Uneton ja otsikoinnin vaikeus

Unirytmit on kääntynyt taas huonosti. Vähän huonot fiilikset. Tuntuu ettei oo oikein mitään yhteistä kenenkään ihmisten kanssa ja ihmetyttää että mitä edes teen täällä. Toisaalta taas en jostain syystä haluais kuitenkaan kuolla poiskaan ja pelkään kuolemaa.

No, minulla ei ole huolia, mutta vuorokausirytmi on sekaisin. Teen usein töitä tietokoneella aamuyöhön saakka, ja vapaapäivinä, niin kuin nyt, en osaa nukahtaa.

Kutiseva ihottuma. Lekuri määräsi kuukauden ajan jalkapohjien hautomista Diprosalic-voiteella ja sanoi, ettei saa raapia. No alkoipa sitten kutittaa eikä muutenkaan nukuttanut. En nukkunut yhtään. Lampsin alakertaan puolisen tuntia sitten, söin jugurtin ja rasvasin ne jalkapohjat taas, laitoin tuplatalouspaperin päälle ja sit sukat.

Uneton ap täällä taas hei. Sanoisin hyvää päivää tyylisesti hyvää yötä, mutta se se ironista olisi. Tässä on melkein kuukausi kulunut. Olen masennellut rankasti yllättävän vähän, "ainoastaan" ahdistusta on riittänyt epäsäännöllisen säännöllisesti ja unettomuutta. Illalla koin jonkin verran toivottomuuden tuntemuksia, mutta itsetuhoisiin aatoksiin en vajonnut. Aivot kuitenkin pyörivät turhan kovilla kierroksilla nukkumiseen.

Mitenkäs, millaisia muita unettomia löytyy tänä yönä?

Vaitonaisia unettomia tänä yönä. Tai sitten se on tuo pihkuran otsikoinnin vaikeus kun eivät löydä ketjuun.

Väsytti aiemmin illalla ja yöllä, mutta jäinkin palstalle ja nyt ei sitten enää väsytä. :) n27

Hyvää huomenta uneton!

Itselläni ei paljoa tarvitse tapahtua, kun yöunet kaikkoaa tai jäävät lyhyiksi kuten tänä yönä.

  Vuosikausia lääkärit väittivät minun olevan masentunut ja ymmärrän sen hyvin koska pätkäunet viittaavat siihen suuntaan.  Nukahtaa nätisti mutta kolmen tunnin jälkeen on silmät auki.  Vihdoin sain erään lääkärin uskomaan, etten ole masentunut vaan huono nukkuja ja aloitettiin siihen lääkitys.

Normaalioloissa tuo lääkitys tehoaakin hyvin, pääsen helposti kahdeksaan tuntiin mutta pienikin muutos iltarutiineissa häiritsee unta.  Eilen illalla kävin äitini luona iltamehulla (ei kahvia) keskustelemassa pois nukkuneen isäni siunaustilaisuuteen liittyvistä asioista ja lukaisemassa muutaman paperin.  Ilmeisesti tuo esim. kuolintodistuksen lukeminen jäi jonnekin alitajuun seurauksella, että kolmelta ylös.

Tuo ed.mainittu ei tietenkään ole mikään pikku juttu ja ymmärrän tämän yön unettomuuden mutta oman unettomuuteni perussyy uskoakseni on ns. kierroksilla käynti yleensäkin, ei saa ajatusta poikki eikä osaa kunnolla rentoutua.

Uneton selvisi yöstä hengissä, muutaman tunnin sain aamuyöstä unta ja aamulla torkuin jonkin aikaa. Heräsin fyysiseen pahoinvointiin ja siihen muiden odotukseen että saisin jotain tehdyksi kun kiirekin jo olisi. Tänään olen turta ja aikalailla rikki.

Uneton täällä kirjoittelee ennen yön alkuakaan, vaihteenkohan vuoksi sitä hän tiedä ei. Olisi se tietää pitänyt että koskaan ei saa tällä mielenterveydellä koputella puuta. Se mitä edellisessä viestissäni viitattiin parempaan kuukauteen on nyt lopahtanut. Alkuillan noussut ahdistys on kasvanut hysteerisiin mittasuhteisiin ja suruun siitä miten jumissa olen omissa nahoissani, minua musertaa tieto siitä mitä aiheuttaisin läheisilleni jos toteuttaisin jonkin näistä mieltäni kaivertavista, niin suloisen ihanista suunnitelmista. Minuun iski jonkin aikaa sitten myös ymmärrys siitä miten lopussa olen tämän järkeeni liittyvän sairastumiseni salaamisen kanssa. Omasta tahdostani en kellekään merkitykselliselle avaa tietä ajatuksiini, en voi, ja vaikka voisinkin en uskaltaisi. Unetonta yötä odotellessa. Tänä yönä ajattelin kuunnella musiikkia ja yrittää sen turvin saada irrallisemman olotilan. Rauhaa, rakkautta ja tyyntä yötä läsnäolijoille!