Lue keskustelun säännöt.
Miksi minulle ei kerrottu synnärillä että episitomia tehdään/on tehty
Kommentit (45)
Kun se vauvan pää on tunteja painanut alas, niin kyllä tosiaan olin ihan tunnoton jo kun episitomia tehtiin. En huomannut mitään. Sen lisäksi repesin. Ne kuitenkin paranivat nopeasti. Sen sijaan synnytyksessä murtunut häntäluu estikin sitten istumasta seuraavat 6kk. Kukaan ei edes tajunnut, että se murtui, ei synnytyksen aikana eikä sen jälkeen. Minäkin luulin olevan vain osa normaalia synnytyskipua. Ja oli tehty synnytystapa-arviot ja kaikki, mutta pieleen menee joskus ammattilaisillakin. Seuraavat syntyivätkin sitten pelkosektiolla, luojan kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höm, et siis ole katsonut haarojasi kuuteen vuoteen. Nice. Luulisi että olisit löytänyt arven jo aijemmin.
En ole en. Miksi minun pitäisi tarkkailla omaa haaroväliäni niin tarkasti kun kaikki muuten ok?
Eihän sitä pidä, tuntuu vain kovin oudolta ettei moneen vuoteen tule kurkattua edes. Vaikkei mitään vikaa tms olisikaan niin itse katson peilillä haarojani toisinaan. Esim jos ajelen/siistin karvoja. Ja toki synnytyksen jälkeen halusin nähdä miten on muuttunut entisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höm, et siis ole katsonut haarojasi kuuteen vuoteen. Nice. Luulisi että olisit löytänyt arven jo aijemmin.
En ole en. Miksi minun pitäisi tarkkailla omaa haaroväliäni niin tarkasti kun kaikki muuten ok?
Eihän sitä pidä, tuntuu vain kovin oudolta ettei moneen vuoteen tule kurkattua edes. Vaikkei mitään vikaa tms olisikaan niin itse katson peilillä haarojani toisinaan. Esim jos ajelen/siistin karvoja. Ja toki synnytyksen jälkeen halusin nähdä miten on muuttunut entisestä.
No siis just tämä, että luulisi kiinnostavan synnytyksen jälkeen jossakin vaiheessa kurkata. Etenkin, kun on ollut tikkejä.
Esikoinen syntyi imukupilla ja muistan miten helvetillisesti pelästyin kätilön tehdessä varoittamatta episiotomian. Tuntui, että alapää repeää hallitsemattomasti ja pahasti. Olin kuullut ennen synnytystä, että episiotomia tehdään, mutta en tiennyt miltä se tuntuu. Silloin 2000-luvun alussa oli alettu kyseenalaistaa alapään leikkelemistä joka synnytyksessä rutiinitoimena. Joidenkin kätilöiden mielestä se oli kuitenkin pakko tehdä varalta. En tiedä mikä tilanne oli ekassa synnytyksessä, mutta pelkäsin seuraavissa kahdessa synnytyksessä eniten episiotomiaa, jota ei kummallakaan kerralla tehty, enkä revennyt sanottavasti. Kolmannella kerralla kätilö neuvoi ponnistamaan hieman eri suuntaan repeämien välttämiseksi. Kun kerroin siitä neuvolassa kokenut terkkari ihasteli kätilön ammattitaitoa. Tikkaaminen sattui, vaikka piti olla puudutus päällä. En todellakaan ollut alapäästä tunnoton.
Minä repesin synnytyksessä sekä sisältä, että ulkoa, lapsen pää ja hartiat syntyvät ja jäi mahastaan kiinni. Kätilö veti vauvan ulos. Kandit ei uskaltaneet ommella ja takapäivystäjä oli kiinni toisessa salissa, kätilö kysyi annanko hänelle luvan ommella, sanoin, että anna mennä vaan. Mitään en tiennyt vaikka tikkejä laitettiin 23, niin tunnoton oli alapää. Hyvä tuli, koskaan ei ole vaivannut.