Miksi suomalaisia lapsia saa adoptioon niin vähän?

6 miksi adoptio abortin sijaan on sinusta huono asia kertoa rippikoulussa.

Tulin itse raskaaksi 18 vuotiaana enkä alkuraskauden oireitakaan ymmärtänyt vaan pahoinvoinnitkin meni oksennustaudin piikkiin. Lihomisen laitoin kasvaneen ruokahalun piikkiin (olen aina ollut pullea) eikä tosiaan käynyt mielessä raskaus koska ehkäisy oli kunnossa. Myöhemmin kun hakeuduin lääkärille niin selvisi raskaus mikä oli jo niin pitkällä että synnyttää oli pakko. Minulta kysyttiin haluanko adoptioon laittaa ja siihen olin kallistumassakin. Synnytyksen alkaessa päätin kuitenkin pitää lapsen kaikesta huolimatta ja se tunne varmistui siinä vaiheessa kun sain pienen käärön syliini. Vuosi synnytyksestä jouduin kohdunpoistoon. En olisi ikinä antanut sitä itselleni anteeksi jos adoptioon olisin antanut sen ainokaisen pienen ihmeen joka on nyt 12v ihana ja ainoa biologinen lapseni.

Huostaanotettu lapsi ei ole ns. vapailla markkinoilla. Niillä on edelleen vanhemmat. Orvoksi vaikka onnettomuuden takia jäävät sijoitetaan lähisukulaisille.

Abortti pitäisi saada mahdollisimman halveksuttavaksi teoksi

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:57"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:51"]Mitä vähemmän lapsia tulee adoptoitavaksi, sen parempi. Adoption pitäisi aina lähteä lapsen tarpeesta, ei niin että halukkaille tehtaillaan liukuhihnalta suomalaista vauvaa, 9 euroa kilo. [/quote] Ei Suomessa mitään tehtailla. Eikä oteta huomioon, jos lapsi toivoo adoptiota. Vuosia saattaa olla sijoitettuna. Ainainen pelko, milloin joutuu pois sijoituksesta. Lapselle olisi helpompi tietää, että tämä on loppuelämän se "oikea" lapsuuskoti. Eikä se päihdevanhempien murju, johon ehkä palaa ja sitten taas joutuu sijoitettavaksi, ehkä taas uuteen paikkaan jne.

[/quote]

Sijaisperhejärjestelyjen kautta pitäisi pystyä adoptoimaan, mikäli lapsen paluu bioperheeseen pitkittyy. Esim. Yhdysvalloissa on mahdollista foster familyjen adoptoida lapset. Kauheaa on että esim. tuttavaperheessä on sijoituslapsia, joiden biovanhempien elämä on perseellään, lapset sijoitettu vaippaiässä, ensin viettivät pitkän ajan väliaikaisperheessä josta pysyvään sijoituskotiin. Tässä vaiheessa siis jo kaksi hylkäämiskokemusta + traumaattiset tapahtumat omassa perheessä. Nyt lapset olleet vuosia hyvässä perheessä, vanhempia näkevät harvakseltaan. Mikäli vanhemmat kuntoutuu jossain vaiheessa, revitään lapset taas perheestä missä olleet vuosia, niin kauan kuin muistavat. Kauheaa lasten kannalta, parempi vaihtoehto olisi heille esim. avoin adoptio, jossa saisivat varmasti jäädä kotiinsa ja nykyiseen perheeseensä mutta tavata vanhempiaan ja biosukulaisiaan tuetusti silloin kun heidän tilanteensa sallii.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 15:04"]

6 miksi adoptio abortin sijaan on sinusta huono asia kertoa rippikoulussa.

[/quote]

Jokseenkin arveluttavaa suositella raskauden jatkamista ja lapsen synnyttämistä lapsille, sillä verukkeella että on paljon pariskuntia jotka eivät voi itse saada lapsia. Kun ei tosiaan voi olla varma, että lapsesta oikeasti pystyy luopumaan sitten kun sen on synnyttänyt, paitsi mahdollisen ja jopa todennäköisen tunnesiteen vuoksi, myös siksi että lapsen antaminen adoptioon on käytännössä sosiaalinen itsemurha.

Koska vanhemmat eivät anna lastansa adoptioon. Vaikka se lapsi on huostaanotettu niin silti se on vanhempiensa lapsi ja lapsi käy välillä kotona ja näkee vanhempiaan. En itsekkään antaisi adoptionoikeutta. Se ei ole minun ei ongelma jos joku ei saa lapsia. Antaisitko itse omat lapsesi adoptioon, mieti sitä???

Hyvinkin läheltä seuranneena isompaa nuorta adoptointia, mielestäni ulkomailta adoptointi pitäisi oikeastaan lopettaa kokonaan. Lapsi on "erilainen" maahanmuuttaja, alle kouluikäisenä söpö vanhempiensa kanssa kulkija ulkopuolistenkin kautt saa ihailua. Eskari/kouluiässä silmät avautuvat, olen erilainen, kun elinpiirin tulee omaa ohi vanhempien. Kaikki ei olekaan niin helppoa. On vaikeaa. Hyvin vaikeaa. Synnyinmaassaan lapsella eu olisi ollut niin paljon maallista mammonaa, mutta olisiko hän ollut onnellisempi kuitenkin? Raha ei merkitse ihmiselossa kaikkea. Vanhemmat haluavat lapsen ja lapsi tuotiin ulkomailta, lopulta kärsii. Vanhemmat eivät tätä tietysti itse huomaa, eikä lapsi välttämätt kerro. On eletty ja selvittävä niillä mitä on annettu. Takaisinkin ei voi palata koskaan, olisi ulkopuolinen siellä jossakin. Ulkomsilta adoptoitu on tuomittu ikuisesti olemaan erilainen maahanmuuttaja, sylkykuppi. Valitettavasti.

Mutta tätä ei tietenkään usko tai halua uskoa lasta haluja vanhempi. Hänen etunsa on saada lapsi ja mielellään mahdollisimman äkkiä.

Naisella ja miehellä on seksisuhde.

Mies siittää lapsen. 

Nainen tulee vahingossa raskaaksi. Kyseessä on YHTEINEN lapsi.

Kunnollinen mies tukee naista ja auttaa tätä taloudellisesti. Olipa naisen päätös kumpi tahansa.

Kammottava mies syyttää naista ehkäisyn (joka toivottavasti oli olemassa) pettämisestä, vaatii abortin ja tartuttaa vielä naiseen jonkin ikävän taudin. Näille miehille ainoa oikea ratkaisu on selibaatti.

Mielestäni myös kastrointi, joka on ikävä kyllä kielletty vaihtoehto.

21, suosittelen käyntiä psykiatrin luona ja/tai lääkityksen muuttamista. 

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 15:43"]21, suosittelen käyntiä psykiatrin luona ja/tai lääkityksen muuttamista. 
[/quote]
Siksi, että mielipiteeni eroaa omastasi? En vaan ymmärrä, miksi yhäreitä hyysätään, mieluummin antaisin rahani Kreikkaan.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 15:46"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 15:43"]21, suosittelen käyntiä psykiatrin luona ja/tai lääkityksen muuttamista.  [/quote] Siksi, että mielipiteeni eroaa omastasi? En vaan ymmärrä, miksi yhäreitä hyysätään, mieluummin antaisin rahani Kreikkaan.

[/quote]

Suurin osa yksinhuoltajista on ihan töissä, tiedoksi vain.

On  aina ihmetyttänyt: kaikenlaiset vatipäät saavat lisääntyä aivan vapaasti. Adoptiolasta  haluavat joutuvat melko kovaan  seulaan.On haastattelua ja keskustelua,  on kotikartoitusta ja pohdintaa.En tarkoita ,että lapsia pitäisi jaella mihin vain.   Olen sivusta seurannut erään parin adoptiotouhua ja  kova on nuuskinta.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 15:10"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:57"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:51"]Mitä vähemmän lapsia tulee adoptoitavaksi, sen parempi. Adoption pitäisi aina lähteä lapsen tarpeesta, ei niin että halukkaille tehtaillaan liukuhihnalta suomalaista vauvaa, 9 euroa kilo. [/quote] Ei Suomessa mitään tehtailla. Eikä oteta huomioon, jos lapsi toivoo adoptiota. Vuosia saattaa olla sijoitettuna. Ainainen pelko, milloin joutuu pois sijoituksesta. Lapselle olisi helpompi tietää, että tämä on loppuelämän se "oikea" lapsuuskoti. Eikä se päihdevanhempien murju, johon ehkä palaa ja sitten taas joutuu sijoitettavaksi, ehkä taas uuteen paikkaan jne.

[/quote]

Sijaisperhejärjestelyjen kautta pitäisi pystyä adoptoimaan, mikäli lapsen paluu bioperheeseen pitkittyy. Esim. Yhdysvalloissa on mahdollista foster familyjen adoptoida lapset. Kauheaa on että esim. tuttavaperheessä on sijoituslapsia, joiden biovanhempien elämä on perseellään, lapset sijoitettu vaippaiässä, ensin viettivät pitkän ajan väliaikaisperheessä josta pysyvään sijoituskotiin. Tässä vaiheessa siis jo kaksi hylkäämiskokemusta + traumaattiset tapahtumat omassa perheessä. Nyt lapset olleet vuosia hyvässä perheessä, vanhempia näkevät harvakseltaan. Mikäli vanhemmat kuntoutuu jossain vaiheessa, revitään lapset taas perheestä missä olleet vuosia, niin kauan kuin muistavat. Kauheaa lasten kannalta, parempi vaihtoehto olisi heille esim. avoin adoptio, jossa saisivat varmasti jäädä kotiinsa ja nykyiseen perheeseensä mutta tavata vanhempiaan ja biosukulaisiaan tuetusti silloin kun heidän tilanteensa sallii.

[/quote]

Ap tässä:Juuri tällaisia tilanteita tarkoitin, joissa lapsi on jo pitkään ollut sijoitettuna eikä realistiset mahikset palata kotiin ole olemassa. Pitäisi olla jokin keino helpottaa tällaisten laten pompottelua ja varmasti adoptio olisi mahdollinen monissakin perheissä.  Jo vaippaiässä sijoitukseeen joutunut lapsi ei edes muista konnolla bioperhettään(eikä tässä satunnaiset tapaamiset paljoa muuta), ja sijaisperhe on se koti.

Luulenpa, että sijaisperheitä palkitaan liian avokätisesti rahalla, eikä siitä rahasta haluta luopua vaikka lapsi olisi jo "kuin oma".

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 16:14"]On  aina ihmetyttänyt: kaikenlaiset vatipäät saavat lisääntyä aivan vapaasti. Adoptiolasta  haluavat joutuvat melko kovaan  seulaan.On haastattelua ja keskustelua,  on kotikartoitusta ja pohdintaa.En tarkoita ,että lapsia pitäisi jaella mihin vain.   Olen sivusta seurannut erään parin adoptiotouhua ja  kova on nuuskinta.
[/quote]
Niin tuota kun seksin harrastaminen ja lisääntyminen ovat ihan perusihmisoikeuksia.Jos lisääntyminen olisi luvanvaraista täytyis seksinkin olla kun mikään ehkäisy ei ole aukoton ja vahinkoja voi tulla.Naista ei viida pakottaa kantamaan ladta 9 kk ja vaatia häntä sitten luovuttamaan lapsi adoptioon jos lapsi ei olisi " luvanvarainen". Oletko kuullut kuinka Kiinassa abortoitiin tyttösikiöitä? Vatipäät saavar lisääntyä jos saavat lapsia muu olisibkäytännössä ihmiskauppaa.

Sen on pakko olla tarkka, koska adoptio periaatteessa mahdollistaisi lapsen hankkimisen aivan muihin tarkoituksiin kuin lapseksi perinteisessä mielessä. Kaikki pedot ja sadistithan sitä kautta lapsen hommaisivat jos prosessista ei olisi tehty mahdollisimman aukotonta. 

Ja varmaan sekin vaikuttaa, että adoptio-lapseen ei välttämättä muodostu automaattisesti sellaista vahvaa tunnesidettä kuin omaan biologiseen lapseen useimmilla muodostuu. Johan se kasvaakin äitinsä sisällä melkein vuoden. Adoptio-lapsi "vaan putkahtaa" vanhemmille. Tällöin on hyvä varmistua, että vanhemmat ovat "normaaleja". Ettei sitä lasta sitten kuukauden päästä palauteta. 

Mulla ei ole mitään adoptiota vastaan - päinvastoin, mutta koitin keksiä perusteluja prosessin kankeudelle. 

Mutta kun se prosessi voi kestää vuosia. Kyllä vähemmänkin luulisi jo riittävän selvitykseen siitä, onko kykenevä vanhemmaksi vai ei. Pääseehän sijaisperheeksikin ihan pikkukurssilla, ja joskus sijoitetut lapset ovat sijaisperheessä koko lapsuusikänsä täysi-ikäisiksi asti. Minusta tässä on epäkohta.

Vanhempi haluaa vielä joskus tulevaisuudessa huolehtia lapsestaan, kun hän paranee sairaudesta. Esimerkiksi syövästä tai mielisairaudesta. Vaihtoehtoina myös vanhempien juoppous ja huumaavien aineiden käyttö.

Abortti on Suomessa sallittu. Aiemmin lapsia annettiin adoptoitaviksi, kun nuoret naiset saivat lapsia eivätkä pystyneet huolehtimaan näistä moraalikäsitysten ja oman taloudellisen tilanteensa vuoksi. Naisia paheksuttiin - ei miehiä. 

Ystäväperhe adoptoi aikoinaa kaksi lasta. Tytär on FAS-lapsi ja poika on huumevanhempien jälkeläinen. Lapset saivat hyvät vanhemmat, mutta elämä ei ole ollut helppoa lapsille.

Suomalaisia lapsia tulee adoptioon vain muutama vuodessa. Suurinosa ei toivotuista-vauvoista abortoidaan. Kun adoptiolasta odottavia pariskuntia on kuitenkin paljon niin odotusaika on pitkä.

Sosiaalinen paine on aika kova. Äidin tilanteen täytyy olla tosi heikko, ettei häntä syyllistetä ainakin jollain lailla lapsensa antamisesta adoptioon. Tai vaikka olisi alunperin halunnut adoptiota, saattaakin syntyä tunneside lapseen eikä lasta haluakaan antaa pois. Suomessa kun käytännössä jokainen pystyy elättämään lapsensa (valtion tuella tosin), ei ole edes taloudellista pakkoa antaa lasta pois.

Rippikoulussa puhuttiin aiheesta, mitä tehdä jos seurustelukumppanin kanssa käy vahinko, että pitääkö vauvan vai pystyykö tekemään abortin. Paikalla ollut teologian opiskelija ehdotti ihan vakavalla naamalla, että Suomessa on paljon lapsettomuudesta kärsiviä, joille vauvan voi antaa adoptoitavaksi. Siis tällaista 14-15-vuotiaille lapsille!