Naiset, jeesatkaa vähän.

Moi

Osoitin tämän naisille, koska asiani yhtä heistä koskee. En nyt oikein tiedä onko tämä varsinaisesti kysymys tai vain vuodatus. Ainakin haluan tämän jollekin puhua itsestäni ulos.

Minulla on kotona sellainen tilanne, että avovaimoni ei minua varsinaisesti halua. Se yksinään tuntuu todella raskaalta. On hirvittävää olla omalle rakkaalle epähaluttava. En pysty asiaan mitenkään vaikuttamaan. Eilen ehdotin hänelle, että jos nukkuisimme eri vuoteissa, koska haluan suojella itseäni haluiltani sekä suhdettamme riidalta. Hän kyllä suostui, mutta oli luonnollisesti närkästynyt ja minä sain kärsiä lisää. On mielestäni kohtuutonta, että hän ei halua minua ja, että minun pitäisi vielä sitten rauhallisin mielin maata hänen vieressään ja kiinni hänessä, kun hän on puolialastomana. Sekin on raskasta, kun en voi lähellä olla, mutta kuitenkin ehkä kevyempää kuin olla hänen lähellään ja satuttaa itseään. Suututtaa ja satuttaa hirvittävästi, ettei hänellä ole haluja minua kohtaan. Olen mielestäni tehnyt kaiken voitavani siinä asiassa. Olen todella todella surullinen. Kohtuutonta, että minä saan vain uneksia avovaimostani ja samalla tiedän, että on naisia, jotka minua haluaisivat seksuaalisesti. Rakkautta minulla ja avovaimollani on yllin kyllin toisiamme kohtaan. Kuinka kauan miehen pitää yrittää ja toisaalta olla yrittämättä, että olisi ns. oikeus etsiä lohtua toisen naisen sylistä? Olen todella umpikujassa, sen voi päätellä siitäkin, että tänne kirjoitan.