Opiskelemaan pääsee helposti kunhan vain valitsee oman tasoisen koulun

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:05"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 09:56"]

Vuosina kivi ja vasara hain sairaanhoito-oppilaitokseen sekä hoitsuksi että lääkintäjumppariksi KOLMENA vuonna. En päässy. Sen sijaan pääsin kolmeen eri yliopistoon. Kun viimisen kerran hain, olin jo opiskellu vuoden yliopistossa. Sinne sitten jäin.

[/quote]

Oh, kun onkin niin terapoivaa kertoa fantasioitaan muillekin.
[/quote]Ei oo fantasia vaan täyttä totta. 1980-luvulla oli vielä mahdollista säätää hakuja moneen paikkaan kun opiskelupaikkoja sai ottaa vastaan vaikka kymmenen.
[/quote]MENE IKÄLOPPU KURPPA MUUALLE KURNUTTAMAAN!

Höpö höpö! Miksi kouluun pitäisi päästä helposti? Itse uurastin kaksi kevättä pääsykokeisiin lukien ja pääsin toisella hakukerralla sinne minne haaveilin. Lukion todistus on surkea, joten numeroilla en olisi päässyt mihinkään korkeakouluun. Ylitin siis oman tasoni ja hyvä niin. Olisiko pitänyt tyytyä kokkilinjaan vain siksi että pitää tiedostaa oma taso? Olen muuten ensimmäinen akateemisen koulutuksen suorittanut suvussa, taisin olla jopa ensimmäinen ylioppilas. Suvussani on enimmäkseen suorittavan työn tekijöitä ja työttömiä. Koulutusta ei oo liiemmin arvostettu, enemmänkin halveksittu "herroja". Suosittelen rajojen ylittämistä, kovaa työtä ja sitkeyttä!

Jokaisen pitäisi pyrkiä parhaimpaansa, ja nuorena saa itsestään irti eniten.

Kyllä sen puoleen, että jos ei pääse pääsykokeitakaan läpi niin miten sitten opiskelu. Menestyneimmät ihmiset ovat sellaisia, jotka osaavat ottaa myös rennosti. Mielestäni kannattaa valita sellainen ala, jossa riittää mielenkiintoa ja haastetta sopivasti ja antaa mahdollisuuden muuhunkin kuin yksitoikkoiseen työhön, mutta ei kuitenkaan sellaista joka tekee elämästä pakonomaista puurtamista.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:05"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 09:56"] Vuosina kivi ja vasara hain sairaanhoito-oppilaitokseen sekä hoitsuksi että lääkintäjumppariksi KOLMENA vuonna. En päässy. Sen sijaan pääsin kolmeen eri yliopistoon. Kun viimisen kerran hain, olin jo opiskellu vuoden yliopistossa. Sinne sitten jäin. [/quote] Oh, kun onkin niin terapoivaa kertoa fantasioitaan muillekin. [/quote]Ei oo fantasia vaan täyttä totta. 1980-luvulla oli vielä mahdollista säätää hakuja moneen paikkaan kun opiskelupaikkoja sai ottaa vastaan vaikka kymmenen.

[/quote]

Jeesus! Ihan epäoleellista taas höpötät. "Pääsin yliopistoon, mutta meninkin amikseen."-läppä tällä palstalla on niin väsynyttä, että oksat pois.

Ja turha sinun on minua opettaa 80-luvun hauista, kun itse 1989 pyrin ja pääsin yliopistoon. Mihinkään amiksiin en edes harkinnut meneväni.

Pääsykokeet mittaavat kyllä enemmän motivsatiota kuin osaamista. Toki jotkut lääkiksen pääsykokeet vaativat kemian ja fysiikan ymmärrystä, mutta ei kai kukaan valmiina osaa kaikkea. Oikis ja kauppis taas mittaa sitä kuinka tarkkaan olet saanut opeteltua kirjat. Porukka käy valmennuskurssia, tekee tuhansia harjoituksia, lukee puoli vuotta kauppikseen joka päivä. Tavoite loppuviikoille 8 h päivä. Siinä tippuu pois ne joilla ei ole motivaatiota tai aikaa lukea ja ne, jotka mokaavat jostain syystä..liika jännitys esimerkiksi ja paineet.

En tykkää tästä amis-yliopisto -vertailusta. Opiskelen Helsingin yliopistossa vaativaa alaa, koska tiedän että viihdyn ja pärjään opinnoissa ja töissä. Pääsin toisella hakukerralla kun pistin kaiken peliin. Joku voi haluta käytännönläheisempään työhön, joka voi haastaa aivot yhtä lailla. Esimerkiksi lastenhoitajan ja poliisin työ varmasti haastaa luovuuden ja luonteen. Amis ei ole "tyhmemmille", ja on vain inhottavaa miten yhteiskunnalle tärkeitä tehtäviä täten arvotetaan eri tavoin. Moni varmasti menee ihan statuksen perässä yliopistoon, vaikka taipumuksia olisi enemmän esim. hoitotyöhön. Joten voisimmeko nyt arvostaa ihan yhtä lailla kaikkien alojen opiskelijoita? Ihan hölmöä miten vaikka kauppislaista pidetään välkympänä kuin hoitajaopiskelijaa, toinen opettelee auttamaan muita ihmisiä ja toinen tekemään mahdollisimman paljon rahaa itselleen, eh.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:11"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:05"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 09:56"] Vuosina kivi ja vasara hain sairaanhoito-oppilaitokseen sekä hoitsuksi että lääkintäjumppariksi KOLMENA vuonna. En päässy. Sen sijaan pääsin kolmeen eri yliopistoon. Kun viimisen kerran hain, olin jo opiskellu vuoden yliopistossa. Sinne sitten jäin. [/quote] Oh, kun onkin niin terapoivaa kertoa fantasioitaan muillekin. [/quote]Ei oo fantasia vaan täyttä totta. 1980-luvulla oli vielä mahdollista säätää hakuja moneen paikkaan kun opiskelupaikkoja sai ottaa vastaan vaikka kymmenen.

[/quote]

Jeesus! Ihan epäoleellista taas höpötät. "Pääsin yliopistoon, mutta meninkin amikseen."-läppä tällä palstalla on niin väsynyttä, että oksat pois.

Ja turha sinun on minua opettaa 80-luvun hauista, kun itse 1989 pyrin ja pääsin yliopistoon. Mihinkään amiksiin en edes harkinnut meneväni.
[/quote]1980-luvulla ei ammattikouluissa ollut hoitoalan opetusta vaan sairaanhoitajaksi ym. opiskeltiin OPISTOtasolla. Opistotason koulutushan muutettiin yhdessä yössä ammattikorkeakouluiksi. Käsittääkseni tuo ylläoleva siis ei mennyt amikseen eikä edes hakenut amikseen, vaan sairaanhoito-oppilaitokseen. Eli vaihtoehdot eivät tuolloin olleet amis ja yliopisto, vaan opistotaso ja yliopisto. Silloin ei myöskään ollut mahdollista päästä yliopistoon amiksen tutkinnolla, kuten nyt on, vaan piti olla ylioppilas.
Terveisin Kääkkä vm. 1966, insinööri (opisto, terveisiä Mikkelin silloiseen tekuun!) ja KTM