Kaunein suruvärssy (ev)

Mun sydämeni tänne jää,

kun aika on mun mennä pois,

syystuuli vaan soi lauluaan, kuin kaiken tietää vois.

Mun sydämeni tänne jää, aina asuinpaikalleen,

vaik' itse saan vain viivähtää, kesäaamuun viimeiseen.



Aivan ihana laulu kokonaisuudessaan, sävelletty Katri-Helenan ensimmäisen aviomiehen muistolle. (säv. V. Samuli, san J. Vainio)

Alfhild/Lauri Viita

Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät.

Heille on annettu voima ja valta kohota unessa pilvien alta ja katsella korkeammalta...



Unto Kupiainen:

Vieras on virta, ja vieras on vene,

eivät ne unelmies uomiin mene.

Ilta on ihmisessä, aamu on outo;

illasta aamuun ihmisen souto.



Illasta aamuun on yöllistä matkaa;

jos jaksat uskoa, jaksat jatkaa.

Taapäin tuijotat, soudat eteen

outoa venettä outoon veteen."

Leinoa se ei ole. Kirjaston täti sanoi että moni luulee niin.

.. ajattelinkin että omassa versiossani oli jotain kummallista, kiireessä kirjoitin ja tosiaan ulkomuistista;-)

Ei tulisi minusta runoilijaa, ei.



Hyvä tietää, ettei ehkä olekaan Leinoa, ettei julista väärää tietoa.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2006 klo 18:07"]

Ja sitten se Eino Leinon Nyt olen vapaa ja mukana tuulen..

[/quote]

Olepa hyvä ja kerro, mikä on nimeltään kirja, jossa Vuokko Laation runo on merkitty Eino Leinon runoksi?!?

Itse pidän Johanna Kurkelan kappaleesta lainatusta säkeestä:

Ja viimein
sun matkaan
ei pääse saattajatkaan
Ja lohtu
on mulle
et siellä on kaikki sulle

Vaik’ lähtöäsi tiesimme odottaa,
ero sinusta on niin vaikeaa.
Olit antava sydän ja auttava käsi,
sinä muita säästit, et itseäsi.
Nyt vain muistosi kaunis voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.

Mummulla oli tämä:

Se on kuin yhteinen sopimus
jota kunnioitetaan.
Kun vene lipuu hiljaa
eikä kukaan pane vastaan,
kun tiedetään:
lautturi on uupuneen puolella.
(Helena Anhava)

[quote author="Vierailija" time="26.09.2006 klo 18:07"]

Ja sitten se Eino Leinon Nyt olen vapaa ja mukana tuulen..

[/quote]

Soita tuuli, kerro kaipauksemme.

Uni kaunis anna rakkaallemme.

Soi temppelin kellot hiljaa yli suvisen kirkkomaan, sinne saatoimme äidin rakkaan isän vierelle nukkumaan.

kädelläsi uneen painan pään, kutsut ystäväsi lepäämään.

Kun mummot kuolevat

heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää

ja joistakin mummoista tulee puita

ja he humisevat lastenlastensa yllä,

suojaavat heitä sateelta ja tuulelta

ja levittävät talvella oksansa

lumimajaksi heidän ylleen.

Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.

Eeva Kilpi

Sinä siellä,

me täällä, kaukana..

kuitenkin niin lähellä.

Ilta kun yöksi vaihtui

tuli tyyntä ja hiljaista niin.

Yksi portti vain hiljaa aukes

joka iäksi suljettiin.

Muistaako kukaan...



Loppuu



" Jokaisen tummuva illan myötä, toivotan hyvää yötä."

Taas yksi tähti lisää taivaalle nousee,

ystävä hyvä lähti enkelien jouseen.

Käteni mä ristin ja tiedän et sä kuulet,

suruviestin pohjoisesta puhaltaa tuulet.

Kyyneleet silmis me itketään ikävää,

mut lepää rauhassa, kyl me pärjätään.

Nyt olet vapaa ja mukana tuulen, saat kulkea rajalla ajattomuuden. Olet kimallus tähtien, pilven lento, kasteisen aamun pisara hento. En ole poissa, vaan luoksenne saavun, mukana jokaisen nousevan aamun ja jokaisen tummuvan illan myötä toivotan teille hyvää yötä.

Oli sulla sydän niin lämmin hellä,

Oli siellä paikka meillä jokaisella.

Mitään et pyytänyt, kaikkesi annoit,

meitä muistit ja huolta kannoit.

Muistosi kaunis voimaa antaa,

surun raskaan hiljaa kantaa.

kutsui luokseen sairaan ja väsyneen.