Kovakourainen 1 vuotias :( Mitä teen hänelle? Puree, nipistelee...

nipistelee, raapii ja kopauttelee toisia mitä vaan käsiinsä saa. Pikku monsteri :) komennan aina ja kannan kauemmaksi jos toisen lapsen kimpussa.

Meneekö toi ohi itestään?

Meillä puremiseen ja nipistelyyn ei liity vihaisuutta tms. mutta poika yleensä puree sitä enemmän, mitä väsyneempi tai nälkäisempi on. Se on siis mun mielestä tapa osoittaa, että lapsella ei ole hyvä olla (muuten se ei näykään millään tavalla ulospäin). Välillä meillä oli jo parempi kausi, mutta nyt ehkä uusien hampaitten tulo innosti taas puremaan.



Nykyään kivahdan aina niin kovasti kuin luonnostaan ääntä tulee: puremisyrityksestä vähemmän ja puraisusta enemmän...

toisella. ei ole muuta vaihtoehtoa.

tyylii " kun puren, siihen reagoidaan ja se on kivaa" ? Vai toimiiko se? Itse sanon yksinkertaisesti ei , jos niin tapahtuu ja siirrän lapsen huomion muualle. Varon reagoimasta asiaan mitenkään suurielkeisesti. Harvoin ne hampaat mihinkään osuukaan.

mutta todella ikävää on purevat lapset. Se kun toista puree niin sitä purtavaa sattuu todella ja tuosta raapimisesta voi jäädä arvet, kasvoissa tuollaiset jäljet kyllä harmittaa. Haluaisin todella että lapsesi oppisi olemaan purematta.

Muut lapset eivät myöskään saa joutua kärsimään lapsesi käytöksestä, vaan sinun täytyy olla niin lähellä että voit puuttua tilanteeseen ennekuin mitään sattuu. Minullakin lapsi puri ja löi tuossa iässä, mutta vaan minua. Yleensä oli turhautunut, eikä osannut ilmaista itseään muuten.

määrätietoisesti katkaise tilanne, ja aina kun mahdollista , hali ja suukottele lasta. Kosketus pitää olla mukavaa, ei ikävää. Ja jotain purtavaa käteen, korppu, tai omenaa tms. Voi myös kysyä onko nälkä, ja antaa jotain popsittavaa, riisimuroja muutama kappalekin riittää, kääntää huomion pois puremisesta.