Lue keskustelun säännöt.
Äiti miksi lapsesi asuu isänsä luona ?
13.07.2015 |
Olen mietinyt miksi jotkut lapset asuvat isällään eivätkä äitinsä luona ? Itse äitinä en voisi kuvitellakkaan että lapseni ei asuisi kanssani jos meille tulisi mieheni kanssa ero vaikka mieheni on upea isä lapsellemme.
Kommentit (39)
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 17:34"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 17:23"]
Muista kysyä myös kaikilta miehiltä, joiden lapset asuvat äitinsä kanssa, miksi lapset asuvat äidillään eikä isällään.
[/quote]
Ei se ihan noin mene. Totuus on, että äidillä ja lapsilla on lähes aina se vahvempi suhde. Suomessa isät pääsäänöisesti käyvät töissä ja tulevat lukemaan iltasadun lapsilleen, ja äiti hoita kaiken muun, ainakin kaikissa perheissä jotka tunnen. Oma lapseni sai hirveät traumat kun joutui isälleen ja eroon minusta viikonlopksi ollessaan 2v, kun olimme juuri eronneet. Isukilla ei ollut oikein lasten käsittely hanskassa, kun minähän olin lastamme pääasiassa hoitanut. Sen jälkeen 5v terapiaa. Pienen lapsen psyyke vaurioituu helposti. Valitettavasti harvat isät tajuaa oikeasti lapsen parasta ja osaa lukea lasta. Toki jotkut osaa, mutta niitä ei ole kovinkaan paljon, äidit kun pääasiassa hoitavat lapsensa. Tietenkin on eri asia jos äiti on narkkari tms.
Uskokaa vaan mua. Mä olen nähnyt paljon
[/quote]
Ohiksena sanoisin, että et ole nahnyt mitään. Jos sun sosiaaliluokassa naiset hoitaa kaiken, asia ei ole kaikilla samoin. Itse taas en tunne kuin perheitä, joissa miehet ovat yhtä lailla vanhempina kantaneet vastuuta. Mullakin mies oli vuoden hoitovapaalla, ja olemme jakaneet muutenkin hoitovastuuta tasan.
Oman perheesi kokemukset kuulostavat kammottavilta ja siltä, että olet itse osasyyllinen asiaan. Jos isälle ei anneta vastuuta, harva sitä alkaa tappelemalla itselleen ottamaan. Voi kuvitellakaan, että meillä lapset kärsisivät tuolla lailla isänsä hoidosta!
Akateeminen perhe, jossa äiti tekee paljon työmatkoja ja isä hoitaa lapset siinä missä äitikin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ei asuisi? Miksi isä olisi yhtään sen huonompi vaihteoehto kuin äiti??
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 17:52"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 17:39"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 17:34"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 17:23"] Muista kysyä myös kaikilta miehiltä, joiden lapset asuvat äitinsä kanssa, miksi lapset asuvat äidillään eikä isällään. [/quote] Ei se ihan noin mene. Totuus on, että äidillä ja lapsilla on lähes aina se vahvempi suhde. Suomessa isät pääsäänöisesti käyvät töissä ja tulevat lukemaan iltasadun lapsilleen, ja äiti hoita kaiken muun, ainakin kaikissa perheissä jotka tunnen. Oma lapseni sai hirveät traumat kun joutui isälleen ja eroon minusta viikonlopksi ollessaan 2v, kun olimme juuri eronneet. Isukilla ei ollut oikein lasten käsittely hanskassa, kun minähän olin lastamme pääasiassa hoitanut. Sen jälkeen 5v terapiaa. Pienen lapsen psyyke vaurioituu helposti. Valitettavasti harvat isät tajuaa oikeasti lapsen parasta ja osaa lukea lasta. Toki jotkut osaa, mutta niitä ei ole kovinkaan paljon, äidit kun pääasiassa hoitavat lapsensa. Tietenkin on eri asia jos äiti on narkkari tms. Uskokaa vaan mua. Mä olen nähnyt paljon [/quote] Ite en tiä yhtää perhettä missä äiti olisi kotirouvana hoitamassa lapsia. Kyllä se on ihan tapauskohtaista kumpaan vanhempaan lapsella on voimakkaampi suhde. Tuo äiti+lapsi suhde saattaa äideistä tuntua jotenkin erikoiselta, mutta ei sitä lapsi huomaa, jos molemmat vanhemmat ovat läsnä kasvaessa.
[/quote]
Voi höpö höpö. Oikeus määrää lapset lähes aina äidille. Eiköhän siihen joku syy ole. Just tuli yksi tapaus jossa äiti oli ihan järkyttävä narsisti, osasi tietenkin esittää ihanaa ihmistä, mutta isän esittämistä viesteistä sun muista kävi ilmi, että nainen on täysi sekopää. Lapset jäi kuitenkin äidilleen koska lapsia ei haluttu erottaa äidistään=lapselle yleensä tärkein ihminen, vaikka isäkin oli kyllä osallistunut lasten elämään. Tuskinpa niistä lapsista täysin stabiileja kasvaa, mutta äidistä erottaminen olisi myös voinut aiheuttaa traumat.
20 vuotta olen lastepsykiatrina toiminut, ja ollut mukana monissa eroissa, jossa pitää tehdä päätökset lasten suhteen. Joten kyllä mä jotain tästä tajuan ;)
[/quote]
Buahahaha, joo, psykiatrihan se sekopääksi luokittelee... Taidat olla korkeintaan S-marketin kassa, se oikein huutaa tekstistäsi...
PS uutinen sulle: Suomi ei ole tasa-arvoinen, vaikka pitäisi. Yleensä naisia sorretaan, mutta avioeroissa ja lasten huoltajuudesta päätettäessä järjestelmä on sovinismissaan naisen puolella.
Itselläni ei ole lapsia, mutta minä asuin isäni kanssa melkein koko lapsuuteni. Kun vanhempani erosivat niin muutin kyllä äidilleni, mutta koulussa minua kiusattiin rajusti, joten muutin takaisin kotipaikalle jossa oli kavereita. Äiti myös aloitti uuden elämän uuden miehen ja yhteisen lapsen kanssa, niin eipä siihen vanhat lapset mahtuneet.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 17:39"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 17:34"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 17:23"] Muista kysyä myös kaikilta miehiltä, joiden lapset asuvat äitinsä kanssa, miksi lapset asuvat äidillään eikä isällään. [/quote] Ei se ihan noin mene. Totuus on, että äidillä ja lapsilla on lähes aina se vahvempi suhde. Suomessa isät pääsäänöisesti käyvät töissä ja tulevat lukemaan iltasadun lapsilleen, ja äiti hoita kaiken muun, ainakin kaikissa perheissä jotka tunnen. Oma lapseni sai hirveät traumat kun joutui isälleen ja eroon minusta viikonlopksi ollessaan 2v, kun olimme juuri eronneet. Isukilla ei ollut oikein lasten käsittely hanskassa, kun minähän olin lastamme pääasiassa hoitanut. Sen jälkeen 5v terapiaa. Pienen lapsen psyyke vaurioituu helposti. Valitettavasti harvat isät tajuaa oikeasti lapsen parasta ja osaa lukea lasta. Toki jotkut osaa, mutta niitä ei ole kovinkaan paljon, äidit kun pääasiassa hoitavat lapsensa. Tietenkin on eri asia jos äiti on narkkari tms. Uskokaa vaan mua. Mä olen nähnyt paljon [/quote] Ite en tiä yhtää perhettä missä äiti olisi kotirouvana hoitamassa lapsia. Kyllä se on ihan tapauskohtaista kumpaan vanhempaan lapsella on voimakkaampi suhde. Tuo äiti+lapsi suhde saattaa äideistä tuntua jotenkin erikoiselta, mutta ei sitä lapsi huomaa, jos molemmat vanhemmat ovat läsnä kasvaessa.
[/quote]
Ei se lasten asioista huolehtiminen tarkoita mitään kotirouvana olemista. Mä huolehdin meillä lasten asiat, käytän lääkärissä, neuvolassa, hammaslääkärissä. Mä hoidan reseptien uusimiset, vaatteiden oston, mä vastaan wilmaan, mä käyn vanhempainiloissa (mies myös, mutta vain halutessaan). Mä hoidan lapset sairaina, mä lääkitsen, mä valvon yöllä, mä kuuntelen murheet, mä neuvon, mä leikin. Mieskin tekee noita, mutta yleensä vasta kun minä "käsken". Minä olen se jolle huudetaan, jolta kysytään. Minä olen se jota lapset tottelee. Mun sanani on niille laki. Tiedän varmasti, että jos mä tästä lähden niin lapset lähtee mun mukaan. Yksikään niistä ei edes ajattele jäävänsä isälle. Ihan vaan siksi että mies ei ole halunnut noihin luoda sellaista suhdetta kuin mitä minä olen luonut. Ja ei, mä en ole miestä estellyt, päinvastoin, yrittänyt sitä saada kiinnostumaan lapsistaan. Nakittanut sille hommia, jättänyt tekemättä asioita, sanonut että sun vuoro. Kaikkea on saanut tehdä, mitään en ole kieltänyt. Mutta minkä teet jos toista ei kiinnosta? Kyllä lapsetkin se tajuaa kumpi heistä on oikeasti kiinnostunut, kumpi on se joka välittää. Ei ne lapset tyhmiä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo parikymppinen ja asun omillani, mutta ennen tätä asuin isäni kanssa. Kun vanhempano erosivat minulle oli ihan itsestäänselvää, että muutan isäni luo asumaan. Olen aina ollut ns. isin tyttö ja minulla on paljon läheisempi suhde isääni kuin äitiini. En osaa ajatella että tässä olisi jotakin erikoista.
Kamalaa että jotkut äidit ovat valmiita muuttamaan satojen kilometrien päähän töiden perässä ja jättämään lapsensa eri paikkakunnalle. Yhtä kamalaa kyllä on myös se jos isä muuttaa kauas lapsistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on...kamalaa...niin sulla !
Kiitos kaikille vastauksista. Mielenkiintoista kuulla teidän näkemyksiä ja kokemuksia asiasta. Itse olen aikaisemmin herkästi ajatellut että jos lapset asuu isällään niin äiti on automaattisesti alkoholisti tai mielentervyspotilas. Nyt ymmärrän että syitä voi olla monia.
Itse en henkilökohtaisesti tunne ketään perhettä missä lapsi asuisi isän eikä äidin luona. Senkin takia asia on mietityttänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mies ja isä. Lapseni asuu minun luona, koska hänen äitinsä reissaa paljon ja asuu eri maassa. Liian vilkas ja rauhaton.
Mutta ei se meitä haittaa, tyttö on jo 19. (Saatiin hänet nuorina, 17-vuotiaina).
Olen mietinyt miksi jotkut lapset asuvat äidillään eivätkä isänsä luona ? Itse isänä en voisi kuvitellakkaan että lapseni ei asuisi kanssani jos meille tulisi vaimoni kanssa ero vaikka vaimoni on upea äiti lapsellemme.
Miltä tämä kuulosti? Kyllä se isä on yleensä yhtä tärkeä sille lapselle. Oma isäni on minulle paljon rakkaampi kuin äitini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 18:17"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 17:39"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 17:34"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 17:23"] Muista kysyä myös kaikilta miehiltä, joiden lapset asuvat äitinsä kanssa, miksi lapset asuvat äidillään eikä isällään. [/quote] Ei se ihan noin mene. Totuus on, että äidillä ja lapsilla on lähes aina se vahvempi suhde. Suomessa isät pääsäänöisesti käyvät töissä ja tulevat lukemaan iltasadun lapsilleen, ja äiti hoita kaiken muun, ainakin kaikissa perheissä jotka tunnen. Oma lapseni sai hirveät traumat kun joutui isälleen ja eroon minusta viikonlopksi ollessaan 2v, kun olimme juuri eronneet. Isukilla ei ollut oikein lasten käsittely hanskassa, kun minähän olin lastamme pääasiassa hoitanut. Sen jälkeen 5v terapiaa. Pienen lapsen psyyke vaurioituu helposti. Valitettavasti harvat isät tajuaa oikeasti lapsen parasta ja osaa lukea lasta. Toki jotkut osaa, mutta niitä ei ole kovinkaan paljon, äidit kun pääasiassa hoitavat lapsensa. Tietenkin on eri asia jos äiti on narkkari tms. Uskokaa vaan mua. Mä olen nähnyt paljon [/quote] Ite en tiä yhtää perhettä missä äiti olisi kotirouvana hoitamassa lapsia. Kyllä se on ihan tapauskohtaista kumpaan vanhempaan lapsella on voimakkaampi suhde. Tuo äiti+lapsi suhde saattaa äideistä tuntua jotenkin erikoiselta, mutta ei sitä lapsi huomaa, jos molemmat vanhemmat ovat läsnä kasvaessa.
[/quote]
Ei se lasten asioista huolehtiminen tarkoita mitään kotirouvana olemista. Mä huolehdin meillä lasten asiat, käytän lääkärissä, neuvolassa, hammaslääkärissä. Mä hoidan reseptien uusimiset, vaatteiden oston, mä vastaan wilmaan, mä käyn vanhempainiloissa (mies myös, mutta vain halutessaan). Mä hoidan lapset sairaina, mä lääkitsen, mä valvon yöllä, mä kuuntelen murheet, mä neuvon, mä leikin. Mieskin tekee noita, mutta yleensä vasta kun minä "käsken". Minä olen se jolle huudetaan, jolta kysytään. Minä olen se jota lapset tottelee. Mun sanani on niille laki. Tiedän varmasti, että jos mä tästä lähden niin lapset lähtee mun mukaan. Yksikään niistä ei edes ajattele jäävänsä isälle. Ihan vaan siksi että mies ei ole halunnut noihin luoda sellaista suhdetta kuin mitä minä olen luonut. Ja ei, mä en ole miestä estellyt, päinvastoin, yrittänyt sitä saada kiinnostumaan lapsistaan. Nakittanut sille hommia, jättänyt tekemättä asioita, sanonut että sun vuoro. Kaikkea on saanut tehdä, mitään en ole kieltänyt. Mutta minkä teet jos toista ei kiinnosta? Kyllä lapsetkin se tajuaa kumpi heistä on oikeasti kiinnostunut, kumpi on se joka välittää. Ei ne lapset tyhmiä ole.
[/quote]
Meillä aivan sama tilanne. Mies ei edes iltasatua lue ellen oo poissa. Eikä kyseessä ole mikään pelejä pelaaja teini-isukki vaan yli 40 v lapsen saanut.
Lähden tästä liitosta ajassa x. Vuoroviikot eivät tule kyseeseenkään. Tapamiset sen mukaan, mitä lapsi haluaa. En toimi esteenä. Mutta jos lapsi ei oke kiinnostanut ekaan 7 vuoteen, miksi kiinnostaisi nytkään. Vapaaehtoisesti halusi isäksi ja lapsen. Totuus olikin toinen.
Tiedän paljon oikeasti hyviä isiä, jotka hoitavat ja hoivaavat ja huolehtivat lapsistaan vapaaehtoisesti. Nämä miehet myös "tappelisivat" huontajuudedta, koska ovat tasavertaisia äidin kanssa. Minun mieheni ei oo sellainen. Tämä on äärettömän surullista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle oma isäni ei ole läheskään yhtä tärkeä kuin äitini vaikka rakastan heitä molempia.
Ap
Tiedän perheen, jossa isä sai huoltajuuden oikeustaistelun jälkeen. Äidissä ei mitään vikaa, mutta syynä kai se että isä pystyi tarjoamaan stabiilimmat olosuhteet koulun ja harrastusten läheltä, äiti taas halusi muuttaa pois.
Tosi paljon kyllä tuntemani lapset asuu viikko-viikko -systeemillä molempien luona. En ole ihan varma, onko sekään hyvä ratkaisu. En ainakaan itse olisi halunnut nuorena vaihtaa kämppää joka viikko.
Vierailija kirjoitti:
Olen mietinyt miksi jotkut lapset asuvat äidillään eivätkä isänsä luona ? Itse isänä en voisi kuvitellakkaan että lapseni ei asuisi kanssani jos meille tulisi vaimoni kanssa ero vaikka vaimoni on upea äiti lapsellemme.
Miltä tämä kuulosti? Kyllä se isä on yleensä yhtä tärkeä sille lapselle. Oma isäni on minulle paljon rakkaampi kuin äitini.
Olin just kirjottamassa samanlaisen kommentin.
Vierailija kirjoitti:
Olen mietinyt miksi jotkut lapset asuvat isällään eivätkä äitinsä luona ? Itse äitinä en voisi kuvitellakkaan että lapseni ei asuisi kanssani jos meille tulisi mieheni kanssa ero vaikka mieheni on upea isä lapsellemme.
Jotkut naiset voivat kuvitella. Isän luona asuminen ei mitenkään vahingoita lasta.
Etä-äiti
Juuri elän tilanteessa, jossa 6-vuotias on muuttamassa äidin luota isän luo.
Neuvoja ja kokemuksia kaipaisin...
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 17:52"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 17:39"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 17:34"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 17:23"] Muista kysyä myös kaikilta miehiltä, joiden lapset asuvat äitinsä kanssa, miksi lapset asuvat äidillään eikä isällään. [/quote] Ei se ihan noin mene. Totuus on, että äidillä ja lapsilla on lähes aina se vahvempi suhde. Suomessa isät pääsäänöisesti käyvät töissä ja tulevat lukemaan iltasadun lapsilleen, ja äiti hoita kaiken muun, ainakin kaikissa perheissä jotka tunnen. Oma lapseni sai hirveät traumat kun joutui isälleen ja eroon minusta viikonlopksi ollessaan 2v, kun olimme juuri eronneet. Isukilla ei ollut oikein lasten käsittely hanskassa, kun minähän olin lastamme pääasiassa hoitanut. Sen jälkeen 5v terapiaa. Pienen lapsen psyyke vaurioituu helposti. Valitettavasti harvat isät tajuaa oikeasti lapsen parasta ja osaa lukea lasta. Toki jotkut osaa, mutta niitä ei ole kovinkaan paljon, äidit kun pääasiassa hoitavat lapsensa. Tietenkin on eri asia jos äiti on narkkari tms. Uskokaa vaan mua. Mä olen nähnyt paljon [/quote] Ite en tiä yhtää perhettä missä äiti olisi kotirouvana hoitamassa lapsia. Kyllä se on ihan tapauskohtaista kumpaan vanhempaan lapsella on voimakkaampi suhde. Tuo äiti+lapsi suhde saattaa äideistä tuntua jotenkin erikoiselta, mutta ei sitä lapsi huomaa, jos molemmat vanhemmat ovat läsnä kasvaessa.
[/quote]
Voi höpö höpö. Oikeus määrää lapset lähes aina äidille. Eiköhän siihen joku syy ole. Just tuli yksi tapaus jossa äiti oli ihan järkyttävä narsisti, osasi tietenkin esittää ihanaa ihmistä, mutta isän esittämistä viesteistä sun muista kävi ilmi, että nainen on täysi sekopää. Lapset jäi kuitenkin äidilleen koska lapsia ei haluttu erottaa äidistään=lapselle yleensä tärkein ihminen, vaikka isäkin oli kyllä osallistunut lasten elämään. Tuskinpa niistä lapsista täysin stabiileja kasvaa, mutta äidistä erottaminen olisi myös voinut aiheuttaa traumat.
20 vuotta olen lastepsykiatrina toiminut, ja ollut mukana monissa eroissa, jossa pitää tehdä päätökset lasten suhteen. Joten kyllä mä jotain tästä tajuan ;)
[/quote] Varmasti jos oikeden kautta asiat pitää hoitaa. Meillä vanhemmat sopivat keskenään järjestely ja erosivat virallisesti vasta sitten kun nuorimmainen oli 18v. Asumus erossa n.7vuotta. Ja toinen meistä asui siis isän luona, toinen äidin.