Muutin vuokralle uuteen kerrostaloon, kokeillakseni olivatko kokemukseni asumismuodosta vielä totta - Kyllä olivat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko avata kokemustasi, ap?

Mä OSTIN asunnon itselleni uudesta kerrostalosta.

En aio kertoa muuta kuin että äänieristysvaatimuksia kiristettiin uudella asetuksella v. 2018. Eli äänieristys ainakin pitäisi olla sellainen, ettei normaalin asumisen äänet kuulu.

Suurin miinus kerrostaloasumisessa on edelleen se, ettei naapureitaan voi valita. On aina onnenkauppaa ja ylläripylläri millaiset saa.

Älä viitsi valehdella.

Äänieristys on vitsi.

Sijoitusasunnoistani tulee noottia eniten äänieristyksestä, ja sillehän ei voi tehdä talon valmistumisen jälkeen yhtään mitään. Tai tietysti voi, Kajos itse ala laitella lisäeristystä. Kuka alkaa?

Toisena kaikki saatanan rakennusvirheet. Voi luoja.

Mitä mä valehtelin? En mitään. Jos äänieristys on puutteellinen, virheilmoitusta vain takuukorjauslistaan. Valviran sivuilta löytyy sallitut desibelilukemat, erikseen päivä- ja yöaikaan. Rakennusyhtiöitä ei pidä päästää vähällä tässä asiassa. Eihän muuten koskaan tule muutosta. Nyt on laki/asetus, jonka toteutumista putää noudattaa.

Mitä kaikki rakennusvirheitä?

Näytä minulle asunto-osakeyhtiö jossa äänieristystä on korjattu. Luekemille on se ja sama, ne kyllä osataan asetta kohdilleen.

T. Rakennuttaja

Asun rauhallisessa kerrostalossa. Vielä on ihmisiä, jotka ottavat muut huomioon.

Jun tit asuu omakotitalossa.

Paljon sun vuokra on ? missä kaupungissa ?

Mitä teit sun oikealle kodille ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin muutit vain kokeillaksesi.

Rahat loppui.

Se olikin vastaus kysymykseesi.

Olen samaa mieltä.

Kerrostaloläävässä betonikopperossa eläminen sopii vain köyhille joilla ei muuta mahdollisuutta ole.

Asun keskisuuresssa kaupungissa, jonka kalleimmat asunnot myytävänä (oikotie.fi) ovat uusissa/uudehkoissa kerrostaloissa. Hintaa lähes milli.

Köyhät asuvat niissä iänikuisissa puutalovanhuksissa tai syrjemmällä mineriitti-ok-taloissaan.

Seuraan tiiviisti asuntomarkkinoita, ne millin asunnot olleet myymättä jo pitkään, joku ihan herkku menee mutta niihin sinulla ei ole varaa, ja minä taas en osta sijoitukseen sellaista, koska se ei tuota.

Mineriiittitalojen remontoiti ei ole vaikeaa, mutta niitäpä ei enää asumiskäytössä paljoa ole, ne mitkä on, palvelee asujaa kunnes kuolema heidät erottaa.

Mutta tämähän onkin katkeran kerrostalohelvetissä asuvan itkunpurskahdus. 😛😂

Kova kysyntä noilla uusilla kerrostalokopeilla ainakin on, kun 80% huoneistoista on varattu jo ennen kuin kaivinkone on edes rouhaissut maata. Valmistumisaikaan on jäljellä kourallinen, 3-4 kämppää, joissa ei niin kiva pohja tai ikkunat väärään suuntaan.

Lopulta joku sijoittaja ostaa nämäkin köntässä alennuksella.

Omistusasujat valtaavat yleensä yläkerrokset, joissa myös isommat asunnot. Alakerroksissa ovat sijoitusasunnot, joihin on ainakin tähän asti löytynyt vuokralaiset hyvinkin nopeasti. Hyvä sijainti ja uudet pinnat/koneet houkuttavat vuokralla asuvia "köyhiä". Ihmettelen kyllä, miten niillä on varaa? Onhan näiden vuokratkin tuplat siitä, millä saisi samankokoisen vanhasta läävästä.

Vierailija kirjoitti:

Minä ostin.

Minua ei ihan hirveästi häiritse, jos naapurissa vähän lapset huutaa tai koira räkyttää, harvoin olen itsekään täysin hiljaa tai sitten pistän kuulokkeet päähän, jos taustaäänet häiritsee.

En halua tehdä pihatöitä, en kolata lunta, en haravoida lehtiä, en leikata nurmikkoa, en mitään. Siksi arvostan kerrostaloasumisen mukanaan tuomaa huoltoyhtiötä.

Haluan päästä elinkustannuksissa halvalla. Lainan maksuun meni 12 vuotta (hieman yli 100.000€ asunto), sähkölasku olemattoman pieni, samoin vesilasku ja vakuutukset. Käytän rahaani sitten muuhun, kuin siihen fiiniin omakotitaloon.

Tämä asunto oli hyvällä paikalla ja hyvin hoidetusta taloyhtiöstä, ei ole mitään valittamista.

Eli minun kaltainen ihminen varmaan ostaa kerrostaloasunnon.

Kerrostaloon lähden kuolemani jälkeen hetkeksi, kylmiö ovat kerroksittain, en muutoin.

Asun tilavasti, ilman yhtäkään naapurin aiheuttaman ääntä, näin olen asunut 67 v, talo on aina vaihtunut Uudenmaan. Tätä ihanuutta ei ymmärrä köyhä joka joutuu kerrostalohelvettiin tyytymään.

Vierailija kirjoitti:

Asun rauhallisessa kerrostalossa. Vielä on ihmisiä, jotka ottavat muut huomioon.

Mutta huomenna jo voi olla toisin. Se se on se ongelma.

”Muutin huvikseni vuokralle” XD Kerrostalohullu vauhdissa…

Majoituin vastikään viikon verran airbnb:n kautta uudessa kerrostalokaksiossa kaupungin keskustassa. Ääntäkään ei mistään kuulunut nukkumaan mennessä. Jos tuo oma piha ei ois itselle niin tärkeä niin asuisin varmasti kerrostalossa.

Asun vanhassa kivitalossa kaupungin keskustassa.

Ei kuulu ääniä mistään, huolto pelaa, postikin tipahtaa eteisen lattialle.

Helppoa, edullista, huoletonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin muutit vain kokeillaksesi.

Rahat loppui.

Se olikin vastaus kysymykseesi.

Olen samaa mieltä.

Kerrostaloläävässä betonikopperossa eläminen sopii vain köyhille joilla ei muuta mahdollisuutta ole.

Asun keskisuuresssa kaupungissa, jonka kalleimmat asunnot myytävänä (oikotie.fi) ovat uusissa/uudehkoissa kerrostaloissa. Hintaa lähes milli.

Köyhät asuvat niissä iänikuisissa puutalovanhuksissa tai syrjemmällä mineriitti-ok-taloissaan.

Seuraan tiiviisti asuntomarkkinoita, ne millin asunnot olleet myymättä jo pitkään, joku ihan herkku menee mutta niihin sinulla ei ole varaa, ja minä taas en osta sijoitukseen sellaista, koska se ei tuota.

Mineriiittitalojen remontoiti ei ole vaikeaa, mutta niitäpä ei enää asumiskäytössä paljoa ole, ne mitkä on, palvelee asujaa kunnes kuolema heidät erottaa.

Mutta tämähän onkin katkeran kerrostalohelvetissä asuvan itkunpurskahdus. 😛😂

Kova kysyntä noilla uusilla kerrostalokopeilla ainakin on, kun 80% huoneistoista on varattu jo ennen kuin kaivinkone on edes rouhaissut maata. Valmistumisaikaan on jäljellä kourallinen, 3-4 kämppää, joissa ei niin kiva pohja tai ikkunat väärään suuntaan.

Lopulta joku sijoittaja ostaa nämäkin köntässä alennuksella.

Omistusasujat valtaavat yleensä yläkerrokset, joissa myös isommat asunnot. Alakerroksissa ovat sijoitusasunnot, joihin on ainakin tähän asti löytynyt vuokralaiset hyvinkin nopeasti. Hyvä sijainti ja uudet pinnat/koneet houkuttavat vuokralla asuvia "köyhiä". Ihmettelen kyllä, miten niillä on varaa? Onhan näiden vuokratkin tuplat siitä, millä saisi samankokoisen vanhasta läävästä.

No totakai vuokrat on kalliit, vedämme tietysti heti löysät pois. Vuokralaisia saa juurikin noilla huipujutuilla maksamaan, uutuudella, uusilla koneilla jne. Jatkossa korostamme vuokria koska kaikki pitää uusia. Kai sinä nyt tämän ymmärrät.

Se on minulle sijoitus, josta, kulujen jälkeen, haluan mahdollisimman ison tuoton, ja köyhä maksaa.

😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ostin.

Minua ei ihan hirveästi häiritse, jos naapurissa vähän lapset huutaa tai koira räkyttää, harvoin olen itsekään täysin hiljaa tai sitten pistän kuulokkeet päähän, jos taustaäänet häiritsee.

En halua tehdä pihatöitä, en kolata lunta, en haravoida lehtiä, en leikata nurmikkoa, en mitään. Siksi arvostan kerrostaloasumisen mukanaan tuomaa huoltoyhtiötä.

Haluan päästä elinkustannuksissa halvalla. Lainan maksuun meni 12 vuotta (hieman yli 100.000€ asunto), sähkölasku olemattoman pieni, samoin vesilasku ja vakuutukset. Käytän rahaani sitten muuhun, kuin siihen fiiniin omakotitaloon.

Tämä asunto oli hyvällä paikalla ja hyvin hoidetusta taloyhtiöstä, ei ole mitään valittamista.

Eli minun kaltainen ihminen varmaan ostaa kerrostaloasunnon.

Kerrostaloon lähden kuolemani jälkeen hetkeksi, kylmiö ovat kerroksittain, en muutoin.

Asun tilavasti, ilman yhtäkään naapurin aiheuttaman ääntä, näin olen asunut 67 v, talo on aina vaihtunut Uudenmaan. Tätä ihanuutta ei ymmärrä köyhä joka joutuu kerrostalohelvettiin tyytymään.

No sullahan mukava asenne on.

Itsehän asuin elämäni ensimmäiset 21-vuotta vanhempieni omistamassa omakotitalossa, varmasti ilman naapureiden ääniä, sillä vanhempani ostivat naapuritontit. Se on totta, että aivan köyhä ei ymmärrä miltä elämä täysin hiljaisessa, hervottoman kokoisessa lukaalissa tuntuu.

Mutta siitäkin huolimatta, vaikka läheinen kokemus tällaiseen omakotitaloautuuteen on, niin pysyn valinnassani.

Ei mua vaan häiritse toiset ihmiset. Musta on ihan fine, että ympärillä on elämää ja ääntä.

Vierailija kirjoitti:

Asun vanhassa kivitalossa kaupungin keskustassa.

Ei kuulu ääniä mistään, huolto pelaa, postikin tipahtaa eteisen lattialle.

Helppoa, edullista, huoletonta.

Joopa joo!

Asun myös ja rapusta kuuluu äänet, samoin kadulta. Sinä et vain kykene sitä myöntämään. Toki jos yksiönkömmänäsi on pimeän sisäpihan puolella, niin äänet on vähäisemmät, arvo olematon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ostin.

Minua ei ihan hirveästi häiritse, jos naapurissa vähän lapset huutaa tai koira räkyttää, harvoin olen itsekään täysin hiljaa tai sitten pistän kuulokkeet päähän, jos taustaäänet häiritsee.

En halua tehdä pihatöitä, en kolata lunta, en haravoida lehtiä, en leikata nurmikkoa, en mitään. Siksi arvostan kerrostaloasumisen mukanaan tuomaa huoltoyhtiötä.

Haluan päästä elinkustannuksissa halvalla. Lainan maksuun meni 12 vuotta (hieman yli 100.000€ asunto), sähkölasku olemattoman pieni, samoin vesilasku ja vakuutukset. Käytän rahaani sitten muuhun, kuin siihen fiiniin omakotitaloon.

Tämä asunto oli hyvällä paikalla ja hyvin hoidetusta taloyhtiöstä, ei ole mitään valittamista.

Eli minun kaltainen ihminen varmaan ostaa kerrostaloasunnon.

Kerrostaloon lähden kuolemani jälkeen hetkeksi, kylmiö ovat kerroksittain, en muutoin.

Asun tilavasti, ilman yhtäkään naapurin aiheuttaman ääntä, näin olen asunut 67 v, talo on aina vaihtunut Uudenmaan. Tätä ihanuutta ei ymmärrä köyhä joka joutuu kerrostalohelvettiin tyytymään.

No sullahan mukava asenne on.

Itsehän asuin elämäni ensimmäiset 21-vuotta vanhempieni omistamassa omakotitalossa, varmasti ilman naapureiden ääniä, sillä vanhempani ostivat naapuritontit. Se on totta, että aivan köyhä ei ymmärrä miltä elämä täysin hiljaisessa, hervottoman kokoisessa lukaalissa tuntuu.

Mutta siitäkin huolimatta, vaikka läheinen kokemus tällaiseen omakotitaloautuuteen on, niin pysyn valinnassani.

Ei mua vaan häiritse toiset ihmiset. Musta on ihan fine, että ympärillä on elämää ja ääntä.

Juu, parempi on asennoitua ettei häiritse kun varaa oikeaan elämään ei ole.

Ohis

Omakotitalo, jokaisen suomalaisen miehen on rakennettava vähintään yksi omakotitalo, vaikka suurimmalla osalla ei taidot riitä. Sitten on Suomi täynnä p**kaa, jossa onnellinen mamma asuu, kun ei tajua, että voisi asua mukavasti ilman ramppa- ym. huolia kerrostalossa. Ei tuu kerrostalossa naapurit muuten aidan yli häiritsee eikä tarvii esittää ystävällistä, kun oikeesti haluaisi olla rauhassa ärsyttäviltä naapureilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko avata kokemustasi, ap?

Mä OSTIN asunnon itselleni uudesta kerrostalosta.

En aio kertoa muuta kuin että äänieristysvaatimuksia kiristettiin uudella asetuksella v. 2018. Eli äänieristys ainakin pitäisi olla sellainen, ettei normaalin asumisen äänet kuulu.

Suurin miinus kerrostaloasumisessa on edelleen se, ettei naapureitaan voi valita. On aina onnenkauppaa ja ylläripylläri millaiset saa.

Älä viitsi valehdella.

Äänieristys on vitsi.

Sijoitusasunnoistani tulee noottia eniten äänieristyksestä, ja sillehän ei voi tehdä talon valmistumisen jälkeen yhtään mitään. Tai tietysti voi, Kajos itse ala laitella lisäeristystä. Kuka alkaa?

Toisena kaikki saatanan rakennusvirheet. Voi luoja.

Mitä mä valehtelin? En mitään. Jos äänieristys on puutteellinen, virheilmoitusta vain takuukorjauslistaan. Valviran sivuilta löytyy sallitut desibelilukemat, erikseen päivä- ja yöaikaan. Rakennusyhtiöitä ei pidä päästää vähällä tässä asiassa. Eihän muuten koskaan tule muutosta. Nyt on laki/asetus, jonka toteutumista putää noudattaa.

Mitä kaikki rakennusvirheitä?

Näytä minulle asunto-osakeyhtiö jossa äänieristystä on korjattu. Luekemille on se ja sama, ne kyllä osataan asetta kohdilleen.

T. Rakennuttaja

Mitä tarkoitat, että 'lukemat osataan asettaa kohdilleen'?

Silloinhan asia on korjattu?

Jos normaalista elämisestä kantautuu naapuriin liian kovaa melua, kyse on äänieristyksen virheestä. Eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun rauhallisessa kerrostalossa. Vielä on ihmisiä, jotka ottavat muut huomioon.

Mutta huomenna jo voi olla toisin. Se se on se ongelma.

Etkö osaa elää hetkessä. Emme elä nyt vuotta 2023.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko avata kokemustasi, ap?

Mä OSTIN asunnon itselleni uudesta kerrostalosta.

En aio kertoa muuta kuin että äänieristysvaatimuksia kiristettiin uudella asetuksella v. 2018. Eli äänieristys ainakin pitäisi olla sellainen, ettei normaalin asumisen äänet kuulu.

Suurin miinus kerrostaloasumisessa on edelleen se, ettei naapureitaan voi valita. On aina onnenkauppaa ja ylläripylläri millaiset saa.

Älä viitsi valehdella.

Äänieristys on vitsi.

Sijoitusasunnoistani tulee noottia eniten äänieristyksestä, ja sillehän ei voi tehdä talon valmistumisen jälkeen yhtään mitään. Tai tietysti voi, Kajos itse ala laitella lisäeristystä. Kuka alkaa?

Toisena kaikki saatanan rakennusvirheet. Voi luoja.

Mitä mä valehtelin? En mitään. Jos äänieristys on puutteellinen, virheilmoitusta vain takuukorjauslistaan. Valviran sivuilta löytyy sallitut desibelilukemat, erikseen päivä- ja yöaikaan. Rakennusyhtiöitä ei pidä päästää vähällä tässä asiassa. Eihän muuten koskaan tule muutosta. Nyt on laki/asetus, jonka toteutumista putää noudattaa.

Mitä kaikki rakennusvirheitä?

Näytä minulle asunto-osakeyhtiö jossa äänieristystä on korjattu. Luekemille on se ja sama, ne kyllä osataan asetta kohdilleen.

T. Rakennuttaja

Mitä tarkoitat, että 'lukemat osataan asettaa kohdilleen'?

Silloinhan asia on korjattu?

Jos normaalista elämisestä kantautuu naapuriin liian kovaa melua, kyse on äänieristyksen virheestä. Eikö?

Aivan totta nuo vaatimukset äänieristyksestä. Meiile on tulossa julkkariremontti ja testattiin sitä varten nykyisen äänieristyksen riittävyyttä. Lisäksi lentomelualueet on muuttuneet ja vaatimukset sen mukana tiukentuneet.

Vierailija kirjoitti:

Voisitko avata kokemustasi, ap?

Mä OSTIN asunnon itselleni uudesta kerrostalosta.

En aio kertoa muuta kuin että äänieristysvaatimuksia kiristettiin uudella asetuksella v. 2018. Eli äänieristys ainakin pitäisi olla sellainen, ettei normaalin asumisen äänet kuulu.

Suurin miinus kerrostaloasumisessa on edelleen se, ettei naapureitaan voi valita. On aina onnenkauppaa ja ylläripylläri millaiset saa.

Missä tarkkaan ottaen voi kukaan valita naapureitaan? Etäisyys heihin voi tietysti olla pitkäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ostin.

Minua ei ihan hirveästi häiritse, jos naapurissa vähän lapset huutaa tai koira räkyttää, harvoin olen itsekään täysin hiljaa tai sitten pistän kuulokkeet päähän, jos taustaäänet häiritsee.

En halua tehdä pihatöitä, en kolata lunta, en haravoida lehtiä, en leikata nurmikkoa, en mitään. Siksi arvostan kerrostaloasumisen mukanaan tuomaa huoltoyhtiötä.

Haluan päästä elinkustannuksissa halvalla. Lainan maksuun meni 12 vuotta (hieman yli 100.000€ asunto), sähkölasku olemattoman pieni, samoin vesilasku ja vakuutukset. Käytän rahaani sitten muuhun, kuin siihen fiiniin omakotitaloon.

Tämä asunto oli hyvällä paikalla ja hyvin hoidetusta taloyhtiöstä, ei ole mitään valittamista.

Eli minun kaltainen ihminen varmaan ostaa kerrostaloasunnon.

Kerrostaloon lähden kuolemani jälkeen hetkeksi, kylmiö ovat kerroksittain, en muutoin.

Asun tilavasti, ilman yhtäkään naapurin aiheuttaman ääntä, näin olen asunut 67 v, talo on aina vaihtunut Uudenmaan. Tätä ihanuutta ei ymmärrä köyhä joka joutuu kerrostalohelvettiin tyytymään.

No sullahan mukava asenne on.

Itsehän asuin elämäni ensimmäiset 21-vuotta vanhempieni omistamassa omakotitalossa, varmasti ilman naapureiden ääniä, sillä vanhempani ostivat naapuritontit. Se on totta, että aivan köyhä ei ymmärrä miltä elämä täysin hiljaisessa, hervottoman kokoisessa lukaalissa tuntuu.

Mutta siitäkin huolimatta, vaikka läheinen kokemus tällaiseen omakotitaloautuuteen on, niin pysyn valinnassani.

Ei mua vaan häiritse toiset ihmiset. Musta on ihan fine, että ympärillä on elämää ja ääntä.

Juu, parempi on asennoitua ettei häiritse kun varaa oikeaan elämään ei ole.

Ohis

Yritän nyt muotoilla jotain loukkaamatta ketään. Hmmm.

Hienoa, että pidät omakotitaloasumisesta ja tottakai ihmisen on tärkeää pitää omista arvoistaan kiinni👍

Itsehän kyllä hinkkaisin mieluummin pallejani muurahaispesään, kuin eläisin ihmisenä, jonka mielestä ainoastaan omakotitalon omistaminen on "oikeaa elämää".

Peace.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ostin.

Minua ei ihan hirveästi häiritse, jos naapurissa vähän lapset huutaa tai koira räkyttää, harvoin olen itsekään täysin hiljaa tai sitten pistän kuulokkeet päähän, jos taustaäänet häiritsee.

En halua tehdä pihatöitä, en kolata lunta, en haravoida lehtiä, en leikata nurmikkoa, en mitään. Siksi arvostan kerrostaloasumisen mukanaan tuomaa huoltoyhtiötä.

Haluan päästä elinkustannuksissa halvalla. Lainan maksuun meni 12 vuotta (hieman yli 100.000€ asunto), sähkölasku olemattoman pieni, samoin vesilasku ja vakuutukset. Käytän rahaani sitten muuhun, kuin siihen fiiniin omakotitaloon.

Tämä asunto oli hyvällä paikalla ja hyvin hoidetusta taloyhtiöstä, ei ole mitään valittamista.

Eli minun kaltainen ihminen varmaan ostaa kerrostaloasunnon.

Kerrostaloon lähden kuolemani jälkeen hetkeksi, kylmiö ovat kerroksittain, en muutoin.

Asun tilavasti, ilman yhtäkään naapurin aiheuttaman ääntä, näin olen asunut 67 v, talo on aina vaihtunut Uudenmaan. Tätä ihanuutta ei ymmärrä köyhä joka joutuu kerrostalohelvettiin tyytymään.

No sullahan mukava asenne on.

Itsehän asuin elämäni ensimmäiset 21-vuotta vanhempieni omistamassa omakotitalossa, varmasti ilman naapureiden ääniä, sillä vanhempani ostivat naapuritontit. Se on totta, että aivan köyhä ei ymmärrä miltä elämä täysin hiljaisessa, hervottoman kokoisessa lukaalissa tuntuu.

Mutta siitäkin huolimatta, vaikka läheinen kokemus tällaiseen omakotitaloautuuteen on, niin pysyn valinnassani.

Ei mua vaan häiritse toiset ihmiset. Musta on ihan fine, että ympärillä on elämää ja ääntä.

Mä olen viettänyt lapsuuteni ok-talossa ja asunut sellaisessa myös aikuisena.

Viimeksi yksin paksuseinäisessä kivitalossa, jossa ei kuulunut hiiskaustakaan, jos ikkunat olivat myös kiinni. Illalla oli mukava rentoutua täyteen hiljaisuuteen.

Sen sijaan talon ulkopuolelle eli pihalle kyllä kuului naapurin moottorisaha, pärryyttävät mopopojat, yksinjätettyjen koirien ulvonta omissa aitauksissaan jne.

Ok-talon (+piha, puutarha, puut) työmäärä on sellainen, että koin saaneeni sitä hupia jo enemmän kuin tämän elämän tarpeiksi.

Siksi hankin kerrostaloasunnon. Tai oikeastaan kaksi. Toinen voi olla aina vuokralla, toisessa asun. Nautin nyt tästä upouudesta asunnosta vuoden, pari, sitten vuokralle ja muutan takaisin aiempaan kotiini.