Lue keskustelun säännöt.
Kummilapsi ei kiitä, onko syy lopettaa muistaminen?
25.02.2022 |
Kummilapsi täyttää tänä vuonna 10 v. Kummilapsen ollessa pieni, äitinsä kiitti lahjoista/korteista. Enää äiti ei kiitä, kun lapsi on jo niin iso, mutta lapsi itsekään ei kiitä eikä kummilapsesta kuulu enää nykyisin. Pienempänä kysyi äitinsä kautta, koska nähtäisiin.
Olenko ihan kamala kummi, kun haluaisin lopettaa kummilapsen muistamiset, kun kummilapsi ei laita edes whasapp-viestiä ja kiitä/vastaa, jos olen laittanut vaikka kortin tai viestin kummilapselle? Joskus olen joutunut kysymään kummilapsen äidiltä, onko lapsen puhelinnumero vaihtunut, kun kummilapsi ei ole vastannut viesteihini.
Sukua ollaan, joten tämä muistamisten lopettaminen "näin aikaisin" tuntuu senkin puolesta ikävältä.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ymmärrän jos et halua kalliita lahjoja ostaa kiittämättömälle. Mutta kortit ja viestit, eikö niiden lähettämisestä tule itsellesi kuitenkin hyvä mieli? Tehän voisitte tehdä jotain kivaa niin ehkä lähentyisitte. Mitä jos kummilasta jännittää vastata sun viesteihin kun et ole niin tuttu.
Kummilapsen ollessa pienempi kävin heillä kylässä n.6 kertaa vuodessa, vaikka oli pitkä välimatka. Olen ollut aktiivinen kummi alusta asti. Kummilapsen kasvaessa ei kummilapsen perheestä ole enää kuulunut, vaikka olen itse jatkanut yhteydenpitoa. En siis ole vieras. Jos viesteihini/kortteihini ei edes vastata, mistä tiedän niiden menneen perille/miksi niiden lähettämistä kannattaa jatkaa? Ei muissakaan ihmissuhteissa laiteta yksipuolisesti viestiä toiselle ja toisesta ei koskaan kuulu mitään.
Ap
Viestien laittaminen ja muistaminen on kummin tehtävä.
Kummin tehtävä on lapsen kristillinen kasvatus. Ihan virallisesti siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän ihmisiä, jotka eivät kykene kiittämään - kyvyttömyys (joka on aito, psykologinen,) ei tarkoita, etteivätkö he arvostaisi toisen osoittamaa välittämistä.
Itse lopetin vanhemman kummilapsen lahjomisen (siskon lapsi) kun ei kuulunut mitään kiitosta. Asuivat ulkomailla ja jouduin lähettämään lahjat. Silloin kun kävivät Suomessa, olin viimeisten joukossa keitä tapasivat. Ja yleensä tapaamiskutsu tuli "Moi, ehditkö huomenna nähdä klo 12:00-12:35."
Nyt kummilapsi on aikuinen ja satunnaisesti viesteilen hänen kanssaan. Systeriinkään en ole jaksanut pitää yhteyttä muutamaan vuoteen. Jos laitan jotain viestiä niin hänen vastaukset on pelkkä ok tai joku emoji.
Nuorempi kummilapsi (veljen lapsi) on alakouluikäinen ja soitellaan videopuheluita useamman kerran kuukaudessa. Tätä lasta lahjon mielelläni, koska pidämme yhteyttä puolin ja toisin ja tapaamme säännöllisesti.
En ole mikään lahja-automaatti, vaikka kuinka olisi verisukulainen.
Mitäpä jos lahjasi ovat aivan pskoja, eivätkä kiinnosta lasta ollenkaan? Oletko vaivautunut oikeasti tutustumaan häneen, vai oletko vain joku outo creepy aikuinen, joka laittaa outoja viestejä ja lähettää kiusallisia lahjoja? Tällaisiakin tätejä kun ny vaan on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on hyvä oppitunti lapselle elämästä: jos et saa suutasi auki, kiitä/sano arvostavasi jotain asiaa (jonka ilmaiseksi saat), niin se asia saattaa hävitä elämästäsi, koska _vaikutat_ kiittämättömältä.
Tämä pätee monissa muissakin asioissa. Harva asia elämässä tulee ilmaiseksi eteesi ilman, että reagoit asiaan mitenkään.
Kyllä, mutta noin nuorelle vanhempien kuuluu tämä opettaa. Aika usein moukalla lapsella on moukkamaiset tai curling-vanhemmat, mutta eivät tietenkään aina. Lapsi oppii esimerkistä ja siitä että hänet ohjataan ottamaan vastuu esim. tuosta kiittämisestä. Voi siis olla, että lapsi ei ole edes tietoinen että lahjoista kuuluu kiittää, tai sitten vanhemmat tekevät kaiken puolesta ja lapsi olettaa että tottakai vanhemmat pitävät hänen puolestaan yhteyttä. Ei kukaan 10v tuollaisia kuitenkaan pysty yksinään päättelemään, varsinkaan yhtään ujompi tai sosiaalisesti kömpelö lapsi. Eli vanhemmilla on se vastuu tässäkin, kummi voi tehdä oman osansa mutta ei sen enempää kasvattaa. Yhteydenpito kannattaa lopettaa jos siitä koituu enemmän harmia ja mielipahaa kuin iloa kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläpäin on tapana, että 10v-synttärit on viimeiset "isot" synttärit, sen jälkeen juhlitaan hillitymmin. Kummiltakin riittäisi pelkkä kortti tai puhelu.
Ihan kokonaan en muistamista lopettaisi. Voithan kirjoittaa onnittelukorttiin, että olisi kiva jos lapsi soittaisi. Rippikoulun jälkeen lopettaisin kortitkin mikäli kummilapsi ei vieläkään heräisi tajuamaan tilannetta.
Oma kummipoikani muutti kauempaa Suomesta omilleen tänne pääkaupunkiseudulle, mutta ei ole laittanut osoitteenmuutoskorttia eikä pyytänyt käymään. Kieltämättä loukkaannuin. Aiemmasta pitkästä välimatkasta huolimatta olen järjestänyt meille yhteistä tekemistä ja muistanut synttäreinä ja jouluna kivoilla lahjoilla. Nuoret on yleensä melko itsekeskeisiä, enkä aio tuputtaa seuraani jos sitä ei kaivata.
Itselläni on ihanat kummit. Edesmennyttä muistelen lämmöllä ja toisen kanssa soittelemme aina synttäreinä, se on mukava perinne.
Minusta tämä on hyvä oppitunti lapselle elämästä: jos et saa suutasi auki, kiitä/sano arvostavasi jotain asiaa (jonka ilmaiseksi saat), niin se asia saattaa hävitä elämästäsi, koska _vaikutat_ kiittämättömältä.
Tämä pätee monissa muissakin asioissa. Harva asia elämässä tulee ilmaiseksi eteesi ilman, että reagoit asiaan mitenkään.