Miksi itsetuhohalu olisi sairasta?

Ihmisiin ja kaikkiin muihinkin elukoihin on sisäänrakennettu halu elää ja selviytyä. Jos sitä ei ole, niin kyseessä on sairas yksilö.

Elämä ei ole niin yksinkertainen juttu, että huonot olosuhteet voisi puhkaista pois tuostavain. Itsemurha eittämättä siirtää ihmissielun pois just-täältä, mutta samat ongelmat ovat edelleen käsittelemättä ja tilanteet tulevat taas eteen. Jokainen meistä on strateginen olento. Pelot ja estymät, joita kannamme ovat yleisesti valtavia ja osalla ne voivat aiheuttaa sen, että sosiaalinen yhteispeli vaikeutuu ja kaikki kääntyvät vastaan. Mutta sitä ei voi varsinaisesti kuitenkaan paeta, koska se on käsittelemätön kohta omassa ymmärryksessä. Ihmiset, joilla menee paremmin saattavat olla joltain osin edenneempiä ja fiksumpia, mutta toisaalta myös karkeampia ja henkisesti köyhempiä usein. Kokonaisuus pyörii ja vastuu painaa siksi kannattaa miettiä onko itsemurhasta pienintäkään etua. Se on vaikea teko.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 12:25"]Ihmisiin ja kaikkiin muihinkin elukoihin on sisäänrakennettu halu elää ja selviytyä. Jos sitä ei ole, niin kyseessä on sairas yksilö.
[/quote]

Minä taas ajattelen, -> kärjistäen, huom! <- että ne selviytyjät ja etenkin kova kilpailuvietti voivat olla pahimmillaan lähes sairasta.
(esimerkkinä vaikka liikenne, jossa taistellaan henkensä vaarantaen).

Olen elämänmyönteinen, mutta suuret vaikeudet voivat lannistaa, murentaa vähitellen ihmisen oman tahdon. Varmasti sellainen onkin jo masennusta, tai muuta sairautta... Välinpitämättömyys ottaa lujan otteen, ja itsetuho on ajatuksissa.

Uskon, että jokainen hyötyisi edes vähän jos saisi tukea. On sellaisiakin kuoppia, joista on mahdollista päästä ylös, mutta ei ilman tukea. Itsemurha on liian suuri taakka läheisille. Siitä ei toivu koskaan.

Olen aina miettinyt että onko ihminen sairas jos häneltä puuttuu elämänhalu. Itselläni ei ole ollut elämänhalua ainakaan pariinkymmeneen vuoteen.

Eläminen kannattaa aina, koska se on prosessi, haaste jota läpikäydään maailmanlaajuisesti. Aina elämän voi myös näennäisesti keskeyttää, mutta se ei tuo eteen ratkaisua. Kaikki pitää itse prosessoida loppuun saakka.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 14:10"]Oho, täällähän on varsinaiset angstiteinien kokoontumisajot! :D Voi teitä... 
[/quote]

Ehkä tämä sinuakin joskus koskettaa, tai mikä pahempaa, jotain läheistäsi.
Ihan fyysinen sairaus jo voi saada toivomaan helpotuksen tuloa. Kun vuosia katsot vieressä toisen riutumista = toivottomuutta silmästä silmään. Elämä ei ole sen jälkeen entisenlaista.

On täällä yksi 30-vuotias kulttuuriantropologikin. Se, miten kuolemasta ja itsemurhasta puhutaan, on ihan kulttuurisidonnaista. Länsimaissa lääketiede yleensä hallitsee ja määrittää lähes kaikkea puhetta siitä, millaista ihmiselämän tulisi olla, tai mikä on "normaalia". Jossain toisessa ajassa ja paikassa itsemurhaan suhtauduttaisiin ehkä aivan toisella tavalla, eikä "itsensä kuolettamista" pidettäisi mitenkään sairaana. Henkilökohtaisesti ainakin toivon, että syntyvyys laskee ja koko ihmiskunta tuhoutuu. Sen verran sairas on tämä maailma.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 14:08"]

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 13:05"]Olen aina miettinyt että onko ihminen sairas jos häneltä puuttuu elämänhalu. Itselläni ei ole ollut elämänhalua ainakaan pariinkymmeneen vuoteen. [/quote] Millaista oli silloin, kun olit vielä elämänhaluinen? Onko aikuistuminen vienyt elämänhalun, vaiko elämäntapahtumat?

[/quote]

Olin viimeksi elämänhaluinen lapsena. Kun uskoin vielä ihmisiin ja tulevaisuuteen. Mutta vaikea koulukiusaaminen vei luottamukseni ihmisiin. Ja se ei pelkästään jäänyt kouluun vaan joka työpaikassakin minua syrjitään. Tiedän että olen hieman erikoinen ja outo muiden ihmisten silmissä, mutta se ei oikeuta syrjintään tai kiusaamiseen. Etenkään kun en ole koskaan tehnyt kenellekään mitään. Nykyään vältän olemasta ihmisten kanssa tekemisissä, elän erakkona.

Jos saisin huomenna kuulla että sairastan tappavaa tautia niin olisin luultavasti huojentunut. En hakisi hoitoa sairauteeni. Se että miksi en ole tappanut itseäni johtuu varmaan siitä että olen pelkuri. Ja että minulla on lemmikkejä jotka ovat minusta riippuvaisia.

Joskus mietin että miksi sellaiset ihmiset kuolevat joilla on kaikki syyt elää, mutta minunkaltaiset vain jatkavat olemassaoloaan. Tällälailla ajattelen kun esimerkiksi luen uutisesta naisesta joka kuoli auto-onnettomuudessa ja jolta jäi kaksi pientä lasta. Miksi se en ollut minä eikä hän...

Mietit todella paljon asioita. Koulukiusaaminen tuhoaa. En ymmärrä edes miten jaksat vielä työpaikkakiusaamisen kanssa.

Näen kaikki mahdollisuudet sinulla päästä eteenpäin. Työpaikan on kyllä vaihduttava. Sinulla on valtavaa sitkeyttä ollut - en ole mikään meedio siis : ) mutta näen sinulla edellytykset mihin vain! Toivon sinun elämääsi valoa. Ja toivoa on aina.
Terv numero 29

Itse pidän kanssaihmisiäni raiskaajina, joskin henkisinä sellaisina.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 16:36"]

Itse pidän kanssaihmisiäni raiskaajina, joskin henkisinä sellaisina.

[/quote]

Niin minäkin. Ja miten helvetissä se työpaikan vaihto muka auttaa jos on väärännäköinen ja liian tyhmä ja kaikinpuolin vääränlainen ihan joka paikassa? Ei silloin jää mitään vaihtoehtoja.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 15:30"]

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 14:10"]Oho, täällähän on varsinaiset angstiteinien kokoontumisajot! :D Voi teitä...  [/quote] Ehkä tämä sinuakin joskus koskettaa, tai mikä pahempaa, jotain läheistäsi. Ihan fyysinen sairaus jo voi saada toivomaan helpotuksen tuloa. Kun vuosia katsot vieressä toisen riutumista = toivottomuutta silmästä silmään. Elämä ei ole sen jälkeen entisenlaista.

[/quote]

Kyllä on koskettanut todella läheltä ja tiedän myös, että siitä riutumisesta on ulospääsy ja kaikki on vain omasta päätöksestä kiinni. Tsemppiä kovasti teille kaikille "elämänhalunsa menettäneille", toivon todella että saatte hyvää hoitoa ja selitätte masennuksenne. Taidatte kuitenkin olla aika nuoria kaikki, keskustelun tasosta päätellen.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 09:24"][quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 09:12"]No ei tasapainoinen ja sellainen ihminen, jolla on kaikki hyvin halua tappaa tai satuttaa itseään. Eiköhän se johda juurensa juurikin jostain sairaudesta, useimmiten masennuksesta ja siihen johtaneista syistä eli ei se sellainen ihminen vaan ole terve, joka kokee tarvetta kuolla. Silloin tarvitsisi apua, mutta kaikilla se apukaan ei auta siihen oloon, jos tuntuu ettei kukaan ymmärrä ja on ihan erilainen kuin muut eikä kuulu tänne.
[/quote]

Niin siis mikä siinä masennuksessa on sairasta? Jos joka paikassa saa aina paskaa niskaansa vain siksi miltä näyttää ja millainen on ihmisenä, miksi tuossa tilanteessa olisi tervettä olla jotain muuta kuin masentunut?
[/quote] on ymmärrettävää että henkilö on masentunut mutta masennus on sairaus jolle pitää tehdä jotain.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 13:05"]Olen aina miettinyt että onko ihminen sairas jos häneltä puuttuu elämänhalu. Itselläni ei ole ollut elämänhalua ainakaan pariinkymmeneen vuoteen.
[/quote]

Millaista oli silloin, kun olit vielä elämänhaluinen? Onko aikuistuminen vienyt elämänhalun, vaiko elämäntapahtumat?

Oho, täällähän on varsinaiset angstiteinien kokoontumisajot! :D Voi teitä...