hoidossa taas moni on niin eri linjoilla. Eläinsuojeluilmoituksen voi aina tehdä. Mielestäni kaverini tapa kasvattaa koiria ei ole oikea, mutta en minä sitä hänelle sano. Enkä halua keneltäkään kuulla, että tapani kasvattaa lapsia on väärä. Erikseen voin kysyä äidiltäni mitä mieltä hän on jostain asiasta esim. Kasvatukseen liittyen ja muutan usein toimintaa siihen suuntaan tai ainakin kokeilen, mutta on törkeää mennä toiselle sanomsn, että jäähy on lapsen pahoinpitelyä. Nämä on mielipiteitä ja kullakin on omansa. Asiantuntijoillakin .

Anna äitisi olla. Et voi asialle mitään. HaluatkoHaluatko, että äitisi kuolee, kun olette hyvissä väleissä vai kun omette riidelleet ja huonoissa väleissä?

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 11:41"]

Ymmärrän sua oikein hyvin ap koska mun äiti on ihan samanlainen. Yhtään jos on eri mieltä, antaa edes vähän negatiivista palautetta (kuten että pikkusiskoa ei saisi repiä lujaa ranteesta koska sitä sattuu) tai tekee asiat eri tavalla kuin se ite tekee niin se kokee sen jonain hyökkäyksenä itseään vastaan ja suhtautuu tosi vihamielisesti. Sama että jos joku joskus loukkaantuu jostain äitini sanomisista tai tekemisistä niin vika on aina muissa ihmisissä. Äiti saattaa aivan pokkana vaatia että sillä pitää olla oikeus päättää täysi-ikäisen lapsensa opiskelusta ja töissä käymisestä ja että lapsen on kotoa muutettuaankin asuttava lähellä. Suosittelen rajoittamaan yhteydenpidon minimiin.

[/quote]

Emme me juurikaan esimerkiksi soittele, mutta esimerkiksi näin kesäisin olen käynyt hänen luonaan pari kertaa. Ja tarkoitin negatiivisella palautteella juuri tuollaista eri mieltä olemista, en vain osannut selittää. Ja sitten on näitä käytännön asioita, vaikkapa joku tiskiharja. Esimerkiksi vaikka rahasta ei pitäisi olla puutetta, niin tiskiharja on sellainen littaan harjattu ikivanha haiseva harja. Sillä sitten pestään ihmisten ja eläinten astioita. Kerran ostin uuden harjan. Mutta eihän se tietenkään päätynyt käyttöön. Näitä asioita on kaikenlaisia. Tuo on vain esimerkki.

Ap.