Ihminen pyörätuolissa, mitä ajattelet

En mitään. Outo kysymys. Juuri tuli satuhäät jossa parimeni naimisiin. Nainen pyörätuolissa. Myönnän kyllä ajatelleeni että
Mies oli rohkea. Onhan se vaativaa kuitenkin kun toinen on siinä tuolissa. Tosin nyt ovat ko eronneet. Muutaman vuoden avioliiton jälkeen.

Kohtaan hänet kuin ihminen ihmisen. Ei pyörätuolissa istuva ole sen ihmeellisempi kuin minä itsekään, eikä sen huonompi. Annan tietä, että pääsee helposti pyörätuolillaan eteenpäin. Pyörätuolissa olevista ihmisistä suurin osa on ihan tavallisia, arkisia ihmisiä kuin me kaikki muutkin. Pyörätuoliin voi joutua monesta syystä. 

Tunnen sääliä.

Ei kysymys ole mitenkään outo. Kyllähän pyörätuolissa istuvia tuijotetaan keskimäärin enemmän ja jos heidän ulkonäkönsä on jotenkin tavallisesta poikkeava, esim. nuoret saattavat tirskua tai nauraa avoimestikin. Lisäksi jos mukana on kävelevä ihminen, saattaa kaupan myyjä kokonaan sivuuttaa pyörätuolissa istuvan ja puhua sille kävelevälle. Olen ollut pyörätuolissa olevien avustajana ja nähnyt tätä kaikkea suht paljon. 

Sitä että hällä on varmaan jokin alaraajojen halvaus tai heikentymä niin ettei kykene kävelemään.

Jos sellaisen näen, olen mitä luultavimmin kaupungilla, ja ensimmäinen ajatukseni on, pääseekö tuo ihminen ohitseni vai pitääkö siirtyä. Minua ylipäänsä eivät mitenkään häiritse pyörätuolit. Appiukko on joutunut pyörätuoliin työtapaturman seurauksena. Rakensimme omaan kotiimme ison vessan leveällä ovella ja suuren tupakeittiön, jotta hänen on helpompi vierailla meillä.

Naamasta näkee melko helposti, onko kyseessä vammainen. Kyllä säälin vanhempia, jotka työntävät pyörätuolissa lasta, jonka pää retkottaa sivulla, kuola valuu poskella ja silmissä on tyhjä ilme. On siinä taakkaa annettu.

Leo-Pekka Tähti meni vastikään naimisiin, ja siinä lööppiä lukiessa mietin, miten mahtaa olla seksielämän laita nuorellaparilla.

aikamoista jeesustelua tämä ketju kun useimmat pyörätuolissa olevat tietävät , että ihmiset välttelevät katsekontaktia kunnes on pakko puhua jotain.  toki tutuiksi tullessa sitten kohtelu muuttuu.

Töitä

Ajattelen, että aika harvakseltaan näkee ihmisiä pyörätuolissa.

Ajatelkaa mitä lystäätte, mutta elkää katsoko sillä "voi raukkaa, mahtaa olla kamala elämä!"-ilmeellä! Jouduin liikkumaan n.3kk pyörätuolilla lantionmurtuman jälkeen ja voi kiesus että suututti se ilme! Tosin, matkat sujui huomattavasti rivakammin kun raivolla veivasi tuolia mutta tuli sellainen olo että teki mieli hiukata että otappa kuva, kestää kauemmin.
Mur.

Että se on joutunut av-mammojen väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi. On raukka mennyt kertomaan että on synnyttänyt sektiolla, tai ei ole kyennyt imettämään, tai on tullut raskaaksi hedelmöityshoidoilla niin johan mammoissa on viha roihahtanut kun se on ollut eri tapa kuin se ihka oma tapa ja napa.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 11:27"]Että se on joutunut av-mammojen väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi. On raukka mennyt kertomaan että on synnyttänyt sektiolla, tai ei ole kyennyt imettämään, tai on tullut raskaaksi hedelmöityshoidoilla niin johan mammoissa on viha roihahtanut kun se on ollut eri tapa kuin se ihka oma tapa ja napa.
[/quote]

Näin. AV-mamma raskautuu ekasta yrityskierrosta, synnyttää 10 apgar pistein alateitse ja imettää 2 vuotta. Ja kaikki muut tavat ovat vääriä!

Riippuu siitä kuka siinä pyörätuolissa istuu, tuntemattomia ihmisiä en jää miettimään.

Mietin että onkohan hänellä henkilökohtainen avustaja vai pärjääkö ihan itsekseen. Eli töitäni mietin...

Miksi siitä pitää miettiä yhtään mitään? Oletko ap vähän yksinkertainen? Onko sinulla esimerkiksi silmälasit? Tulisiko jokaisen ihmisen ajatella jotakin huononäköisyydestäsi?

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 11:00"]

Jos sellaisen näen, olen mitä luultavimmin kaupungilla, ja ensimmäinen ajatukseni on, pääseekö tuo ihminen ohitseni vai pitääkö siirtyä. Minua ylipäänsä eivät mitenkään häiritse pyörätuolit. Appiukko on joutunut pyörätuoliin työtapaturman seurauksena. Rakensimme omaan kotiimme ison vessan leveällä ovella ja suuren tupakeittiön, jotta hänen on helpompi vierailla meillä.

Naamasta näkee melko helposti, onko kyseessä vammainen. Kyllä säälin vanhempia, jotka työntävät pyörätuolissa lasta, jonka pää retkottaa sivulla, kuola valuu poskella ja silmissä on tyhjä ilme. On siinä taakkaa annettu.

Leo-Pekka Tähti meni vastikään naimisiin, ja siinä lööppiä lukiessa mietin, miten mahtaa olla seksielämän laita nuorellaparilla.

[/quote]

Häh, mites sun seksielämä? Et voi ollas tosissas. Mietitkö kaikkien seksielämää? Ja miksi?

Suoraan sanottuna en kyllä tiedä miten pitäisi suhtautua tai ajatella. En yleensäkään katso ihmisiä vaan olen se joka kulkee käytävien reunassa katse alhaalla ja väistää kaikkia. Siksi olenkin miettinyt että ajatteleeko pyörätuolissa istuva että käännän tahallani pääni pois etten vain sorru tuijotukseen.

Isoisäni istuu pyörätuolissa ja se tuntuu ihan normaalilta. Varmaan säikähtäisin jos hän kävelisi vastaan... Ja kyseessä on siis vanhuudenvaivat johon kyllä saattoi vaikuttaa eräs kaatuminen.

Lapseni tarharyhmässä oli pyörätuolilla liikkuva poika, oikein iloinen vesseli josta ryhmäläiset tykkäsivät ja leikkivät hänen kanssaan. Poika pystyi kyllä sellaisten jalkatelineiden kanssa seisomaan kun piti käsillään jostain kiinni ja pystyi jotenkuten konttaamaan. Tarhatäti kertoi kuinka kaikki olivat innoissaan kantamaan pojalle kärrystä ruokaa lounasaikaan ja piti jo jakaa vuoroja kuka saa auttaa :)

Muutenkin ihastuttaa tarhalaisten ennakkoluulottomuus kun eivät ilmeisesti ole edes huomanneet että mukana on liikuntarajoitteisia, eri etnisiä alkuperiä olevia ja sellaisia jotka eivät koskaan tule pärjäämään omillaan.

Vaikka kuinka yritän kierrellen saada lapset mainitsemaan jostain silmiinpistävästä niin eivät sano tuollaisista eikä kyseessä ole mitkään sievistelevät ipanat.

Lapset on niin fiksuja. ME tyhmät aikuiset opetetaan heidät sitten arvottamaan ihmisiä tietyin kriteerein. Vaikka hän on pyörätuolissa, musta, vammainen, kuuro jne.

ei jaksa kävellä. laiska.

Laiskana kun ei jaksa ite kävellä