Olen tosi huolestunut nykyisestä hektisestä elämänmenosta

Mäki vaan aina haluisi kaljaa

Babylonin lampaat, bääää bääää bäääääh. Asioita ei saa kyseenalaistaa, muuten babylonin lampaat tulevat laiduntamaan ja paskomaan ihmisen takapihalle. Eihän tässä zombie-yhteiskunnassa voi enää luottaa muihin kuin itseensä. Harvalla riittää enää aivoenergiaa pohtia mistä tässä kaikessa on kysymys, koska on niin kova kiire päivittää statusta.

Ilmeisesti ei kiinnostava aihe.

Liian älykäs avaus tänne.

Painehan on juuri tuohon, mutta minä ainakin teen hyvin pitkälti juuri niin kuin itse elämässäni haluan. Etenkin nykyään. Päätän itse, valitsen itse. Vaihdan useimmiten asioita vasta silloin kun itse haluan, kuuntelen sisintäni, harrastan sitä mitä haluan, olen rauhassa omissa oloissani ainakin suunnilleen silloin kun itse haluan jne. Nykyaikammehan pukee esim. bipolaarisia henkilöitä, mikä on elämäntahtinakin mielestäni kaukana normaalista. En halua olla säntäilevien ihmisten kanssa, en saa heidän seurastaan juuri mitään, ahdistun heistä. Ns. normaali ihminen elää paljon syvemmin, tai ainakin jos puhun nyt omasta mielikuvastani normaaliudesta. Saa näistä olla montaa mieltä. Normaali ihminen kiintyy jopa tavaroihinkin kevyesti, eli ei toki samoin ja yhtä paljon kuten elollisiin olentoihin, mutta siten ettei koko ajan ole vaihtamassa ulkopuolisen painostuksesta uutta vielä ihan hyvän tilalle. Jos jonkun mielestä en ole olemassa, kun en tyrkkyile somessa (on syvällinen tarkoin pohdittu päätös) ei se juurikaan kiinnosta minua. Olen kiinnostunut lähinnä niistä ihmisistä ja niiden ihmisten mielipiteistä, joiden kanssa jaan riittävästi sisäistä samaa, ja onneksi, siis todellakin onneksi edelleen sellaisiakin on. Ehkä jo suhteellisen vähän, mutta on silti.

Muutama vuosikymmen sitten ihmiskunnan oli ajamassa tuhoon Beatlesien "pitkät" hiukset. Aikansa kutakin, sanoi akka, kun kissalla pöytää pyyhki. 

Olen itsekin huolestunut siitä, että minun pitää kulkea töissä satoi tai paistoi. Samaan aikaan on nuorempia ja terveempiä työntämässä lastenvaunuja keskellä päivää, vaikka juuri heidän pitäisi lapsensa elättää????

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 18:17"]

Liian älykäs avaus tänne.

[/quote]

Totta! Olen kyllä huomannut saman kuin ap. Itse olen palamassa loppuun, työpaikalla on koko ajan kiire. Pitäisi koko ajan olla nopeampi, parempi, tehokkaampi. Pitäisi muistaa koko ajan hymyillä, olla iloinen ja tehdä ja antaa itsestä 100%. Virheitä ei tietenkään saa tehdä, olet kone, et yksilö, ihminen. Myyntiä seurataan joka päivä. Aamulla on palaveri, miten edellinen päivä on mennyt. Ja miten tämän päivän pitäisi mennä. Sitä miten paljon enemmän pitäisi myydä kuin eilen, ja mitä pitäisi tehdä taas paremmin ja paremmin. Tavoiteet on korkeat, ja niihin on päästävä. Asiat tehdään minuuttiaikataululla, sanomista tulee jos asioissa on parin minuutin heittoa. "Sinun PITÄÄ/PITÄISI tehdä tämä ja tämä asia" Vaikka et ole saanut edellistäkään tehtävää loppuun. Koko ajan pitää omaksua asioita heti, lisäkysymyksiä ei saa esittää, sillä aika on rahaa. 

Kiire kiire, nopeasti nyt, äkkiä! Näin on ainakin omassa työpaikassa. Onneksi työsuhteeni on loppumassa, sillä en jaksa enää!

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 18:41"]

Muutama vuosikymmen sitten ihmiskunnan oli ajamassa tuhoon Beatlesien "pitkät" hiukset. Aikansa kutakin, sanoi akka, kun kissalla pöytää pyyhki. 

[/quote]

Se on vähän eri asia, eikä ihan vähän. Beatlesien pitkät tukat eivät vaikuttanut ihmisen hermostoon, hormonitasoihin, hiljalleen muuttuvaan ns. normikäytökseen, empatiakykyyn... Tästä voisi jatkaa. Mutta tosiaan, aloitus lienee tänne liian viisas, kuten joku jo sanoikin. Yli kymmenen vuotta sitten pidettiin tosi narsistisena (muistan lukeneeni tästä hyvän artikkelin), kun ihmiset postailivat pärstänsä kuvia City-lehden mikäköhän se olikaan nimeltään, no, siinä palvelussa kysyttiin mitä mieltä olet kuvassa olevasta henkilöstä, ihmiset itse lisäili kuviaan sinne. Ihmistä joko kohotettiin tai alennettiin naaman mukaan. Nykyään... katsokaa tätä meininkiä. Tulee olemaan paljon ongelmia, joita ei vielä edes osata arvata. Pinnallisia joka paikan tyrkkyjä paljon, paljon. Ihminen mitataan aina enemmän sen mukaan miten osaa itseään mainostaa ja markkinoida, mutta imago/kuva voi olla kovin väärä. Rakkaus. Mitä sille tapahtuu. Myös lähimmäisenrakkaudelle... Tästä aiheesta olisi mielenkiintoista puhua pitkään ja laajasti, tosin muualla kuin täällä.

6

Se mitä ulkona tapahtuu ei vaikuta mieleen, jos mieli on levollinen ja rauhallinen. Minusta nykypäivän meluisa maailma on mitä ihanin tila meditoida ja tarkkailla. Se oma sisäinen hiljentyminen oikein korostuu kun muu väki häärää ja hosuu ympärillä.

Suosittelen hengittämään ihan hetken ajan syvään. Sulkemaan silmät ja haistamaan maailmaa. Tuntemaan sateen tai auringon kasvoilla. Avaamaan silmät ja katselemaan ohitse kulkevaa vilinää. Hymyilemään hiljaa sisäänpäin.