Lue keskustelun säännöt.
Milloin muutit lapsuuskodista pois?
14.07.2015 |
Kaverini (nyt mies, silloin vielä poika) teki sen 16 vuotiaana vuonna 1994 laman ollessa pahimmillaan. Italiassa kuulema ei ole ollut tavatonta, että 40 vuotias mies on ollut vielä mamman hoteissa. Tuntuu uskomattomalta suomalaiselle, mutta siellä mammanpoikakulttuuri on ollut aina vahva. Nyt Kreikassa moni kolmi, nelikymppinenkin on joutunut muuttamaan vanhempiensa asuntoon työpaikan ja toimeentulon lähdettyä alta. Tämä on erityisen nöyryyttävää Kreikassa ymmärtääkseni, koska siellä ei ole Italian kaltaista 'pitkään mamman hoidossa' olevaa kulttuuria. Tässä jotain tilastotietoa muutaman vuoden takaa (2009) http://www.stat.fi/artikkelit/2009/art_2009-03-16_004.html
Kommentit (32)
16-vuotiaana kun lähdin lukioon 300 km päähän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heti ylppäreiden jälkeen. Olin 18-vuotias.
Poikani muutti jo 17-vuotiaana perimäänsä yksiöön. Tytär oli vähän vanhempi, kun lähti omilleen.
Suomessa tosiaan kansainvälisellä mittapuulla itsenäistytään aikaisin. Etelä-Euroopassa aivna normi, että kolmikymppisiksi viihdytään lihapatojen äärellä. Voi olla syy niiden maiden rappioon (Kreikka, Italia, Portugali).
Kun ihminen ottaa vastuuta itsestään, niin se on hyvä asia. Harva täällä mitenkään on lapsiaan pois potkimassa. Terve nuori vain haluaa itse hoitaa elämänsä.
19-vuotiaana, kirjoituksen jälkeisenä syksynä, kun lähdin opiskelemaan. Kesän asuin vielä lapsuudenkodissa, kun olin onnistunut saamaan kotipaikkakunnalta kesätyön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole muuttanut. Kaikki muut ovat :D
Asun perheeni kanssa minun lapsuuden kodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen tieto tuosta tilastokeskuksen jutusta!
"Niinpä esimerkiksi Italiassa, Sloveniassa ja Kreikassa 80 prosenttia viihtyy lapsuudenkodissaan noin 37-vuotiaaksi asti."
Uskomatonta! Ei mikään ihme, että näillä mailla menee heikosti!
19-vuotiaana kun aloitin yliopisto-opinnot Helsingissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kerro, koska minut lynkattaisiin tällä palstalla. Kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia kuin toisilla ja itsenäistyminen ei ole silloin helppoa.
Lähdin 20-vuotiaana, muutin miehen kanssa yhteen tämän ekaan asuntoon, johon itse muutti vain hiukan aiemmin 28-vuotiaana kotoaan. Älkääkä lytätkö heti, hänen vanhat vanhempansa tarvitsivat apua kotona eikä hänellä ollut mitään syytä lähteä aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 18. Asunto oli tiedossa jo kuukausi ennen syntymäpäivää, sillä vanhemmat eivät antaneet muuttaa alaikäisenä...
16v ikäisenä jolloin sain työpaikan kaupasta (myyjänä). Silloin aloin täysin elättämään itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
16-v urheilulukioon 200 km päähän kotoa
Muutin vuonna 1982, heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen maalaispaikkakunnalta Helsinkiin. Se oli minulle itsestäänselvää, halusin itsenäistyä, eivätkä monilapsisen perheemme vanhemmat asiaa yhtään jarrutelleet. Menin töihin ja hain opiskelemaan, eikä mielessäni edes käväissyt ajatus siitä, että olisin ehkä ollut oikeutettu johonkin tukiin. Tuskin olisin ollut. Olen elättänyt itseni siitä lähtien ilman mitään rahallista tukea vanhemmlta tai yhteiskunnalta.
Muistelen, että Italian lain mukaan vanhempien on elätettävä myös täysi-ikäiset lapsensa vaikka maailman tappiin ja tätä jotkut lapset sitten surutta hyväksikäyttävät.