Sivussa omasta elämästä

Mä en jaksa enää. Olen kuin vanki omassa kodissani. Saan olla vain sohvalla.

3 viikkoon en ole päässyt kauppaan, enkä muuallekaan täältä kotoa. Enkä tiedä koska pääsen jos pääsen.

Auto seisoo pihalla ajamattomana. En pysty sitä ajamaan. Mies ei anna myydä sitä, koska joskus sitä voin taas käyttää muka.

Pyykkikonetta en ole 3 viikkoon voinut käyttää. mies käyttää. Samaten keittiöön mulla ei ole asiaa. mies hoitaa senkin.

Suihkuun en ole päässyt tähän samaan 3 viikkoon. Pesut joudun tekemään wc-pöntöllä istuen.

Nukkuminen tai sen kaltainen tila, tapahtuu selällään maaten. Mikään muu asento en onnistu.

Kukaan ei tule käymään, eikä kutsu mihinkään. Eikä kukaan kysy mitä kuuluu.

Lapset kulkevat omissa touhuissaan ja iloitsevat.

Minä istun tässä sohvalla ja katselen telkkaria ja selaan nettiä päivästä toiseen, viikosta toiseen.

Ei tällaista voi olla aikuisen ihmisen elämä.

Miehen kanssa tulee riitaa joka asiasta. Hän ei ymmärrä miksi minua itkettää ja on paha mieli.

Joku kysyy kuitenkin mikä vaivaa.....kipsi jalassa ja kyynärsauvat vielä viikkoja.