Saako suuttua jos ei saa hääpäivänä lahjaa???
Jes, meillä oli eilen 10-vuotis hääpäivä. Mies hehkutti monta päivää tulevaa merkkipäivää, mutta ei ostanut kukkia ei lahjaa, ei vienyt syömään.
Ottaa päähän!!!
Ei ole siis ostanut ikinä hääpäiväksi mitään lahjaa. Eli ei sinällään yllättävää, mutta nyt olin sanonut että olisi soveliasta jotenkin muistaa kun on 10-vuotis päivä. Ja on ollut muutenkin rankkaa niin olisi kiva saada jotain piristystä. Sanoin vielä ettei tarvi mitään isoa, mutta jotenkin olisi kiva tulla muistetuksi. Luulin että ymmärsi, mutta ei näköjään.
Eilen illalla hermostuin asiasta. Ja sain kuulla jotain ihme läpinää jostain suklaapatukoiden ostamisesta....HÄH!! Ostaako joku mies suklaapatukoita lahjaksi vaimolleen hääpäivälahjaksi? Ja siis ei ostanut yhtään suklaata, mutta siitä. En halua suklaata kun yritän pudottaa painoa.
Mies ei kyllä muutenkaan ole hyvä ostamaan lahjoja. Yleensä vaan enemmän hyviä aikeita, kuin niitä hyviä tekoja.
Olenko ihan kamala akka jos suutun kun en saa hääpäivälahjaa ja saatteko te muut hääpäivälahjoja?
Kommentit (63)
Varmempaa on suunnitella hääpäivän vietto etukäteen yhdessä puolison kanssa, eikä odotella mitään yllätyksiä. Yleensä miehistä ei oikein ole sellaisiin. :)
Onhan se vähän hölmöä yhteisenä juhlapäivänä ojentaa toiselle lahjaa ja takaisin ei saa mitään, mutta ei nyt liittoa kaada.
Miksi oikein suuttua pitäisi? Mistähän tämä naisten vaatimus hääpäivälhjoihin oikein juontaa. Taitaa olla ajoilta, jolloin nainen oli tulsoton kotirouva ja mies elätti ja sityten osti pikkurouvan iloksi lahjoja. Ei sovi enää oikein nykypäivään. Minä en ainakaan mieheltäni kehtaisi vaatia lahjaa.
Siis eikö ap itse antanut lahjaa miehelle?
Onko lahja pakko antaa rangaistuksen uhalla?
[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 10:14"]
Onko lahja pakko antaa rangaistuksen uhalla?
[/quote]
Kyllä siitä nalkutusta ja pihtausta seuraa, ainakin aloittajan kotona ; )
[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 09:52"]
Ei meillä mitään lahjoja ostella hääpäivänä, yhteinen juttuhan se on niin minusta hölmöä jos itse sankarin pitää ostoksille lähteä. Ennemmin keksiä yhdessä mitä kivaa vois tehdä yhdessä.
[/quote]
Meillä sekä tehdään yhdessä jotain kivaa että ostetaan toisillemme lahjat. Järjellä ajateltunahan tuo lahjahomma on ihan hölmöä etenkin kun meillä on jo pitkään ollut täysin yhteiset rahat, mutta meistä molemmista se sattuu olemaan kivaa. On kiva suunnitella toiselle lahjaa ja toteuttaa se, on kiva nähdä toisen ilahtunut ilme kun kaikki menee nappiin (myönnettäköön ettei aina ole mennyt) ja myöskin on kiva odottaa jännityksellä, mitä toinen on keksinyt. Tyylejä ja mieltymyksiä on totta kai monia, mutta meille hääpäivä on vuoden odotetuin ja mukavin juhla.
Mielestäni se on mies, joka ostaa kukkia ja tarjoaa illallisen. Näinhän on tapana. Ap
[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 10:20"]
Mielestäni se on mies, joka ostaa kukkia ja tarjoaa illallisen. Näinhän on tapana. Ap
[/quote]
Et siis miehelle mitään antanut? Pillua ei siis lasketa. Onhan se hänenkin hääpäivä! Vai yksinkö olet mennyt naimisiin?
Jos et itsekään ostanut miehelle lahjaa, niin olet moukka kun suutuit.
Meilläkin oli 10-vuotis hääpäivä. Toivotettiin toisillemme hyvää hääpäivää. Onneksi ei kumpikaan välitetä yllätyslahjoista. Jos tietää, että toinen on huono ostelemaan lahjoja, eikö päivää voisi juhlistaa vaikka menemällä ravintolaan syömään.
:D :D :D
ap ei ole itse muistanut merkkipäivää muuten kuin vaatimuksilla. Ymmärsinkö oikein?
Ei kyllä ole oikein sekään, että vain ap olisi ostanut lahjan ja mies ei. Itse ymmärrän ap:n harmituksen - tykkään romantiikasta ja siitä, että mies on herrasmies, huomioi naistaan. Kyllä nainenkin huomioi miestä arjessa lukemattomin eri tavoin.
[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 10:20"]Mielestäni se on mies, joka ostaa kukkia ja tarjoaa illallisen. Näinhän on tapana. Ap
[/quote]
Aha. Ostaako mies myös omat syntymäpäivä- ja joululahjansa? Ihan naurettavaa vaatia miestä muistamaan sinua hääpäivänänne yhtään mitenkään jos sinäkään et häntä muistanut mitenkään. Meillä juhlitaan hää- ja vuosipäiviä. Vuorovuosina kumpikin järjestää jotain kivaa molemmille ja maksaa tietenkin myös.
[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 10:26"]Meilläkin oli 10-vuotis hääpäivä. Toivotettiin toisillemme hyvää hääpäivää. Onneksi ei kumpikaan välitetä yllätyslahjoista. Jos tietää, että toinen on huono ostelemaan lahjoja, eikö päivää voisi juhlistaa vaikka menemällä ravintolaan syömään.
[/quote]
"Toinen on huono ostelemaan lahjoja..." Siis meinaat, että miehen pitäisi muistaa, mutta ei ap:n? Ap olisi voinut ehdottaa ravintolaan menoa, mutta ehei, kun hän elää kivikaudella, jossa mies huomioi naista 24/7 ja hänen ei tarvitse huomioida miestä.
[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 10:29"]Ei kyllä ole oikein sekään, että vain ap olisi ostanut lahjan ja mies ei. Itse ymmärrän ap:n harmituksen - tykkään romantiikasta ja siitä, että mies on herrasmies, huomioi naistaan. Kyllä nainenkin huomioi miestä arjessa lukemattomin eri tavoin.
[/quote]
Missä kivikaudella teillä eletään? Ihan samalla tavalla se mieskin varmasti huomioi naista arjessa.
Me mentiin yhteisellä päätöksellä Lontooseen viikonlopuksi 10-vuotisjuhlapäivän johdosta. Tosin ei menty ihan samana päivänä, vaan vasta seuraavassa kuussa. Vielä tekin ehditte jotain järjestää, jos haluatte yhdessä juhlistaa avioliittovuosianne. Menkää vaikka kylpylään viikonlopuksi. Onnea, että olette pysyneet noin pitkään yhdessä!
Katsotaan miten meillä käy parin kuukauden päästä. En aio ostaa tai järjestää mitään. Pusun aattelin 6v hääpäivälahjaksi vaimolle antaa ja hyvä hääpäivää toivottaa. En ole vielä päättänyt teenkö tämän jo heti aamusta vai testaanko muistaako vaimo ja annan "lahjani" vasta illalla nukkumaan mennessä.
Tämä vain siksi, että viime vuonna vaivannäköni palkittiin motkottamalla. Otin viime vuonne perjantain vapaaksi ja kävin hierojalla, kävin kaupassa ja hain lapset hoidosta. Talon siivoaminen jäi vähän kesken kuten ruoan laittokin, mutta kukkakimpun kerkesin kuitenkin keittiön pöydälle asetella. Ja olin myös varannut meille la/su yöksi hotellin ja vanhempani lastenvahdiksi ja jopa kertonut heille lasten harrastusten aikataulut. Kun mielestäni olin kerrankin kunnolla panostanut, niin lievästi vitutti tympeä vastaanotto. Hotelli ja paikkakunta olivat vääriä, vanhempien vaivaaminen panoyön takia oli noloa ja kaikenlisäksi vaimo joutui peruuttamaan ystävänsä kanssa sopimansa kävelylenkin. Siinä meni minun intoni mihinkään lahjoihin muutamaksi vuodeksi.
Meillä oli vasta 13. hääpäivä. Olisin toivonut jotain pientä muistamista. En saanut mitään, mikä ei kyllä yllättänyt yhtään. Kyllä naisena kaipaisin joskus pieniä huomionosoituksia ja eleitä että minusta tykätään eikä pidettäisi vaan itsestään selvyyteen. Toki voidaan kysellä mitä nainen antoi miehelle yms. Mutta kyllä ihan perinteisesti mies kosii naista eli on perinteiset miehen ja naisen roolit. Olen ehkä liian vanhanaikainen... Tiedostan itsessä myös että tässä tilanteessa jos vieras mies tulisi osoittamaan huomiotaan ja kiinnostusta minuun olisin helppo saalis.
[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 09:52"]Onhan se ap myös miehesi hääpäiväsi, vie mies syömään
Meillä ei juuri vietetä hääpäiviä, juhlat juhlittiin silloin aikoinaan oikeana hääpäivänä 17 vuotta sitten.
[/quote] Meillä just toisin, mentiin nuorina "vain" maistraatissa vaatimattomasti naimisiin mutta hääpäiviä juhlitaan kunnolla esim. ulkomaanmatkoilla ja romanttisilla illallisilla jne. Tosin molemmat panostaa päivään, en vain itse istu ja odottele että josko se mies toisi ruusuja ja shampanjaa minua muistaakseen.