Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä pitäisi tuntea, jos on joutunut hengenvaaraan?
14.07.2015 |
Okei, jouduin aika mielenkiintoiseen tilanteeseen jonkin aikaa sitten. Siihen liittyi vaara kuolla. Mutta mä en tuntenut, enkä tunne pelkoa. En pelännyt missään vaiheessa. Mieli oli kirkas ja toimin järkevästi. Muut jäätyi. Jälkeenpäin olen tuntenut vain euforiaa, outoa riemua. Parempaa kuin seksi. Tunnen olevani hirviö, mutta se ei järkytä. Miksi oma mieleni oli niin kirkas kun muut vain seisoi jähmeinä? Miksi olen niin kylmän järkevä? Miksei mulle jäänyt pelkoa? Mielessä jyskyttää vain tarve kokea sama uudestaan. Se oli hirveä juttu, mutta mua se vain kiihottaa oudolla epäseksuaalisella tavalla. Olenko psykopaatti? Mieli ja keho toimi terävinä, paremmin kuin koskaan ennen, nopeammin, voimakkaammin. Mä olin kylmän analyyttinen ja toimin nopeasi. Haluan sitä uudestaan, mutta en tietty voisi etsiä sitä. Sitten se olisi paha. En edes pelkää kuolla enää. Mikä muhun on mennyt? Olen aina tiennyt olevani kylmä, mutta tämä ei tunnu luonnolliselta. Kun pääsin olemaan yksin, mä vain nauroin kuin hullu. Olenko hullu?
Kommentit (20)
Ei ole mitään mitä PITÄISI tuntea. Jokainen tuntee kuten tuntee.
Osa ihmisistä on tuollaisia kuin sinä, ap, että pystyvät toimimaan lamaantumatta vaaratilanteissa. Ei siinä ole mitään "vikaa", päinvastoin. Eikä siinäkään, että tuntee pelkkää euforiaa ja iloa selvittyään tilanteesta, eikä pelkoa.
Itse olen kyllä lamaantujatyyppi itse tilanteessa, mutta myöskään minä en ole koskaan mistään tuntenut jälkeenpäin pelkoa tai muuta pahaa, vaan pelkästään voimistunutta elämisentunnetta ja elämäniloa. Enkä ole koskaan ollut niitäkään jotka olisi tarvinneet jotain keskustelua tai muuta asioiden märehtimistä jälkeenpäin, minulle tilanne on ohi sitten kun se konkreettisesti on ohi, enkä pyöritä sitä enää mielessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 00:18"]Ei ole mitään mitä PITÄISI tuntea. Jokainen tuntee kuten tuntee.
Osa ihmisistä on tuollaisia kuin sinä, ap, että pystyvät toimimaan lamaantumatta vaaratilanteissa. Ei siinä ole mitään "vikaa", päinvastoin. Eikä siinäkään, että tuntee pelkkää euforiaa ja iloa selvittyään tilanteesta, eikä pelkoa.
Itse olen kyllä lamaantujatyyppi itse tilanteessa, mutta myöskään minä en ole koskaan mistään tuntenut jälkeenpäin pelkoa tai muuta pahaa, vaan pelkästään voimistunutta elämisentunnetta ja elämäniloa. Enkä ole koskaan ollut niitäkään jotka olisi tarvinneet jotain keskustelua tai muuta asioiden märehtimistä jälkeenpäin, minulle tilanne on ohi sitten kun se konkreettisesti on ohi, enkä pyöritä sitä enää mielessäni.
[/quote]
Kiitos vastauksesta.
Mulle tuo euforia on ollut isoin järkytys. Ja se kaipuu siihen, miten veitsenterävää ja autoritääristä toimintani oli. Yleensä mua pidetään arkana ja pelokkaana. Nyt musta tuntuu siltä, etten enää ole sama arka ihminen. Mä olen todella vahva. Mä en pelkää enää mitään. Kai tuo oli joku käännekohta. Hienoa tietää, että myös ilo on normaalia tuossa.
AP
Olen itsekin kokenut pari läheltä piti tilannetta, jossa olisi oikeasti voinut käydä huonosti. Sillä hetkellä olen kuitenkin minulle hyvin epätyypilliseen tpaan pystynyt toimimaan nopeasti ja kristallinkirkkaasti. Jälkeenpäin on vasta iskenyt shokki, tärinä koko kehossa ja päiväkausien haahuilu ja aikaansaamattomuus.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 00:26"]
Olen itsekin kokenut pari läheltä piti tilannetta, jossa olisi oikeasti voinut käydä huonosti. Sillä hetkellä olen kuitenkin minulle hyvin epätyypilliseen tpaan pystynyt toimimaan nopeasti ja kristallinkirkkaasti. Jälkeenpäin on vasta iskenyt shokki, tärinä koko kehossa ja päiväkausien haahuilu ja aikaansaamattomuus.
[/quote]
Sama täällä. Onnettomuustilanteessa johon jouduin vuosia sitten, minusta tuli omaksi yllätyksekseni erittäin tehokas toimija, komentaja ja ennakoija. Jälkeenpäin iski kamala tutina, huutoitkut ja sen sellaista minulle huomattavasti tyypillisempää aina silloin tällöin... Pitkään pelkäsin rakkaani menettämistä ja omaakin kuolemaani tai oikeastaan mitä tahansa yllättävää ja elämän tasaisuutta uhkaavaa. Mutta silloin kun tilanne oli päällä, olin jäätävän terävänä enkä aikaillut. Ei sitä voi välttämättä ennalta tietää, miten toimii erittäin poikkeuksellisessa ja uhkaavassa tilanteessa, jos on onnekseen aiemmin sellaiselta välttynyt.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 00:26"]Olen itsekin kokenut pari läheltä piti tilannetta, jossa olisi oikeasti voinut käydä huonosti. Sillä hetkellä olen kuitenkin minulle hyvin epätyypilliseen tpaan pystynyt toimimaan nopeasti ja kristallinkirkkaasti. Jälkeenpäin on vasta iskenyt shokki, tärinä koko kehossa ja päiväkausien haahuilu ja aikaansaamattomuus.
[/quote]
Musta tuntui siltä kuin mieli olisi ollut täydellinen, hieno koneisto. Aika hidastui. Pystyin ihailemaan oman mieleni nopeutta ja toimimaan samalla. Se kristallinkirkas tunne oli outo ja hieno, mutta itse tilanne hirveä. Parin päivän päästä keho tärisi, mutta en vaan pysty tuntemaan mitään negatiivista. Mä ajattelin aina olevani sitä tyyppiä, että vaan jäädyn tai lähden pakoon, mutta en tosiaankaan ollut. Mä olen aina pelännyt omaa sukuani esim., mutta nyt ajattelen, että voin oikeasti vain nauraa niille päin naamaa. Mitä ne on? Miksi ne on niin ilkeitä ja pikkumaisia? Sen kun vaan nauran niille. Koko iän kestänyt pelko on poissa. Rintaa ei enää purista.
Musta tuntuu siltä kun mä olisin ollut ikäni shokissa ja nyt herännyt.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, sama reaktio ollu mullakin! En sitten tiiä, kuinka normaalia tää on mutta ilosia ja elossa ollaan :D Epäilen itseäni kyllä välillä psykopaatiksi
Niin kerro mitä tapahtui niin kerron sitten onko normaalia vai ei. Luultavasti et ole uniikki lumihiutale mutta kuunnellaan nyt se tarina ensin kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen vahvasti, että sinä tunnet vielä monelaisia tunteita tuohon liittyen, kunhan nyt aikaa kuluu enemmänkin. Ehkä olet vieläkin jossain shokin jälkitilassa jopa. Tai sitten et. Ihmiset ovat toki erilaisia. Ajatusten ja tunteiden läpikäyminen ottaa kuitenkin aikansa, ainakin minulla, eikä mikään tila tai tilanne ole sellaisenaan pysyvä. 6
Olisi mielenkiintoista kuulla millaisia nää tilanteet on ollu/millainen onnettomuus kyseessä, se mua jäi vaivaamaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En viitsi puhua tapahtuneesta varsinaisesti. Ei ole oikein korrektia muita kohtaan. Reaktioni ovat siis hämmentävän normaaleja, ja se on helpottavaa. Yksin kun miettii, saa päähänsä ties mitä.
AP
Ei, tulkitsit nyt vastauksia aika jännästi. On yleistä ja tyypillistä järkyttyä vähintäänkin jälkikäteen. Sultahan tuo on kokonaan nyt puuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea edelleen sanoa kun et kertonut mitä tapahtui. Jos kyseessä oli vaikka se bussikolari henkilöauton kanssa jossa henkilöauton kuski kuoli ja bussissa kaikki selvisivät niin mitä sitten. Kolarin jälkeen tilanne oli jo ohi eikä vaaraa enää ollut. Ei kai siinä voi tuntea kuin helpotusta, toki adrenaliini voi aiheuttaa euforian tuntua ja kylmäpäisyyttä. Yms.
Mutta edelleen kerro se tapahtuma vaikka niin ettet mainitse muita henkilöitä , muuten tästä on mahdoton keskustella.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 00:52"]Ei, tulkitsit nyt vastauksia aika jännästi. On yleistä ja tyypillistä järkyttyä vähintäänkin jälkikäteen. Sultahan tuo on kokonaan nyt puuttunut.
[/quote]
Joo, toistaiseksi ei ole ollut järkytystä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 00:56"]Vaikea edelleen sanoa kun et kertonut mitä tapahtui. Jos kyseessä oli vaikka se bussikolari henkilöauton kanssa jossa henkilöauton kuski kuoli ja bussissa kaikki selvisivät niin mitä sitten. Kolarin jälkeen tilanne oli jo ohi eikä vaaraa enää ollut. Ei kai siinä voi tuntea kuin helpotusta, toki adrenaliini voi aiheuttaa euforian tuntua ja kylmäpäisyyttä. Yms.
Mutta edelleen kerro se tapahtuma vaikka niin ettet mainitse muita henkilöitä , muuten tästä on mahdoton keskustella.
[/quote]
Tilanne oli vaarallinen. Ei ollut kyse kolarista. Altistin itseni vaaralle toimiessani. En halua keskustella itse tapahtumasta. Kyse on reaktioista.
AP
Tätä on vaikea hahmottaa kun ei yhtään tiedä millasesta asiasta on kyse.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 01:03"][quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 00:56"]Vaikea edelleen sanoa kun et kertonut mitä tapahtui. Jos kyseessä oli vaikka se bussikolari henkilöauton kanssa jossa henkilöauton kuski kuoli ja bussissa kaikki selvisivät niin mitä sitten. Kolarin jälkeen tilanne oli jo ohi eikä vaaraa enää ollut. Ei kai siinä voi tuntea kuin helpotusta, toki adrenaliini voi aiheuttaa euforian tuntua ja kylmäpäisyyttä. Yms.
Mutta edelleen kerro se tapahtuma vaikka niin ettet mainitse muita henkilöitä , muuten tästä on mahdoton keskustella.
[/quote]
Tilanne oli vaarallinen. Ei ollut kyse kolarista. Altistin itseni vaaralle toimiessani. En halua keskustella itse tapahtumasta. Kyse on reaktioista.
AP
[/quote]
Menit jäälle pelastamaan ne hukkuvat?
Ehkä sä olet adrenaliininarkki? Ei muuta kun basehyppäämään tai vastaavaa, eiköhän siinä ole taas kuolemanvoittamisen kokemusta jos sitä lisää kaipaat.
Ootsä se myymälävarkaan pysäyttänyt kassatäti?
Itse olen aina osannut toimia ripeästi ja varmasti kun on tullut yllättävä tilanne päälle. Monihan jähmettyy tai menee paniikkiin. Olen useammankin kerran joutunut auttamaan sairaskohtauksessa ja soittanut apua paikalle, komentanut väkivallantekijää lopettamaan (ja hän lopetti) jne. Aika kummallisiin tilanteisiin olen joutunut mutta aina selvinnyt ja shokki tulee vasta jälkikäteen (esim tuossa väkivaltatilanteessa olisin ollut hyvin helppo uhri, kun oli vieläpä useampi väkivaltainen henkilö).
Alue: Aihe vapaa
Ymmärrän, että varmaan kuulostan aika karsealta. Mutta tosiaan kaipaisin vastauksia. Olenko hirviö? Onko mulla joku häiriö?
AP