Lue keskustelun säännöt.
Ero uusperheessä
24.02.2022 |
Olemme olleet viisi vuotta yhdessä ja meillä on molemmilla lapsia, mutta ei yhteisiä. On yhteinen talo, jossa asuttu kaksi vuotta. Rakkautta on jonkin verran, mutta riitoja on paljon. Mies on herkästi tulistuvaa tyyppiä kuten ehkä itsekin vähän. Toisaalta miehellä hyvä suhde omiin lapsiini, toisaalta on joskus liian jyrkkä ja puhuu töykeästi. Viime aikoina olen yhä enemmän pohtinut eroa. Eniten mietityttää se,että rikkoisin lasten kodin taas, taas joutuisimme muuttamaan. Sosiaalinen häpeä epäonnistumisesta. Parisuhdettomuus ja toisaalta vaihtuvat kumppanit jatkossa, jos suhdetta haluaa (heti ei löydy oikeaa). Kumpi on lapsille pahempi paha? Minkä ratkaisun pystyn itselleni perustelemaan.. Suhde ei ole toivottoman huono, on paljon hyvääkin, mutta kuitenkin niin huono ettei esim.naimisiinmeno tunnu järkevältä.
Kommentit (59)
Kai sinulla on vanha koti tallella ja lasten päivähoito/koulu jne on kaikki ennallaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ryhdy tuon jälkeen enää mihinkään yhteisasumussuhteeseen ennen kuin lapset ovat muuttaneet kotoa. Oletettavasti ovat kuitenkin jo kouluikäisiä, jos olet jo tuon viimeisimmän miehenkin kanssa ollut viisi vuotta yhdessä.
No, lapseni asuvat vielä 10-14 vuotta kotona. En ole ihminen, joka viihtyisi 14 vuotta sinkkuna eli ei se kovin realistista ole. Ja aika hankalaa löytää muuten mukavaa miestä,jolle passaisi oleskelu juuri silloin kun lapset isällään eikä haluaisi muuttaa yhteen. Mielestäni se olisi aika hurja uhraus,että luopuisin 14 vuodeksi parisuhteesta. Olen vasta 34v. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kai sinulla on vanha koti tallella ja lasten päivähoito/koulu jne on kaikki ennallaan?
Lasten koulu ei ole muuttunut mihinkään milloinkaan. Asumme samalla alueella kuin ennenkin ja lasten isä asuu vieressä. Ap
Vierailija kirjoitti:
No, lapseni asuvat vielä 10-14 vuotta kotona. En ole ihminen, joka viihtyisi 14 vuotta sinkkuna eli ei se kovin realistista ole. Ja aika hankalaa löytää muuten mukavaa miestä,jolle passaisi oleskelu juuri silloin kun lapset isällään eikä haluaisi muuttaa yhteen. Mielestäni se olisi aika hurja uhraus,että luopuisin 14 vuodeksi parisuhteesta. Olen vasta 34v. Ap
Ehkä sun olisi aika aikuistua ja olla vanhempi, sen sijaan että ne lapset keikkuu matkassa, kun sinä keskityt itseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai sinulla on vanha koti tallella ja lasten päivähoito/koulu jne on kaikki ennallaan?
Lasten koulu ei ole muuttunut mihinkään milloinkaan. Asumme samalla alueella kuin ennenkin ja lasten isä asuu vieressä. Ap
Kannattaa varmaan sitten jäädä sinne niin se yhteys isäpuoleenkin säilyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, lapseni asuvat vielä 10-14 vuotta kotona. En ole ihminen, joka viihtyisi 14 vuotta sinkkuna eli ei se kovin realistista ole. Ja aika hankalaa löytää muuten mukavaa miestä,jolle passaisi oleskelu juuri silloin kun lapset isällään eikä haluaisi muuttaa yhteen. Mielestäni se olisi aika hurja uhraus,että luopuisin 14 vuodeksi parisuhteesta. Olen vasta 34v. Ap
Ehkä sun olisi aika aikuistua ja olla vanhempi, sen sijaan että ne lapset keikkuu matkassa, kun sinä keskityt itseesi.
Tarjoan lapsilleni aika paljon ja minulla on hyvä koulutus sekä hyvät tulot ja omistan yhteisestä talostamme puolet pääkaupungissamme. Lapset eivät kyllä mitään heittopusseja ole ja isäpuolikin on erittäin hyvin koulutettu,hyvätuloinen ja osaava tyyppi. Eli en ole mitään hulttiota ottanut. Ap
Yrittäkää nyt ainakin ensin pariterapiaa. Siinä ei ainakaan menetä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä taas kulissit pystyssä ja näytetään lapsille mallia miten elämää eletään. Vmp. Ne lapset näkee ja kuulee ja tuntee ton teidän riitelyn ja kireän ilmapiirin ja luultavasti toivoo eroa. Näin on vaikka "ei lasten nähden riideltäisikään". Perhana että aikuiset osaa olla typeriä. Ikinä älä ala tai jää suhteeseen vain siksi ettet uskalla erota tai pelkäät yksin oloa. Uskomatonta.
Joo! Erotkaa ja mahdollisimman nopeasti. Ehdit hyvin vielä mennä yhteen jonkun miehen kanssa ja tehdä vaikka yhteisen lapsenkin! Tai sitten niin, että teette sellaisen suhteenparannuslapsen tämän nykyisen kanssa, sitten eroatte ja teette uuden miehen kanssa yhteisen rakkauslapsen. Saadaan vähän kierroksia lisää näihin uusperhekuvioihin. Täytyyhän ihmisten muuttaa mahdollisimman nopeasti yhteen, kun tapaavat jonkun. Uusperheet on hienoja, niissä lapsen on hyvä kasvaa! Sitten sen uuden kanssa inhoatte (yritätte peittää sitä kuvotusta jollain rakkautta ja rajoja -löpinällä) toistenne lapsia aikaisemmista suhteista. Teinit hylkäätte tottakai, kun ne on niin rasittavia ja häiritsee sitä uutta alkuhuumaa sen uuden miehen ja vauvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ehkä ei tarvi ajatella olevansa sinkkuna siihen asti, että lapset muuttaa kotoa pois, mutta ehkä joitakin vuosia kuitenkin. Ja ottaa sen uuden suhteenkin suhteen ihan rauhallisesti. Uusia tuttavuuksia ei tarvi heti tuoda mukaan lasten elämään, suhteessa voi olla pitkäänkin, ennen kuin edes esittelee kumppania lapsille ja yhteen voi muuttaa vasta vuosien päästä.
Järkyttävää syyllistystä,kun itsekin olen omien lasteni asiat ihan kympinomaisesti hoitanut ja saavat paljon enemmän kuin keskimäärin ikäisensä. On matkat ja kalliit harrastukset ja runsaat läheisverkostot. Suhteessa en vain ole onnistunut, vaikka nykyinenkin mies on paperilla täysi kymppi ja täälläkin varmaan moni sellaista etsii. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette köyhiä, mutta haluatte elää leveästi, joten oli pakko muuttaa yhteen vaikka edes sen lasten oikean isän kanssa ei tykätty perhearjesta. Muuttakaa erillenne. Eikä niitä kaikkia deittimiehiä tarvitse lapsille esitellä.
Vierailija kirjoitti:
No, lapseni asuvat vielä 10-14 vuotta kotona. En ole ihminen, joka viihtyisi 14 vuotta sinkkuna eli ei se kovin realistista ole. Ja aika hankalaa löytää muuten mukavaa miestä,jolle passaisi oleskelu juuri silloin kun lapset isällään eikä haluaisi muuttaa yhteen. Mielestäni se olisi aika hurja uhraus,että luopuisin 14 vuodeksi parisuhteesta. Olen vasta 34v. Ap
Tätä olisi kannattanut mittiä ennen kuin hankki lapsia. Sinun ”uhraamat” reilut 10 vuotta ovat heidän ainoa ja ainutkertainen lapsuutensa, koko mielenterveyden ja loppuelämän kivijalka.
Pistä lapset asumaan isälleen ja ole vkonloppuäiti jos omat menot ja miessuhteet on ykkösprioriteettina.
Oisko kannattanut miettiä tuota ennen kuin perustaa uusperheen. Kuinka tyhmiä ovat uusperheen perustavat ihmiset. Ei ole osattu huolehtia siitä ekastakaan perheestä (kyllä, parisuhteseen tarvitaan kaksi ja erossa molemmista löytyy vikaa), niin sitten perustetaan vielä haasteellisempi uusperhekuvio ja lapsia pompotellaan, koska "MINÄ olen niin heikko etten osaa olla ilman parisuhdetta". Mikä teitä naisia vaivaa, että on pakko muuttaa yhteen ja sotkea lasten elämä eikä voi vain seurustella? Ikinä en tekisi lapsilleni sitä, että perustaisin uusperheen.
Jos lapsesi voivat nyt hyvin, niin mielestäni sinun pitää välillä ajatella heitä eikä itseäsi ja tyytyä tuohon. Tosiaan rikkoisit heiltä kodin jo toistamiseen ja ennustat itsellesi vaihtuvia miessuhteita. Oikein Vuoden äiti siellä. Mitäs menit perseilemään, tyhmyydestä sakotetaan, niin se vaan menee.
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää nyt ainakin ensin pariterapiaa. Siinä ei ainakaan menetä mitään.
Menettää aikaa.
Koska lasten isä asuu lähellä niin olisiko mahdollista, että sinun lapset isälle, koulu pysyisi samana ja sinä lähtisit rakentamaan uutta elämää toisaalle singelinaisena.
Nuorempi on siis syntynyt samoihin aikoihin kun olet vaihtanut miestä? (5 vuotta yhdessä, lapset vielä 14v kotona = 19-vuotiaana Suomessa yleensä lähdetään omilleen)
Entä jos laittasit lapset etusijalle, eroaisit huonosta suhteesta ja keskittyisit lapsiisi???