Nyt minä avaudun teille hyväosaisille! :(

Ajat ovat muuttuneet. On internetti ja ties mikä muu syy, mutta ap. tuo ongelma on koko yhteiskunnassa!

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 20:04"]Kavereita tavataan silloin kun on aihetta. Ei mitään leffaan menoja jne. teennäisiä pakkotapaamisia.
[/quote]

En rehellisesti sanoen tiennyt, että elokuviin meno olisi teennäistä. Silloinkin, kun kyseisestä elokuvasta on ollut puhetta?
Ja kiitos huolenpidosta sille joka kehotti hankkimaan ehkäisyn tämän jälkeen. Tiedän, miten ehkäistään. Ja en ole ylirasittunut. Olen surullinen. Ap

Eiköhän se nyt ole turha vänistä, kun on ehdoin tahdoin valinnut introvertin tuppisuun. Ei se ainakaan minun vikani ole.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 20:38"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 20:04"]Kavereita tavataan silloin kun on aihetta. Ei mitään leffaan menoja jne. teennäisiä pakkotapaamisia. [/quote] En rehellisesti sanoen tiennyt, että elokuviin meno olisi teennäistä. Silloinkin, kun kyseisestä elokuvasta on ollut puhetta? Ja kiitos huolenpidosta sille joka kehotti hankkimaan ehkäisyn tämän jälkeen. Tiedän, miten ehkäistään. Ja en ole ylirasittunut. Olen surullinen. Ap

[/quote]

No se on sama asia, käytännössä. Sähän olet ikävä nipottaja.

Sitä joskus miettii, että joillakin omasta mielestä ärsyttävillä ihmisillä on paljon kavereita. Tarkoitan tällä ärsyttävyydellä täyttä huumorintajuttomuutta ja tiuskivaa luonnetta. 

Mulla ei ole äiti ollut mukana elämässä, kun hän kuoli lasten ollessa ihan pieniä, sitä ennen hän oli yrittäjä, joka tarvitsi enemmänkin minun apuani siinä hommassa, eli hoidin hänelle maksutta hallinnon hommat. 

Vaikka mulla on kaikki nuo, mitä listasit, koen välillä hirvittävää irrallisuutta. Sisältähän se kumpuaa se tyhjyyden tunne. Olen tietysti kiitollinen kaikesta, mutta ei se mikään autuaaksi tekevä juttu välttämättä ole. 

Sinä, jolla lapsi täyttää vuoden. Järjestä ihana päivä teille. Se on sun lapsen juhlapäivä. Yksivuotias ei osaa vielä kaivata vieraita juhliin. Käykää leikkipuistossa, koristele koti, laita ilmapalloja, kakku yms mistä voitte perheen kesken nauttia. Mä järjestin 1-v synttärit ja tuli kavereita ja oli perhettä. Olin hirveän stressaantunut ja lapsi vierasti tuttujakin ihmisiä, kun väkeä oli paljon. Eniten lapsi nautti illasta, kun vieraat lähti ja sai leikkiä vanhempien kanssa ilmapalloilla ja lahjapapereilla. Oikeasti, ei niitä vieraita vielä tarvita muutamaan vuoteen!

Melko harvalla on kaikki asiat hyvin. Siitä onnellisesta elämästä, jossa on perhe, puoliso, töitä, rahaa, matkustelua, ystäviä ja sukulaisia, on terveyttä ja mitä vielä, ei kannata tehdä itselleen normia, koska ei sellaista normia ole. Se normi on vaan omassa päässä. Jos yhtään raaputtaa yhtään kenenkään ihmisen elämän pintaa, huomaa että hyvin harvalla elämä on pelkkää idylliä.

Sullahan on kaikki hyvin. On lämpimiä ihmissuhteita, on rakkautta, on toimeentuloa. Älä ota niitä itsestäänselvyyksinä.

Mulla on noi kaikki, mutta ei miestä. Monet lapsettomat taas varmaan luopuis melkein kaikesta, jos saisivat lapsia.

Taakkamme jokaisella.

Äidit ja kummit ja mummit on mukana raskaudessa, jos heidän kanssaan jaetaan aikaa jo ennen raskautta, suunnitellaan yhdessä sopivaa syntymäkuukautta, mietitään sopivia yhdyntäasentoja ja mittaillaan innolla ovulaatiotikuilla. Eikun oikeasti - jos et anna itsestäsi mitään, et kovin paljoa saakaan.

Ok, mä pyöritän tätä rulettia ihan yksin, sairas lapsi mukana... Ei muakaan mihinkään kutsuta, en tosin jaksa tehdä sitä itsekään.

Sinä voisit aloittaa ja pyytää niitä kaipaamiasi kavereita letulle vielä silti, aikaa on.

Oikeesti kiukuttelet tuollaisista asioista ja pidät niitä jopa merkittävinä???
:=DDDDDDDDDDDDD

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 19:27"]Eikun oikeasti - jos et anna itsestäsi mitään, et kovin paljoa saakaan.

[/quote]

Heh, niinpä! Minulla ei ole kummeja, koska en koskaan tullut kastetuksi ev.lut kirkkoon. Ja äiti on alkoholisti, ei sen kanssa pysty mitään jakamaan. Äidin puolen suku hiljeni siinä vaiheessa kun äiti otti ja lähti. Olin silloin vielä aika pieni. Ap

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 19:29"]

Oikeesti kiukuttelet tuollaisista asioista ja pidät niitä jopa merkittävinä??? :=DDDDDDDDDDDDD

[/quote]

Kyllä pidän ystäviä ja sukulaisia ja heidän läheisyyttään elämässä hyvin tärkeinä asioina. Sitä kun ei ole, sen tärkeyden huomaa. Ap

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 19:29"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 19:27"]Eikun oikeasti - jos et anna itsestäsi mitään, et kovin paljoa saakaan.

[/quote]

Heh, niinpä! Minulla ei ole kummeja, koska en koskaan tullut kastetuksi ev.lut kirkkoon. Ja äiti on alkoholisti, ei sen kanssa pysty mitään jakamaan. Äidin puolen suku hiljeni siinä vaiheessa kun äiti otti ja lähti. Olin silloin vielä aika pieni. Ap

[/quote]

Ja sen jälkeen olet pysynyt neljän seinän sisällä vältellen kaikkia mahdollisia ihmiskontakteja?

Kuule, minä luulen, että olet rasittava ripustautuja ja siksi et saa kutsua muiden mökeille tai kukaan ei halua kanssasi lenkille.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 19:30"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 19:29"]

Oikeesti kiukuttelet tuollaisista asioista ja pidät niitä jopa merkittävinä??? :=DDDDDDDDDDDDD

[/quote]

Kyllä pidän ystäviä ja sukulaisia ja heidän läheisyyttään elämässä hyvin tärkeinä asioina. Sitä kun ei ole, sen tärkeyden huomaa. Ap

[/quote] Minäkin pidän VAIKKA minulla on ne.

Minä olen tottunut tuohon. Lähdin kotoa jo 15 vuotiaana ja kaikilla meillä sisaruksilla on traumamme. Emme ole läheisissä väleissä. Oken 15 vuotiaasta jo tiennyt, että jos en itse selviä, saan hukkua rauhassa.
Mikäs tässä, selvinnyt olen ihan hyvin. Omille lapsille olen luonut toisenlaisen perheen. En osaa mitään lohduttavaa sanoa, koska itse totuin jo lapsena, ettei minun asiat ketään kiinnosta

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 19:10"]Niin, juuri teille, joilla on:

* Ystäviä, joiden kanssa viettää aikaa. Sellaisia ystäviä, jotka järjestävät joskus illanistujaisia, tai babyshowereita tai kolmekymppisiä toisille. Sellaisia, joille voi soittaa että hei paistetaan täällä lettuja tulkaa tekin, ja ne tulee. Mielellään.

* Teille, joilla on oma tai sukulaisen tai kumminkaiman kesäpaikka joihin teitä kutsutaan ihan vilpittömästi viettämään aikaan. Sellainen paikka, jossa te saatte saunoa ja uida ja grillata luonnonhelmassa. 

* Teille, joilla on hyvät vanhemmat. Ei varmaan tarvitse edes kuvailla, millaiset. Sellaiset normaalit ja hyvät. 

Minä täytän kohta 33-vuotta, ja olen melko yksinäinen tässä elämässä. Jos mitään haluan itselleni, saan sen tehdä itse. Yritän ajatella, että vielä joskus tämä kaikki palkitaan ja että voin järjestää elokuisen illalisen oman kesäpaikan pihalla ihmisille, jotka todella haluavat olla osa elämääni. Ennusteiden mukaan elän noin 90 vuotta eikö? Vielä on siis peliaikaa rakentaa tätä elämää, vaikuttaa niihin seikkoihin joihin itse voin vaikuttaa. 

Se ei vaan nyt auta, kun on mieli maassa :( Kun on kolmas lapsi mahassa ja kuuntelee kuinka muilla on äidit ja mummit ja kummit mukana raskaudessa. Ei auta, kun selailee Facebookia ylös alas ja katselee muiden mökkikuvia. Ja reissukuvia. (No okei, olen kiitollinen että olemme reissanneet oman perheen kesken kaksi viikkoa Italiassa tänä kesänä). Ei auta, kun soittaa muutamalle ihmisille ja pyytää lenkille tai elokuviin ja saa vastaukseksi sen tutun "oi olis niin ihana, mutta". Kuinkahan monta muttaa minä olen elämäni aikana jo kuullut? 
[/quote]

Minä ymmärrän täysin sinua, mutta olen myös kateellinen. Meillä ei ole rahaa todellakaan matkustaa, miehellä ei edes lomaa tänä kesänä. Olen lapsen kanssa 24/7 kotona, prikulleen samat asiat joka päivä.
Minä oikeasti luulin, että minulla on ystäviä ja äiti, jota kiinnostaa. Lapsi on nyt noin vuoden ja arviolta heitän, että meillä on vierailtu noin kymmenen kertaa sinä aikana. Mukaanlukien siis vauvan ihastelut. Olen kutsunut kaikkia käymään, olen ehdottanut tapaamisia esim kaupungilla, olen kysynyt voinko/voimmeko itse vierailla. Juuri tänään päätin et luovutan. Päätin etten pidä lapsen yksivuotis synttäreitä, koska olen varma, ettei kukaan tulisi paikalle.

Monesti olisin tämän vuoden aikana antanut vaikka molemmat käteni, jos joku olisi edes tullut seuraksi.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 19:30"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 19:29"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 19:27"]Eikun oikeasti - jos et anna itsestäsi mitään, et kovin paljoa saakaan.

[/quote]

Heh, niinpä! Minulla ei ole kummeja, koska en koskaan tullut kastetuksi ev.lut kirkkoon. Ja äiti on alkoholisti, ei sen kanssa pysty mitään jakamaan. Äidin puolen suku hiljeni siinä vaiheessa kun äiti otti ja lähti. Olin silloin vielä aika pieni. Ap

[/quote]

Ja sen jälkeen olet pysynyt neljän seinän sisällä vältellen kaikkia mahdollisia ihmiskontakteja?

Kuule, minä luulen, että olet rasittava ripustautuja ja siksi et saa kutsua muiden mökeille tai kukaan ei halua kanssasi lenkille.

[/quote]

En ole pysynyt neljän seinän sisällä, mutta ei tee mieli avata elämääni sinulle enää tämän enempää. Olen yrittänyt kyllä, ja katsonut peiliin, ja yrittänyt taas. Jos se ei lue aloitusviestissä, niin pahoitteluni että annoin väärän kuvan. Ap

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 19:30"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 19:29"]

Oikeesti kiukuttelet tuollaisista asioista ja pidät niitä jopa merkittävinä??? :=DDDDDDDDDDDDD

[/quote]

Kyllä pidän ystäviä ja sukulaisia ja heidän läheisyyttään elämässä hyvin tärkeinä asioina. Sitä kun ei ole, sen tärkeyden huomaa. Ap

[/quote]

Ymmärsinkö nyt oikein, että sulla on lapsia? Voisko lapsen/lasten isä/ isät tuoda jotain lisää sun sosiaalisiin kuvioihin?Jos isällä vaikka olisi niitä sukulaisia tai muita, joiden luona voisi kyläillä/mökkeillä?

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 19:34"]Minä ymmärrän täysin sinua, mutta olen myös kateellinen. Meillä ei ole rahaa todellakaan matkustaa, miehellä ei edes lomaa tänä kesänä. Olen lapsen kanssa 24/7 kotona, prikulleen samat asiat joka päivä. Minä oikeasti luulin, että minulla on ystäviä ja äiti, jota kiinnostaa. Lapsi on nyt noin vuoden ja arviolta heitän, että meillä on vierailtu noin kymmenen kertaa sinä aikana. Mukaanlukien siis vauvan ihastelut. Olen kutsunut kaikkia käymään, olen ehdottanut tapaamisia esim kaupungilla, olen kysynyt voinko/voimmeko itse vierailla. Juuri tänään päätin et luovutan. Päätin etten pidä lapsen yksivuotis synttäreitä, koska olen varma, ettei kukaan tulisi paikalle. Monesti olisin tämän vuoden aikana antanut vaikka molemmat käteni, jos joku olisi edes tullut seuraksi.

[/quote]

Pidä vain synttärit, jää lapselle kuvien muodossa mukava muisto. Ja ei minunkaan miehellä ollut viime kesänä lomaa, vaihtoi työpaikkaa keväällä. Mutta se poiki sitten tämän vuoden matkan, se (ties kuinka mones) lomaton kesä ja paikan vaihto. 

Mutta juu, ymmärrän sinua oikein hyvin. Minäkin yritin esikoisen vauvavuotena paljon pitää yhteyttä ihmisiin, mutta se ei riittänyt. Haleja sinne Sinulle :) Ap