Miksi laulamisesta on tullut suorittamista? Mihin on hävinnyt laulajien kyky tulkita lauluja?
Kommentit (47)
Ulkokohtaiset jutut ratkaisevat tänä päivänä. Pitää olla bling-bling sekä kilinää ja kolinaa, näyttävyyttä. Solistin laulutaitokin on kakkossijalla.
Tyylikästä blueslaulantaa Nancy Wilsonilta. Ja vuosi oli 1964.
No ihmekös tuo on kun kaikki touhu yhteiskunnassa on mennyt suorittamiseksi. Työ, harrastukset jne.
Vierailija kirjoitti:
No ihmekös tuo on kun kaikki touhu yhteiskunnassa on mennyt suorittamiseksi. Työ, harrastukset jne.
Plus ruoanlaitto ja leivonta. Remontointi ja sisustuskin.
Vierailija kirjoitti:
Tyylikästä blueslaulantaa Nancy Wilsonilta. Ja vuosi oli 1964.
Vielä 1960-luvulla oli tyylikkäitä LP-levyjen kansia.
Tottahan sie turiset. Senpä takia en ole enää kuunnelut radiota vuosikausiin.
Jos maailmassa on yksi asia, mikä ei koskaan saisi olla kilpailua, niin se on musiikki. Ja se on ollut kilpailua ainakin 20 vuotta, Idolsseista ja Voice of sitätätä yms. formaateista lähtien. Aika ajoin putkahtaa jostain ylläriartisti, joka on oma itsensä ja tekee itse biisinsä, oikeaa musiikkia, ehkä parhaassa tapauksessa jopa oikeilla soittimilla soitettua. Nopeasti tämäkin hienous hänestä karistellaan musabisneksessä ja pian hänellä on edessään vaihtoehdot a) jää unholaan yhden hitin ihmeeksi tai b) muutu bisneksen sanelemaksi geneeriseksi "tee mitä kuulijat haluaa, älä sitä mitä itse haluat" -artistiksi.
Musabisnekseenkin on iskenyt kovaa tämä välistävetäjien kulttuuri, eli ihmiset, tahot ja instassit jotka eivät varsinaisesti edistä asiaa tai tee mitään hyvää sen eteen, mutta perivät kyllä provikat joka välistä jollain haista-pskan "palvelulla", jonka ovat saaneet ketkuloitua pakolliseksi mikäli haluaa olla pelissä mukana.
Parhaat artistit löytyy nykyään top-listojen ulkopuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyylikästä blueslaulantaa Nancy Wilsonilta. Ja vuosi oli 1964.
Vielä 1960-luvulla oli tyylikkäitä LP-levyjen kansia.
Tattis hyvästä biisistä! Mulla on vanha retromusamaku. N24
Zoe Johnston hallitsee tulkinnan. Herkkyyttä, voimaa, tunnetta.
Plagiointia ja noita niekkuja ja tekotaiteellisia kiekaisuja, sovitettuna nasaaliin ja huokaukset siihen päälle. Ja kun se ääni ei yleensä riitä. Yliyrittäminen ja kokemuksen puute vie epävireisyyteen. Epävarmuus näkyy ja kuuluu. Ja onhan näissä ihan suorastaan epämusikaalisiakin yrittäjiä.
Luonnottomia ovat myös jotkut kermaperseisten "tulkinnat" surusta, kaipuusta ja pettymyksistä. Ei mitään oikeaa elämänkokemusta, silmissä tyhjä katse ja ollaan niin artistia.
Rokkaritkin huutavat nykyään eikä se karjunta tee mitään vaikutusta, jos ei tule luonnostaan, usein jopa ihan väärissä paikoissa. Huomaa hyvin eron aidon ja rakennellun brändin välillä. Wannabe on aina wannabe.
Jotkut ne vaan ihan omana itsenään soivat musiikkia, kuten nyt vaikka Michael Monroe.
Ennen useammat tekivät itse biisinsä. Sitä kautta tulkintaa tuli ihan itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Jos maailmassa on yksi asia, mikä ei koskaan saisi olla kilpailua, niin se on musiikki. Ja se on ollut kilpailua ainakin 20 vuotta, Idolsseista ja Voice of sitätätä yms. formaateista lähtien. Aika ajoin putkahtaa jostain ylläriartisti, joka on oma itsensä ja tekee itse biisinsä, oikeaa musiikkia, ehkä parhaassa tapauksessa jopa oikeilla soittimilla soitettua. Nopeasti tämäkin hienous hänestä karistellaan musabisneksessä ja pian hänellä on edessään vaihtoehdot a) jää unholaan yhden hitin ihmeeksi tai b) muutu bisneksen sanelemaksi geneeriseksi "tee mitä kuulijat haluaa, älä sitä mitä itse haluat" -artistiksi.
Musabisnekseenkin on iskenyt kovaa tämä välistävetäjien kulttuuri, eli ihmiset, tahot ja instassit jotka eivät varsinaisesti edistä asiaa tai tee mitään hyvää sen eteen, mutta perivät kyllä provikat joka välistä jollain haista-pskan "palvelulla", jonka ovat saaneet ketkuloitua pakolliseksi mikäli haluaa olla pelissä mukana.
Parhaat artistit löytyy nykyään top-listojen ulkopuolelta.
Välistävetäjät ovat tänä päivänä joka alan syöpä. Ois pieni puhdistuksen paikka systeemissä, eikä ihan niin pienikään...
Voice on Finladsissakin osallistujat näyttävät "laulaessaan" siltä kuin äkistäisivät irvistellen vatsa kovalla pökälettä. Että saadaan "tunnetta".
Hakoteillä ollaan. Ei se tuollaista vaadi. Esim Elviksen laulaminen oli vaivatonta ja kosketti kuulijoita.
Onneksi paljain jaloin esiintyminen niin tekotaiteellisesti on tainnut jo jäädä pois.
Näki jo ilmeestä, kun tällainen tuli lavalle, että nyt tulee väkisin päkistettyä ajatuksen lentoa ja suurta tunteiden virtaa. Tuskaa, paatosta, verta ja kyyneleitä, niin peilin edessä harjoiteltua. Lähinnä koomista.
Siinä on laulaja, joka eli esittämänsä laulut. Sen aistii jo tästä levytysstudiossa otetusta kuvasta.
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/a/a6/Laila-Kinnunen-1968…
Nykyään on niin paljon massalaulajia: lauluääniä, joita ei erota toisistaan. 13 mahtuu tusinaan. Missä on persoonallinen ote?
Tulkinta = virheitä. Niitä ei tule kun laulusta huolehtii tosiasiassa tietokone.
Samahan koskee sitä miksi kappaleet kuulostivat muutenkin paremmilta, eläviltä, ennen.
Vierailija kirjoitti:
Siinä on laulaja, joka eli esittämänsä laulut. Sen aistii jo tästä levytysstudiossa otetusta kuvasta.
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/a/a6/Laila-Kinnunen-1968…
Vanhan liiton muusikot oli nimensä mukaan musikaalisia! Suomessakin ollut näitä solisteina ja bändeissä ennen autotunea! Nykyään musikaalisuus on sivuseikka bisneksen rinnalla! Idols, Voice, Vain märinää jne ovat tätä paskabisnestä.
Tangokisatkin ovat vuodesta toiseen samaa latteaa laulantaa. Ollaan olevinaan niin "tulkitsijoita". Olavi Virta oli aito tulkitsija.
Mihin sitä tulkintakykyä tarvitaan, kun ei tarvita edes taitoa laulaa nuotilleen.
Räppärit eivät yritäkään, kun eivät osaa.
Jotkut toiset osaamattomat turvautuvat autotuneen.
Hirveää paskaa nykymusa. Vain epäonnistunut ihminen kuuntelee sitä.