Parhaasta ystävästä seurustelukumppani?

Totaalisen hämmennyksen vuoksi ajattelin kokeilla millaisia ihmissuhdeneuvojia täältä löytyis, tai vaikka samankaltaisia kokemuksia :-)

Okei eli siis oon tuntenut yhen mun parhaan miespuolisen kaverin nyt n. 5 vuotta. Aikaisemmin oon pitänyt meiän suhdetta platonisena, mutta nyt viimeaikoina oon miettinyt voisiko tästä tulla jotain muutakin. Se, mikä mua on aina eniten häirinnyt on jollain tasolla tää mun kaverin kokemattomuus. Tai hänellä ei aikaisempia suhteita takana ole eikä mitään muutakaan, tosin nyt oikeastaan ekaa kertaa joku tyttö kuvioissa. Ja tästä kun sain tietää niin olin ihan älyttömän mustasukkanen.

Nyt kuitenkin eilen baarireissulla kun puhuttiin siitä hänen nykyisestä suhteesta niin otin puheeksi tän, enkä yhtään tiiä mistä se yhtäkkiä mulle tuli. Kysyin että "Ootko ikinä miettiny että voisko meistä tulla jotain." Ja siis en tiiä yhtään minkä vastauksen mä oletin saavani, mutta se olikin kyllä. Me päädyttiin puhumaan koko ilta tästä, ja hän kertoi että on ollut koko tän ajan enemmän tai vähemmän ihastunu muhun. Ja sen takia hänellä ei pidempiä suhteita kehenkään oo koskaan ollut, vaikka välillä päässyt tunteista mua kohtaan ylikin. Ja se tuli jotenkin ihan puun takaa. Kaikki on aina kyllä meitä siitä kiusoitellu, ja moni on luullutkin meitä pariksi. Nyt mä ite jotenkin oon sitä mieltä, ja hänelle sanoinkin sen, että hänen kannattaa katsoa mitä tästä nykyisestä suhteesta tulisi (vaikka tyttö ei kauhean luotettavalta vaikuta ja hän itsekkin on suhteesta epävarma), ja muutenkin ehkä vielä kokeilla ja oppia erehdyksen kautta.

Mulla itellä on miehien suhteen tosi huono historia, edellisessä suhteessa mua petettiin toistuvasti ja mulle valehdeltiin koko suhteen aika. En oo koskaan ollut onnistuneessa suhteessa, vaan mulla on ollut enemmänkin ystävyys/seksisuhteita. Tai sitten näitä missä se miesosapuoli on ollut tavalla tai toisella läpimätä. Ja varsinkin tän viimeisimmän eron jälkeen oon ollut aika maassa, en oo oikeen osannut luottaa enää kehenkään ja itsetunto on laskenut aika paljon. Tosin tämänkanssa suhde tuntuisi mahdolliselta, sillä luottamus on jo olemassa ystävyystaustan takia. Lisäksi se, että hän hyväksyy mut tämmösenä kun oon, vaikka tunteekin mut paremmin kuin melkeen kukaan tuntuu aika ihanalta.

Sovittiin, että nähään huomenna ja puhutaan tästä, mutta mua mietityttää enkä oo varma vielä mistään. Toisaalta kiinnostaisi hirveästi ottaa se askel, mutta en oo varma onko se hetki nyt. Mutta herää niin paljon kysyttävääkin. Entä jos homma ei toimikkaan? Vaarantaako se kokeilu ystävyyden? Vanhat tanssittiin yhdessä, ja siinä tavallaan meni se "kosketusraja" rikki omalla tavallaan, mutta silti miten ystävyydestä hypätään sille toiselle tasolle? Onko esim. suuteleminen tai seksin harrastaminen outoa aluksi? Eilen kovasti teki mieli humalapäissä suudella, mitä en tosin tehnyt, ja nyt jotenkin ajatus siitä tuntuu vähän pelottavalta. Lisäksi mietityttää oonko mä hänelle tarpeeksi hyvä.

Onko kellään kokemuksia ystävän kanssa seurustelemisesta? Onko sen askeleen ottaminen vaikeaa? Onko se sen arvoista? Mitäköhän tässä ite tekisi?