Ahdistaako muita jatkuvat pahat uutiset?
Minä empaattisena ihmisenä ahdistun suunnattoman paljon jatkuvista pahoista uutisista. En viitsi mainita niitä nimeltä ettei ketju poistu heti, täällä kun ei tiedä mitä sanoja saa käyttää. No mutta kuitenkin, esimerkiksi K o s k e l a ja tämä viime päivinä uutisissa ollut kehonrakentaja hieroja. Tulee niin järkyttävän paha mieli ku miettii noita uhreja mitä ovat joutuneet kokemaan, ja itselle tulee suunnaton turvattomuus miettiessä mitä itselle voi vielä joskus käydä. Miksi maailma on näin paha paikka elää?
Kommentit (29)
Kyllä, olen huolissani Putinin lääkeaineriippuvuudesta. Yksi sukulaiseni on kuollut rauhoittavien liikakäyttöön. Aina parempi, että ihmisen kuolee luonnollisesti eikä päihdyttäviin lääkeaineisiin.
Ei ahdista. Olen menettänyt toivoni koko maahan. Ihan sama vaikka pommit tulee päälle. En lähde mihinkään. Jään lasten kanssa tänne. Vit ut taa tulla koko ajan niin vähällä toimeen enkä saa töitä vaikka löytyy työkokemusta ja korkeakoulututkinto. Pitäkööt tunkkinsa. En välitä paeta, jos pommia alkaa sadella.
Milloin hallitus alkaa hoitaa ikääntyneiden työttömyyttä?!
Mä vaihdan jo kanavaa jos uutiset alkaa. Ja koetaan olla lueskelematta sotauutisia.
Ahdistun muutenkin helposti.
Ahdistaa. Just tänään oli daily mailissa ne kuvat ja video venäläisen tankin kuoliaaksi ampumasta Ukrainalaisesta manikyrististä. Oli kai ollut menossa polkupyörällä kotiinsa.
En enää seuraa uutisia. En yksinkertaisesti voi. On pakko varjella omaa mielenterveyttä. Muutenkin olo on väsynyt ja voin huonosti. Joten on pakko suodattaa joka paikasta tulvivaa informaatiota. Kaikki energiat ja voimat muuten katoaisivat.
Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö tunne surua, vihaa ja masennusta tapahtuneista asioista, ja sodan seurauksista Ukrainassa. Päinvastoin. Kaikki myötätuntoni on Ukrainan ja sen kansan keskuudessa. Toivon, että he jaksavat taistella brutaalia raakalaista vastaan. Ja että sota päättyisi pian.
Venäjän hyökätessä Ukrainaan ahdisti suuresti, mutta stoppasin iltapäivälehdet ja esim. tämän foorumin seuraamisen. Olen nyt muutaman viikon aikana lukenut ja selannut uutisia sekä foorumeja, kun hetken oli ns. "rauhallisempaa". En ahdistunut uutisoinnista.
Mutta nyt miltein jatkuvat uutisoinnit ilmatilan rikkomisesta Suomessa, uhkailu jos liitymme Natoon ja ulkoministerin sivustojen kaataminen nostanut ahdistuksen uudelleen. Taidan pistää iltapäivälehdet taas paussille.
Ei ahdista. Tarpeeksi touhua kun perhepiirissä taphtuu koko ajan. Lähipiirissä vakavaa sairautta ilmennyt. Olen lapsuuteni elänyt Talvisodasta kuunnellen, silloin olipula-aika sodan jälkeen. Monessa perheessä isä kuollut venälästen aseista. Ei meillä ollut mitään positiivistä mielipidettä naapurimaasta. Kotona laulettiin pikkalauluja naapureista. Kaduilla näki sotainvalideja, ja me lapset kasvoimme leskiäidin kanssa. Isältä jäi ne sotlasvaatteet kun kuoli. Hän oli Armeijan Kapteeni. Ihmettelin kun 60- ja 70 - luvulla Nuvasemmistolaiset alkoivat tykätä Neuvostiliitosta.Minun mielestä diktatuuri tai kommunisi on täysin toivoton valtiomuoto. Nuoretkin on koulussa aivopesty tykäämään sosilismista ja Cuuban meiningistä
Ja tämä palsta tiivistää sen ihmisen ilkeyden, se on helppo huudella nimettömänä julmuuksia koska kukaan ei tiedä henkilöllisyyttäsi. En vain ymmärrä mitä tuosta saa itselleen. Ehkä se kohentaa omaa oloa sillon jos voi huonosti itse, mutta itselläni ei koskaan tulisi mieleenkään silti ilkeillä toiselle nimettömänä, siitä tulisi liian paha mieli. Tämä palsta on täynnä kateellisia ja ilkeitä ihmisiä ja ainaista haukkumista.
Ap