Ahdistaa, en saa koskaan lasta tai pääse naimisiin

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 15:37"]

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 15:25"]

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 15:02"]

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 14:55"]

Kääk, siis piti sanoa että ainoastaan Helsingissä ja Turussa on enemmän naisia, kaikissa muissa kaupungeissa enemmän miehiä. #24 jatkaa

[/quote]

Niin, eli olin oikeassa. Täysin typerä ja turha oli viestisi :)

[/quote]

Siis täh? Sanoit "suurissa kaupungeissa nuoret ja kauniitkaan naiset eivät kelpaa miehille, koska tarjonta on niin suuri." 

Kuitenkin suurimmista kaupungeista 8:ssa 10:stä vallitsee juuri päinvastainen tilanne, eli tarjonta on liian pieni! Tai 98/100, tai 198/200, ihan mihin haluat "suuren" kaupungin rajat vetää.

[/quote]

Sä sitten jaksat! =D

Mun viesti oli täysin oikeassa, ihan turha kuule sun nillittää epäolennaisuuksista enää tähän asiaan liittyen. Ota saatana silmät käteen ja katso viestiketjua kun et näytä ymmärtävän edes tavallisia viestejä.

[/quote]

Jaksan siinä missä sinäkin. Viestisi oli joko sarkasmia tai väärässä, sekä hengessä että faktassa.

Pitää vähän vuodattaa, kun on niin samankaltainen tilanne, tosin oon hyväksynyt sen että lapsia ei mulle tässä elämässä suotu. Oon 36, ja vaikka huomenna tapaisin miehen, menisi tutustumiseen ainakin vuosi ennen kuin lapsia voisi harkita, ja ellei mies olisikaan hyvä niin kaikki alkaisi alusta. Asun yksiössä ja teen töitä pienellä palkalla, jouluisin usein välttelen Facebookia ettei tarvitse katsoa muiden perhekuvia ja kesäkin oli ainakin ennen aika ahdistava kun muut lomailee perheineen mökeillään ja veneillään. Mulla ei luultavasti tule koskaan olemaan varaa mökkiin, autoon, veneeseen tai mihinkään. Yliopisto-opinnot keskeytyivät aikoinaan kun oli pakko mennä paskapalkkaisiin töihin minne sitten jäin. Nyt yritän opiskella työn ohessa uudelleen, mutta epäilen kovasti sen vaikutusta työtilanteeseeni kun muut vastavalmistuneet on lähes 20 vuotta nuorempia ja oma työkokemus aivan eri alalta. 

Nuorempana seurustelin pitkään miehen kanssa joka ei lapsia halunnut. Itseltä meni ne parhaat synnytysvuodet siihen suhteeseen, kun en osannut niin laskelmoivasti ajatella että pitäisi erota ja alkaa etsiä "siittäjää". Myöhemmin olen kyllä etsinyt miehiä, mutta suurin osa on osoittautunut epäluotettaviksi, vaikka olen keskittynyt juuri niihin "tavallisiin" miehiin. Lisäksi luulen, että myös miehille naisen varallisuus merkitsee. Edellinen deittikumppani puhui kuinka haluaa lähivuosina ostaa tulevan kumppaninsa kanssa vähintään kolmion hyvältä alueelta. En tietenkään peitellyt sitä, että minulla mahdollisuudet tähän ovat aika rajalliset, ja suhde kuivui kokoon. Itse en miehen varallisuudesta välitä, löytäisin mielelläni jonkun jonka kanssa voisin asua vaikka vuokralla kaksiossa kulut jakaen. 

Mutta sekin on totta, että fiilikset lähtee itsestä ja asennoitumisesta. Mä koitan olla kiitollinen siitä, että mulla on kuitenkin katto pään päällä, kivoja kavereita ja paljon rauhaa. Jossain vaiheessa huomaa ettei ne perheellistenkään lomakuvat enää niin hirveästi ahdista, vaan voi olla ihan aidosti onnellinen toisten puolesta ja samalla suunnata huomion myös oman elämän hyviin puoliin. Nyt kun on ollut tarpeeksi kauan ilman miestä, alkaa huomata ettei sitäkään oikeastaan mihinkään tarvitse. Jos tulee vastaan niin kiva, mutta stressiä en enää asiasta (juurikaan) ota.

Hommaa sitten yksin lapsi/lapsia. Jos olet reipas ja asiallinen ihminen, saat varmasti arjen sujumaan. Sitten sinulla on perhe-elämää ja ihmisiä ympärilläsi, ja tarjoat lapsillesi hyvän kodin. Ei sen tarvitse olla materiaalisesti hulppeaa. Surullisimpia ovat kuitenkin ne ihmiset jotka jäävät kokonaan yksin.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 15:15"]

Jotenkin ei löydy kovinkaan paljon myötätuntoa naisille jotka ovat 35+, ilman miestä ja lapsia ja haaveilevat perheestä. Kuitenkin suurin osa näistä naisista on biletellyt nuoruutensa, eivät ole halunneet sitoutua nuorempana koska "jee, vapaus!", ja muutenkin olleet hyvin omahyväisiä.

[/quote]

Miksi kummassa ei saisi juhlia, olla sitoutumatta ja nauttia vapaudestaan kun on nuori? Miten pohjattoman pahansuopa ihmisen pitää olla että näkee tuossa jotakin negatiivista? Ja mitä ihmeen OMAHYVÄISTÄ tuossa on?

Kyllä on katkera ja vihamielinen ihminen tuo kirjoittelija, jolta ei varmasti löydy myötätuntoa kenellekään koskaan.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 13:38"]

Oon 35-vuotias nainen, en seurustele enkä tunnu löytävän miestä mistään. Nyt on iskenyt ahdistus siitä että en koskaan pääse naimisiin, enkä varmaan koskaan tule saamaan lapsia. Hedelmällisyys laskee päivä päivältä, eli kohta sekin mahdollisuus on ohi. Teen paskahommaa huonolla palkalla, kroppa alkaa prakaan eikä työ kiinnosta. MUlla ei koskaan tuu oleen rahaa ostaan edes omaa kotia, autoa tai ylipäänsä mitään. MUn elämä menee ihan hukkaan ja ohitse! Mistä mä löydän miehen!?!?

[/quote] Miksi mies, jos vauvaa kaipaat?

"Hae" jostain etelänmaasta itsellesi mies, ja perusta perhe sen kanssa. Valitse sellainen mies joka tekee töitäkin, varaa valita on vaikka kuinka. Helppo ratkaisu, ota oikein mukava ja komea vielä niin sen parempi.

Voi ei hirvee kaihuskenaario. Minä olen 26 ja lasta aletaan miehen kanssa yrittänään ensi toukokuussa. Seurusteltu ollaan 6vuotta ja minulla yliopistotutkinto ja vakityöpaikja omalta alalta vaikkakin pieni näin alkuun. Urheilen ja bmi alle 20. Asuntoon olen säästänyt miehen kanssa vasta puoli vuotta ja asuntoostetaan 2v sisään; hommasta neoteltu jo pankissA. Ja silti minua pelottaa ja ahdistaa enkä ole täysin tyytyväinen vaikka pitäisi olla! Kiitos että avasit silmäni mä oon pelannu mun kortit oikein! Nyt äkkiä hae itelles uusi koulutus esim lyhyt amk ja sieltä mies ja äkkiä lapsi. Kämpäälä ei niin väliä nää teet ekaks! Tsemppiä!

Oletko ap etsinyt aktiivisesti kumppania, kun sellaisen siis haluat? Vai kuulutko niihin, jotka odottavat rakkauden ilmaantuvan "kun sitä vähiten odottaa"? Monet suosittelevat innokkaasti jälkimmäsitä tapaa. Epäilen, että siinä on usein kyse pelkästä kliseiden toistelusta tai mikä vielä vastenmielisempää, halusta tuoda esiin, että itse on niin ihana ja haluttava tyyppi että rakkautta ei tarvinnut yhtään itse etsiä :-D.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 16:04"]

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 15:15"]

Jotenkin ei löydy kovinkaan paljon myötätuntoa naisille jotka ovat 35+, ilman miestä ja lapsia ja haaveilevat perheestä. Kuitenkin suurin osa näistä naisista on biletellyt nuoruutensa, eivät ole halunneet sitoutua nuorempana koska "jee, vapaus!", ja muutenkin olleet hyvin omahyväisiä.

[/quote]

Miksi kummassa ei saisi juhlia, olla sitoutumatta ja nauttia vapaudestaan kun on nuori? Miten pohjattoman pahansuopa ihmisen pitää olla että näkee tuossa jotakin negatiivista? Ja mitä ihmeen OMAHYVÄISTÄ tuossa on?

Kyllä on katkera ja vihamielinen ihminen tuo kirjoittelija, jolta ei varmasti löydy myötätuntoa kenellekään koskaan.

[/quote]

Eihän tuo sanonut ettei saisi, siitä vaan. Mutta miksi häneltä pitäisi herua sympatiaa kun toinen sitten 35:na valittelee omien valintojen seurauksia? Sitäpaitsi jos naimaikäisiä miehiä on Suomessa 50 000 enemmän kuin naisia (luin AV:sta, lähdettä en vielä nähnyt) niin oisko se *vieläkin* omista valinnoista kiinni ettei löydy miestä? Eli rima vieläkin huomattavasti korkeammalla kun omalla tasolla, realistisella tasolla. Tai sitten totaalisen yrittämisen puute, eli asenteessa vieläkin paljon työstämistä? 

Eli nyt ois "heräämisen" paikka AP:lle, eikä päähän silittely ja voivoittelu auta siihen. Ongelman tiedostaminen ja siitä puhuminen, vaikka sitten av:llä, onkin ensimmäinen askel. Sitten tilanteen ja mahdollisuuksien kartoittaminen eli pitäisi tajuta ettei ole se uniikki satuprinsessa, sitten suunnitelma, sitten työtä, panostusta, efforttia. Ei se vuodatus tai myötätunnon hakeminen mihinkään johda jos ei tee asialle jotain. Ehkä olen aivan vääräässä, olen itsekin vastaavassa tilanteessa, tuo viimeinen vaihe meneillään. (Toiv. jatkuu loppuelämän, etten laiskuudelle anna enää ikinä periksi) 

Olen tämmöinen täällä haukuttu luuseri jonka yliopisto ja ura ja kakskymppiset katkes masennukseen (ei biletykseen). Kolmekymppisenä jätin masennuksen taakseni, sain ok vakituisen duunin vaikka ei nyt hyvästä palkasta ole tietoakaan, säästin jokaisen sentin että pystyin asunnon ostamaan (lainalla tietty), laihdutin läskit pois ja ensi kesäksi pitäisi olla salilla käynnit tuottanut sen verran tulosta ettei tarvitse hävetä omaa kehoaan enää, ainakaan siltä osin mihin pystyn vaikuttamaan. Itseni tietoiseen sivistämiseen käytän tietyn määrän tunteja viikossa, kun ei sekään enää kehity "automaattisesti" kuten joskus nuorena. Ehkä se on turhaa eikä johda tavoitteeseen, mutta ainakin surkku olo on vaihtunut toivoksi. Se on jo jotain, se.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 13:48"][quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 13:42"]

Yksinkin voi adoptoida.

[/quote] En mä halua adoptoida yksin, ja tuskin edes voisinkaan! Mä haluan makoilla miehen kanssa sängyssä ja yhdessä tunnustella kun vauva potkii mahassa. Mä haluan katsoo kun mun mies kantaa meidän lasta harteillaan ja leikkii puistossa, mä haluan perheen, ihan oman ja kokonaisen perheen!
[/quote]

Tätä ei edes kaikki lapsen saaneet ja parisuhteessa olevat saa. Meillä mies oli raakaudessa mukana ensimmäisen kanssa, mutta vaikka toinen oli enemmän miehen haluama, ei koskenut ikinä vatsaan tai ottanut syliin. Seksi loppui ja muukin läheisyys. En tiedä syytä, en tiedä oliko pettymys sukupuoleen vai mikä oli. Lasten kanssa ei ole ikinä mennyt puistoon ja se leikkiminen ja muukin on jäänyt niihin muutamiin kertoihin viikossa.

Hanki lapsi jonkun kaverisi kanssa? Ette olisi parisuhteessa, mutta et huolehtisi lapsesta yksin. Apilaperheeksi sitä kai kutsutaan.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 14:33"]

Täälä kans yksi elämäänsä pettynyt. Pahalta tuntuu myös että petin vanhempieni toiveet lapsenlapsesta. Olen siis jo 44v enkä seurustele. Siis niin paha tämä asia että käynyt mielessä kaikenlaista... työnteko ei kiinnosta. Miksi ahertaisin kun valtio perii.

[/quote]

Vähän samat fiilikset, paitsi ettei ole vanhempia, jotka voisivat olla pettyneitä. Mut joo. Tämä sukuhaaran tynkä päättyy nyt sit tähän. Olis kiva tietää, elääkö 5, 25 vai 45 vuotta, jotta voisi optimoida loppuelämän rahankäytön...

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 17:21"]

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 16:04"]

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 15:15"]

Jotenkin ei löydy kovinkaan paljon myötätuntoa naisille jotka ovat 35+, ilman miestä ja lapsia ja haaveilevat perheestä. Kuitenkin suurin osa näistä naisista on biletellyt nuoruutensa, eivät ole halunneet sitoutua nuorempana koska "jee, vapaus!", ja muutenkin olleet hyvin omahyväisiä.

[/quote]

Miksi kummassa ei saisi juhlia, olla sitoutumatta ja nauttia vapaudestaan kun on nuori? Miten pohjattoman pahansuopa ihmisen pitää olla että näkee tuossa jotakin negatiivista? Ja mitä ihmeen OMAHYVÄISTÄ tuossa on?

Kyllä on katkera ja vihamielinen ihminen tuo kirjoittelija, jolta ei varmasti löydy myötätuntoa kenellekään koskaan.

[/quote]

Eihän tuo sanonut ettei saisi, siitä vaan. Mutta miksi häneltä pitäisi herua sympatiaa kun toinen sitten 35:na valittelee omien valintojen seurauksia? Sitäpaitsi jos naimaikäisiä miehiä on Suomessa 50 000 enemmän kuin naisia (luin AV:sta, lähdettä en vielä nähnyt) niin oisko se *vieläkin* omista valinnoista kiinni ettei löydy miestä? Eli rima vieläkin huomattavasti korkeammalla kun omalla tasolla, realistisella tasolla. Tai sitten totaalisen yrittämisen puute, eli asenteessa vieläkin paljon työstämistä? 

Eli nyt ois "heräämisen" paikka AP:lle, eikä päähän silittely ja voivoittelu auta siihen. Ongelman tiedostaminen ja siitä puhuminen, vaikka sitten av:llä, onkin ensimmäinen askel. Sitten tilanteen ja mahdollisuuksien kartoittaminen eli pitäisi tajuta ettei ole se uniikki satuprinsessa, sitten suunnitelma, sitten työtä, panostusta, efforttia. Ei se vuodatus tai myötätunnon hakeminen mihinkään johda jos ei tee asialle jotain. Ehkä olen aivan vääräässä, olen itsekin vastaavassa tilanteessa, tuo viimeinen vaihe meneillään. (Toiv. jatkuu loppuelämän, etten laiskuudelle anna enää ikinä periksi) 

Olen tämmöinen täällä haukuttu luuseri jonka yliopisto ja ura ja kakskymppiset katkes masennukseen (ei biletykseen). Kolmekymppisenä jätin masennuksen taakseni, sain ok vakituisen duunin vaikka ei nyt hyvästä palkasta ole tietoakaan, säästin jokaisen sentin että pystyin asunnon ostamaan (lainalla tietty), laihdutin läskit pois ja ensi kesäksi pitäisi olla salilla käynnit tuottanut sen verran tulosta ettei tarvitse hävetä omaa kehoaan enää, ainakaan siltä osin mihin pystyn vaikuttamaan. Itseni tietoiseen sivistämiseen käytän tietyn määrän tunteja viikossa, kun ei sekään enää kehity "automaattisesti" kuten joskus nuorena. Ehkä se on turhaa eikä johda tavoitteeseen, mutta ainakin surkku olo on vaihtunut toivoksi. Se on jo jotain, se.

[/quote]

Minusta ilmaisi aivan selvästi ettei saisi pitää hauskaa. Kirjoittaja syyllisti naista siitä, että hän on kehdannut nauttia nuoruudestaan ja ilmoitti tämän olleen "omahyväinen". Mitä ihmeen valintojen seurauksia olisi siinä, että on pitänyt hauskaa kuten normaalin ihmisen normaaliin elämään kuuluu?

Olipas mun vuodatukseen tullut paljon vastauksia, suurin osa ihmisiltä jotka eivät lainkaan ymmärtäneet mitä tarkoitin. Katosin linjoilta koska jouduin menemään töihin, ja meillä ei juuri taukoja ehdi pitämään niin en tänne palstalle enää ehtinyt. En ole pyörinyt munarallissa nuoruuttani, mielestäni itselleen eläminen ei tarkoita sitä että harrastaisi seksiä kaikkien miesten kanssa. Ja kyllä, olen etsinyt miestä, treffaillut ja tapaillut, tuloksetta. En kaipaa miestä elättäjäksi, enkä halua vauvaa yksin. Haluan perheen. Toki lapsen elättäminen kaksin on halvempaa, onhanyhdessä asuvien parienkin elinkustannukset halvempia kuin sinkkujen, ja haluan että mies tietenkin osallistuu kuluihin. Mutta ei, kyse ei ole rahasta niin kuin joku kyynikko epäili, kyse on jostakin ihan muusta. Enkä halua ottaa ihan mitä tahansa miestä, haluan että meillä olisi tunteita toisiamme kohtaan, että mies on kohtelias ja huomioonottava. En usko että olisin onnellisempi itsekkään ja ajattelemattoman miehen kanssa. En kuitenkaan koe että kyse olisi siitä että rima olisi liian korkealla!

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 14:42"]Noniin. Nythän on sellainen tilanne näköjään monella, että miestä ei ole ja työkin on tuskaa ja Helsingissä miehen saanti on ilmeisesti vaikeaa? Tässähän ei nyt tarvitse olla kovin ratkaisukeskeinen ihminen, että tajuaa muuttaa maalle ja etsiä sieltä vanhapoika
[/quote]
Eli pitää ottaa vaan joku kenet saa, jonka kanssa ei ole edes onnellinen eikä välttämättä ole edes hyvä isä?

Sopivan puolison löytäminen ON vaikeaa missä tahansa. Ellei ota ketä tahansa ja huomaa olevansa sitten entistäkin onnettomampi väärän puolison kanssa. Ei se "kuka tahansa" tee ketään onnelliseksi.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 17:55"]

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 17:21"]

Eihän tuo sanonut ettei saisi, siitä vaan. Mutta miksi häneltä pitäisi herua sympatiaa kun toinen sitten 35:na valittelee omien valintojen seurauksia? Sitäpaitsi jos naimaikäisiä miehiä on Suomessa 50 000 enemmän kuin naisia (luin AV:sta, lähdettä en vielä nähnyt) niin oisko se *vieläkin* omista valinnoista kiinni ettei löydy miestä? Eli rima vieläkin huomattavasti korkeammalla kun omalla tasolla, realistisella tasolla. Tai sitten totaalisen yrittämisen puute, eli asenteessa vieläkin paljon työstämistä? 

 [/quote]

Minusta ilmaisi aivan selvästi ettei saisi pitää hauskaa. Kirjoittaja syyllisti naista siitä, että hän on kehdannut nauttia nuoruudestaan ja ilmoitti tämän olleen "omahyväinen". Mitä ihmeen valintojen seurauksia olisi siinä, että on pitänyt hauskaa kuten normaalin ihmisen normaaliin elämään kuuluu?

[/quote]

Yritin lyhentää vähän lainauksia, oli niin pitkä, toivottavasti meni oikein.

No juu tuo omahyväinen vähän kuulosti katkeran ihmisen kirjoituksesta. Niistä valinnoista kuitenkin niin ei se nyt ole mikään salaisuus että naisten paras hetki napata hieno mies on kakskymppisenä. Jos sen ajan käytät pahojen poikien kanssa rellestämiseen, bilettämiseen, eli semmoisten kanssa jotka eivät tule asettumaan perhettä tekemään, tai vaihtoehtoisesti maata lattialla pöydän alla piilossa ja välillä sairaalassa kuten minä, niin tottakai on sitten kolmekymppisenä vaikeampi tilanne, kun oma tähti on jo laskussa.

Eikä ne huonot seuraamukset edes lopu siihen menetettyyn kultaiseen tilaisuuten, vaan rellestämisestä saa lutkan/huoran maineen joka sekin alentaa arvoasi useimpien miesten silmissä, ja joidenkin mukaan vielä tekee sinut kyvyttömäksi sitoutua tavalliseen mieheen myöhemmin. Masennus taas on täällä niin usein esille tuleva "mt-tausta", ainoa nimitys tai kategorinen haukkumasana joka on pahempi kun wt, kai. Minä olen sitten sekä wt kun puuttuu tutkinto, että mt-taustainen.

Yksi "ratkaisu" jälkimmäisiin ongelmiin on tietysti paikkakunnan tai ainakin sosiaalipiirin vaihto, sekä valehteleminen taustasta. Onko sitten hyvä aloittaa suhde valheilla? En osaa sanoa. Ehkä on, ehkä ei.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 15:00"]

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 14:55"]

Tollasella asenteella ei saa yhtään mitään.

[/quote]

Musta pahinta tuossa on että tulee ihan fiilis niinkuin se lapsi on saatava ja mies on vain toissijainen välttämätön paha siinä. "Ei oo rahaa adoptoida", eli mies on vaan se rahapussi siinä ja väline joka toimittaa lapsen. Sen takia te ette sitä miestä saa, miehet haluaa että heitä rakastetaan, eivätkä he koe että nainen haluaa vaan hyväksikäyttää ja hommata lapsen miehen kustannuksella. Mies haluaa olla se tärkein ja sitten vasta tehdä sen lapsen perheeseen jossa on rakkautta ja hyvät välit vanhempien kesken.

[/quote]

Mitä hittoa tälläinen viesti saa alapeukkuja?? Miettikää nyt kanssasisaret kuvio toisinpäin, ettehän tekään halua olla pelkkiä synnytyskoneita miehelle, vaan se numero yksi omana itsenään?

Lähde ulkomaille opiskelemaan.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 20:16"]

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 15:00"]

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 14:55"]

Tollasella asenteella ei saa yhtään mitään.

[/quote]

Musta pahinta tuossa on että tulee ihan fiilis niinkuin se lapsi on saatava ja mies on vain toissijainen välttämätön paha siinä. "Ei oo rahaa adoptoida", eli mies on vaan se rahapussi siinä ja väline joka toimittaa lapsen. Sen takia te ette sitä miestä saa, miehet haluaa että heitä rakastetaan, eivätkä he koe että nainen haluaa vaan hyväksikäyttää ja hommata lapsen miehen kustannuksella. Mies haluaa olla se tärkein ja sitten vasta tehdä sen lapsen perheeseen jossa on rakkautta ja hyvät välit vanhempien kesken.

[/quote]

Mitä hittoa tälläinen viesti saa alapeukkuja?? Miettikää nyt kanssasisaret kuvio toisinpäin, ettehän tekään halua olla pelkkiä synnytyskoneita miehelle, vaan se numero yksi omana itsenään?

[/quote]

Niin, mutta puolustaaakseni AP:ta, kirjoittihan hän myös toiveistaan siitä kuinka mies tunnustelee vatsaa ja käy lasten kanssa leikkipuistossa. Et ei se mies nyt totaalisesti sivuutettu rahapussiksi kuitenkaan. Vaikka se rakkaus vain miehen ja naisen välillä kyllä jäi mainitsematta, sitä en voi kieltää.

t. mt & wt

PÄÄSE naimisiin? Millä vuosisadalla oikein elät :DDDDDD