Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ikuisuusongelma: aina väärän kokoinen äidille
12.07.2015 |
En jaksa enää oikeasti välittää, mutta rasitun asiasta silti. En siis ole koskaan, EN IKINÄ, sen kokoinen ja painoinen äitini mielestä ettei tarvitsisi asiaa kommentoida jotenkin negatiivisesti. Olen 165cm pitkä ja painanut anoreksia-aikanani muutama vuosi sitten 46kg, paremmissa lihassa 66kg, urheillessani 60kg ja nyt 53kg. AINA liikaa tai liian vähän. Nyt on mielipide hänellä, että liian vähän. En jumalauta jaksa enää. Millä helvetillä saan äitini pään kiinni? Ja jos joku keksii syyn, niin miten voi joitain ihmisiä kiinnostaa toisten painon kyttääminen yhtään pätkää? Kertokaa, en tajua.
Kommentit (3)
Äitisi varmasti pelkää, että hoikistut lisää ja anoreksia alkaa. Minä olen sinua pari senttiä pidempi ja itse koin (toisten mielipiteitä en kysynyt) 53 kg olevani kauneimmillani. 46-48 kg oli heikko olo ja 66 kg jo lievästi lihava olo. En ole pohtinut mitä äitini ajattelee painostani. En ole koskaan sairastanut anoreksiaa. Syy siihen, että painoin joskus vain 46 kg oli köyhyys. Oli pakko lisätä kaloreita ja vähentää muita kuluja opiskelijabudjetista silloin! Mitä jos lopettaisit sen ajattelun, että mitä toiset sinusta ajattelevat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole sopivan kokoinen itsellesi. Kerro äidillesi, miltä jatkuva painon kommentoiminen tuntuu. Ei ole tervettä jatkuva kyttääminen ja arvostelu. Jos ei usko hyvällä, saat sanoa rumasti.
Alue: Aihe vapaa
Miksi vaivaat päätäsi hänen mielipiteillään? Omapahan on kroppasi, anna olla!